Huomenta :)
Meidän neiti uhmaa.
En tiedä mikä 1.v kuningasuhma mimolla on menossa mutta kaikkea pitää vastustaa varsinkin jos äiti on asian puikoissa.
Jos tiskikonetta ei saa laittaa kiinni kesken tiskien laiton on mentävä lattialle parkumaan.
Jos vesihanaa ei saa sulkea kesken käsienpesun on revittävä alas kaikki mitä lavuaarin reunalle on kertynyt.
Kun pyykkiä laitetaan koneeseen on kansi suljettava ja nuppeja väänneltävä ja kun kielletään on hyvä parkua äidin jalassa roikkuen.
Kaikkein hauskin on ehkä liikuntakyvyttömyystesti.
Ulkona ollessa neiti asettuu maahan makaamaan massulleen ja odottaa että äiti tulee hakemaan pois.
Mikään maanittelu tai kannustus ei saa neitiä ylös vaan toppapötkö makaa maassa vaikertaen: äitiiii äitiiii apuaaaaa puaaaa...
Mimohan on osannu kävellä sitten 10kk ja on muutenkin suht ketterä apina.Ei siis ole kyse siitä etteikö neiti ihan oikeasti pääsisi ylös maasta vaan siitä kuka onkaan kukkulan kuningas ja ketä palvellaan.
Testasin neidin sinnikkyyttä kotipihassamme jossa hän leikkiin kyllästyttyään päätti makoilla hiukan jalkakäytävällä.
n.15 minuutin kannustuspuheiden ja kehujen jälkeen alkoi olla jo hiukan vilu äidillä vaikka toppapatukka makasi lämpöisissä haalareissaan keskellä pihaa ja läpsytteli karvarukkasillaan menemään.
Naapurit kävelivät ohi ja katselivat sillä silmällä että tuo se ei osaa hoitaa lastaan.Sanoivatkin jotain tyyliin: ei se vissiin pääse sieltä kun on nuo toppavaatteet...
Ei kai nekään nyt betonista valettuja ole. :D
Plus että kyllä tunnen lapseni metkut.
n.20 minuutin jälkeen pihaan köppösti naapurin Maj-britt joka nosti mimon ylös ja kävelytti luokseni.Maj-britt on nähkääs kuuro enkä pystynyt kertomaan hänelle menossa olevasta valtataistelusta sanaakaan.
Olisinpa saanut kameran käteen sillä hetkellä.
Neidin kasvoilla paistoi sellainen itseensätyytyväisyyden hymynaama että ei tosikaan.
Jos puhetta tulisi enemmän voisin kuvitella mimon sanovan että -mää voitin äiti! Mun ei tarvii ikiiiiinä kävellä.
Onneksi äidillä on vielä muutama sentti enemmän ainakin pituutta vakuuttamaan arvovaltaa tässä huushollissa. :)
Hei, aivan ihana juttu tuosta uhmaavasta pikku-Mimosta. Minä täällä nauroin silmät märkinä niin esikoinen jo kysäisi mikä äitiä vaivaa...
VastaaPoistaJa kiva jos teidät kaikki tutut vauva-blogaajat löytää jatkossa saman katon alta, pelkäsin jo uuden blogisysteemin ilmestyttyä vauvalle ettei enää koskaan löydä uusia päivityksiä yms.
Itse en tätä bloggeria tunne lainkaan, joten en ole edes kirjautunut. Saas nähdä katoaako kommenttini bittiavaruuteen.
- Tilda -
Edelleen meininki niin sama. :) Hienon pohjan löysit. t. siruko ja pikkunepu
VastaaPoistaMeillä on kans jo nyt tommosta uhmantapasta, heittäydytään lattialle aivan jäykäks tikuks ja ruvetaan kirkumaan tai tullaan lahkeeseen kitisemään jos ei saa tahtoaan läpi.
VastaaPoistaMut hei, Maj-Britt on kuitenkin hengissä vielä :)
VastaaPoistaT.mar_i
Ihanaa, että teilläkin on 1v uhmaa, tai ei niin ihanaa, mutta ihanaa, että jollakin muullakin kuin meillä. Meillä poitsu heittäytyy lattialle parkumaan jos ei saa esim. hakata tv:tä pikkuautolla. Ja sitten kun yrittää lohduttaa, konttaa vaan mielenosoituksellisesti pois.
VastaaPoistaToisaalta huvittavaa, mutta toisaalta mietityttää mitä se varsinainen uhma sitten tuleekaan olemaan.
t. Eevi
Hih ihana juttu siis tuo kirjoitus, ei niinkään uhma. ;)
VastaaPoistaTuttua täälläkin, makaroniksi heittäytyminen on meidän pikkumiehen lempipuuhaa, jos äiti yrittää ottaa pois kielletyistä jutuista. ;)
Ai että miten helpottavaa kuulla, että muillakin ihan niin kuin meilläkin ;) eli 1-vuotias uhmis ei olekaan kummajainen ja temputkin kuulostaa aika universaaleille...
VastaaPoistaSiis aivann ihanasti kirjoitettu :)
VastaaPoista