lauantai 7. maaliskuuta 2009

...Näytä mulle missä sul on raskausarvet...


Kun aloin odottaa Cemiljaa painoin 36 kiloa.
Painoa raskauden aikana tuli n.12 kiloa ja vatsan alueen iho irtisanoutui kaikesta räjäyttäen näkyviin aurinkomaisen kuvion ympäri koko vatsaa.
Kun sitten tästä päälle puolen vuoden jälkeen aloin odottaa robinia sain uusia arpia sellaisiinkin kohtiin joissa niitä ei vielä ollut eri mallisen mahan takia.
Mimon aikana masu on ollut suurimmillaan ja tästä muistona lepää tiikerin raapaisun näköisiä merkkejä ylävatsassa missä niitä ei vielä aiemmin ollut.

Entäs sitten kun sisältö nukkuu sairaalan muoviaskissa?
Useaan kertaan pahasti rikkoutunut iho ei palaakkaan kiltisti takaisin vaan tuloksena on tyhjä ryttyinen pömppispussi joka laihtuessa vaan pahenee.

Olen ollut aktiivinen teatterin harrastaja ja liveroolipelaaja ja aina ollut suht sinut kroppani kanssa.
Lukuunottamatta lyhyttä kautta jolloin en suostunut mihinkään seksuaaliseen aktiviteettiin ilman paitaa.
Koska olen aika pieni ei pinta-alaakaan kropassa kamalasti ole.
Larppireissuilla joissa saunotaan kimpassa olen joutunut vastailemaan kysymyksiin siitä olenko joskus polttanut vatsani tai onko minulle tehty ihonsiirtoja.

En tule koskaan menemään rannalle bikineissä joihin ei ennen lapsia ollut fiilistä kun ei ollut tissejä.

Koska olen turhamainen olen useaan otteeseen haaveillut tummy tugista eli vatsanahan kiristyksestä.
Olisi kiva voida pitää valkoista paitaa ilman että ryppymasu näkyy paidan alta.

Nyt kun kuulin kaverilta että terveyskeskuksen kautta olisi mahdollista päästä suht järkihintaisesti tuohon operaatioon en enää tiedäkkään onko siinnä sittenkään mitään mieltä.

Kun operaatio on tehty on lapsetkin tehty.
En ole koskaan menettänyt miestä tai mitään arpien takia.
Itsetuntoakin on.

En tiedä olenko tässä yhdeksän vuoden arpiaikoina kasvanut henkisesti vai mistä nyt on kyse kun enää rahakaan ei olisi tuohon operaatioon este?

Ainakin haluaisin kuvitella että kehitystä on tapahtunut. :)

p.s. varsinaista kuvaa ei ole luvassa kirjoittajan itsekritiikin takia.Yläkuvassa mimoa odotellaan viikolla 38.

13 kommenttia:

  1. Mulla tuli ensimmäiset raskausarvet molempiin kylkiin näkyviin jo viikoilla 14-15 eli ennen kuin oli edes makaahaan. Lopussa vatsa oli valtava ja sain siihenkin isoja arpia, jotka tosin on jo vähän haalistuneet toisin kuin nuo ensimmäisenä tulleet kylkien sentin levyiset arvet. Ja ei, mulla ei arvet rajoittunee pelkastään mahaan ja kylkiin, vaan niitä tuli lievempinä myös pitkälle reisiin ja mitkään rasvat ei auttaneet.

    On kyllä aikamoinen muutos Joasta edeltäneeseen vartaloon ja taitaa olla bikinit munkin kohdalla historiaa. Muuten en kuitenkaan ole vielä asiaa harmitellut, koska arpiin totuttelu alkoi tosiaan tuolloin alkuraskaudessa ja oon jo tottunut ajatukseen, että ei niistä eroon pääse.

    VastaaPoista
  2. Ihan kirjoitus! On niin vaikea löytää mistään rehellistä juttua raskausarvista ja naisen vartalosta synnytyksen jälkeen. Raskausmahasta on kyllä paljonkin juttua ja kuvia, mutta tuntuu, että kaikesta vaietaan kun se vauvamasu tyhjenee.

    Itselläni on massiivisten raskasarpien lisäksi tehty sektio pystysuoraan eli se yltää tuolta alakerrasta napaan asti. Raskausarpia on myös lähes joka paikassa muuallakin kuin mahassa. Tyttö on vasta vuoden ja minulle on oman kropan hyväksyminen vielä kovastikin vaiheessa. Enemmän kuin arvet, ärsyttää löysä masulöllerö joka näkyy jokaisen yhtään kireän paidan alta ja roikkuu kauniisti housun vyötärön päällä. Sen löllerön eteen tuskin on mitään tehtävissä, koska se on täynnä raskausarpia eikä sellainen iho taida mihinkään enää palautua. Olen itsekin hyvin pieni ja vaikka raskaudesta jäi "vain" nelisen kiloa, se todellakin näkyy tuossa mahan seudulla ja vähän alempanakin :D Haaveilen myös leikkauksesta, mutta en tiedä onko se sitten oikeasti koskaan edes mahdollista.

    VastaaPoista
  3. minulta löytyy kyllä myöskin polvitaipeista tms arpia. :/

    VastaaPoista
  4. Mulla tuli aivan kamalat arvet jo Danskua odottaessa. Ulottuu siis ihan alhaalta aivan ylös. :( Niin ja kamala makkara roikkuu vatsalla myöskin, toivottavasti laihtuminen auttaisi.

    VastaaPoista
  5. Esikoista odottaessa en saanut arpia kuin muutaman reisiin ja olin salaa onnellinen. Mutta entäpä sitten kolmas yö sairaalassa, kun maito nousi rintoihin!!? Pienet a-kupin rintani paisuivat muutamassa tunnissa ainakin c-kokoon ja siniset arvet sen mukaiset. Miksi kukaan ei varoittanut, itkin ja katsoin kauhuissani peilistä.

    Aika kultaa muistot. Neljännen jälkeen olen vatsastani jo niin arvekas, että rintojen nyt haalean vaaleat arvet lähinnä naurattaa.

    -Piia

    VastaaPoista
  6. Mulle ei tullut arpia olleskaan, vaikka painoa tuli melkein 20 kiloa lisää. Kaverilla taas tosi näkyviä raskausarpia. Mietittiin sitten, että mahtaako rasvaus ym. auttaa mitään vai onko se vaan niin ihotyypistä kiinni? Itse en rasvannut ollenkaan.

    Synnytyksessä taas repesin aika lailla ja kaveri totesi siihen, että ennemmin arvet kun repeäminen. Niinpä niin.

    VastaaPoista
  7. Kyllä vain. Arpia löytyy täältäkin.. Polvitaipeista aina rintoihin saakka.
    Ensimmäisiä arpia huomasin kun annoin itseni lihoa 10kg ennen raskautta.. No, sitten raskaus saikin arvet lisääntymään ja lisääntymään. Nyt niitä onkin sitten oikeen mukavat määrät. Olen suht ok asian kanssa, mutta kyllähän se arveton kroppa silti kivempi olisi.

    VastaaPoista
  8. Raskausarpinen ja löllömahainen täälläkin ilmottautuu..
    Tosin raskausarvet on vaalentuneet hyvin ja ihan hirmu pahoja ne ei ole ollutkaan. Mutta se maha, se jäi nyt neljännestä omituosen isoksi, ei aiemmin ole jäänyt. Kurjaa kun moni luuli vielä viime talvena että olen taas raskaana, varmaan vieläkin mutta eivät kehtaa kysyä. ;)

    Entäs sitten tissit! Ne roikkuu navassa. Neljä imetystä ja kolme laihdutusta on tehneet tehtävänsä. Ilman rintsikoita ei ilkeä olla ja uikkarissakin on oltava kaarituet. :/

    VastaaPoista
  9. Täällä "kohtuullisesti" raskausarpia, mutta jonkinverran ylimääräistä vatsanahkaa. Ekassa raskaudessa ekat arvet tulivat vasta ponnistusvaiheessa aivan ala-vatsaan, muu vatsa säästyi niiltä (masuni olikin tosi pieni).

    Mutta nuo Mian esiintuomat tissit, viisi raskautta/imetystä on tehnyt tehtävänsä, tosiaankin. Nyt kun kiloja on vielä n. 5-8kg (mistä senkin laskisi?) jäljellä, on kohtuullisesti rintojakin. Mutta tiedän kokemuksesta että jos pudotan kiloja, ne lähtevät ensin rinnoista, ja jäljelle jää tyhjät pussit, jotka saa koota niihin a-kuppeihin. Ei oikein huvittaisi... (vai onko se vaan yksi tekosyy siirtää laihtutuksen alkua?) Toisaalta olisi niin kiva olla kesällä vaikka 5kg laihempi, vielä ehtisi oikein hyvin :)

    VastaaPoista
  10. Raskausarvilta ihme kyllä säästyin, mutta voin vain kauhulla kuvitella miltä ex-c-kupin rintani näyttävät kahden peräkkäisen raskauden ja imetyksen jälkeen (Fransin imetys jatkuu vielä)!

    Imetyksen alkuaikoina olen joutunut siirtymään C:stä F-kupin rintsikoihin, joten venyminen on melkoista..

    Tuo mahamakkarakin tuntuu istuvan sitkeästi alavatsalla, vaikka vaaka näyttää raskauskilojen jo sulaneen. Ja kesä lähestyy, hyvästi bikinit!

    VastaaPoista
  11. Raskausarpia ja makkaroita täälläkin, tosin sitä löysää nahkaa odotellessa. Läski täyttää ne sopukat toistaiseksi. Bikineistä ei jaksa enää edes haaveilla. Joskus pidän omassa pihassa puutarhassa möyrytessä bikinien yläosaa, jalassa on shortsit. Edellyttää kyllä ettei pihassa ole muita kuin oman perheen jäseniä. Onneksi naapureita ei pahemmin ole.

    VastaaPoista
  12. Mulle raskausarvet on aina olleet mörkö. Ensimmäiset tuli nuoruudessa, kun lapsen laiha kroppa alkoi muuttua naisellisemmaksi. Lantio, alaselka ja peppu muuttuivat raidallisiksi. Silloin ärsytti tosi paljon, mutta onhan noihin jo yli viidentoista vuoden aikana tottunut. Raskauksissa vanha ja isohko umppariarpi repeytyi, se harmittaa vieläkin. Kun arpi oli ennenkin iso ja sellainen epäsiisti reunoiltaan, niin nyt siinä on sitten niitä pystyrepeämiäkin. Harvalla kai ihan täydellinen kroppa on ja jos on niin nauttikoot siitä. Jos kuitenkin itsestä tuntuu, että jonkin asian korjaaminen omassa kropassa selvästi parantaisi elämänlaatua, niin silloin se ehkä kannattaa tehdä.

    VastaaPoista
  13. Hmmm... ja minä kun luulin olevani ainoa, jolta ei lähde tämä raskausarpinen löllömaha pois. En tunne ketään, jolla olisi vastaavanlainen vatsa jäänyt raskaudesta. Kiva kuulla, muidenkin kokemuksia.

    Lapsen syntymästä on 3 vuotta, mutta nahkapussi roikkuu vieläkin, vaikka olen laihtunut, vatsa ei kiinteydy. Olen pienikokoinen (158 cm), mutta ihana poikani painoi 4230 kg ja oli 55 cm pitkä (voitte kuvitella vatsani kokoa).

    Viikolla 38 vatsaani repeytyi pahasti kauttaaltaan, vaikka rasvasin vatsaani joka ikinen päivä ja kutisi todella paljon. Raapimiseni lopputuloksena oli kudosnestettä vuotavat raskausarvet.

    Bikinit ja valkoiset paidat olen minäkin unohtant. Itsetuntoni koki ison kolahduksen ruman vatsani takia, mutta päivääkään en vaihtaisi.

    Kaunista kevään odotusta, on se kesä ihana ilman bikinejäkin! ;)

    VastaaPoista