keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Sukupuolirooleista

hyena ja sen lapsi






Ostin tänään eurolla perhelehden kun matkasimme mimon kanssa vantaalle.
Kannessa hymyilee Olga ja Helga ja halusin lukea heidän ratkaisustaan tehdä vauvasta kasvissyöjää.
Lehdestä löytyi sitten toinenkin artikkeli lasten kasvatusta koskien jota saanen tässä hiukan kyseenalaistaa?

Lehdessä alle kolmekymppinen pari kertoo ratkaisustaan kasvattaa lapsensa sukupuoliroolittomasti.Tarkoittaen että Ruu 2v ei tiedä onko hän tyttö vai poika.Vanhemmat eivät ole myöskään tätä kysyjille tai tuttavilleen kertoneet.Asiasta tietävät isovanhemmat jotka ovat vaippaa joskus vaihtaneet.
Ruun vanhemmat luettelevat monta minusta peruskasvatuksen asiaa sukupuoliroolittomuuden tueksi.Lapselle ei anneta selkeästi tyttöjen tai poikien leluja.Lasta ei pakoteta leikkimään tai pukeutumaan sukupuolelleen ominaisesti.Minusta tässä ei ole mitään epäselvää.On tietysti kulttuureja joissa naisellisuutta/maskuliinisuutta korostetaan mutta minusta tässä unisex maailmassa on ihan normi asia että lapsen käteen annetaan lelu jota kohtaan lapsi osoittaa kiinnostusta oli se sitten nukke tai auto.

Minusta tuntuu hurjalta että lapselle ei kerrota kaikkea itsestään.Onhan sukupuoli kuitenkin osa lapsen persoonaa?
Kun lapsi lähtee muodostamaan omaa minäkuvaa ajattelisin että voi olla isomman harmin paikka iän karttuessa alkaa ajatella asiaa.
Meillä ainakin tyttö ja poika ovat sanoja siinnä missä kukka tai lamppu. Sillä määritellään tässä iässä että ihmisiä on pääsääntöisesti kahta eri mallista,fyysisesti.
Kun vuosia kertyy alkaa juurikin tuon oman roolin hahmottaminen malleista joita kotoa,muilta lapsilta ja aikuisilta saadaan.
Sanoisin että kannattaisi ehkä ennemmin tukea lasta kehityksessä niihin suuntiin mihin persoonallisuus vie ja katsella omaa käytöstään sellaiseen kuosiin että omia piirteitä heijastellessaan ei tarvitse päätään seinään hakata? :)

Totaalinen sukupuolettomuus ei ainakaan minusta tunnu vapautukselta.
Vähän sama kuin ei koskaan antaisi lapsen katsoa itseään peilistä?
Mielestäni oman nassun tunteminen kuuluu osana siihen millaisena itsesi koet ja näet vaikka tietysti tuntemisen pitää tulla myös sisältä.
Kasvoilla voi korostaa sisäistä hymyä miksei siis sukupuolella joskus tilanteeseen sopien rokkaavuutta tai rinsessaisuutta?
Tässä maailmassa on niin paljon kyynisiä ja arvostelevia ihmisiä että en tiedä laittaisinko tällä valinnalla lapseni alttiiksi kiusaamiselle?

Oletan ainakin että kovin moni äiti tai isi ei lelukaupassa poikalapsen valitessa hulahula vannetta tokaise: hyi vitsi,et kyllä tuota ota! Se on tyttöjen lelu!
Vaan reippaasti toteaa: kiva homma! Urheiluvälineet onkin hauskoja.Tällä voi muuten leikkiä sirkusta!

Vaikkakin miehillä ainakin joskus tuntuu olevan jäykkyyttä lähteä spontaanisti viemään pikkutyttöä pallokentälle veikkaan että kyse ei ole lapsen sukupuolesta sinällään.Kyse taitaa olla isin omasta usean vuoden aikana muodostuneesta sukupuoliroolistaan jonka silmin hän ei ehkä näekkään pallokenttää pikkulikalle mieluisena.
Ehkä meidän pitäisi ennemmin hiukan joskus poiketa omista rooleistamme? :)

Kaikkein jännin tässä artikkelissa oli että Ruulla ei ollut äitiä ja isää vaan kettu ja susi joilla lapsi vanhempiaan kutsui.
Minusta nykyisin äiti tai isä ei ole sukupuolirooli oikeastaan.Molemmat hoitavat kotia ja lasta.Urheilevat,pyykkäävät ja hassuttelevat.
Ainakin oletan että he ovat termit lapselle opettaneet koska kaksivuotias tuskin luonnostaan kutsuisi vanhempiaan muilla nimillä kuin niillä joihin hänet on totutettu.
Vaikka ystäväni kanssa vitsailimme alkavamme kutsua itseämme manaatiksi ja hyeenaksi lapsille taidan jättää kuitenkin väliin.

Artikkelin kuvaa katsomalla voi havaita että nainen on maskuliininen ja mies feminiinisen oloinen.Onkohan tässä sittenkin kyseessä sama kuin x-urheilijaisän huippu-urheilija lapsella?

Mitä te olette mieltä?

20 kommenttia:

  1. Nyt osuit asian ytimeen. Täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  2. Jutun perusteella vanhemmat - anteeksi, Kettu ja Susi - olivat lueskelleet krapula-aamuna jotain Summerhilliläistä teoriaa ja valikoineet sieltä itselleen sopivimmat kohdat. Erikoisuuden tavoittelu yhdistettynä jonkinasteiseen hoitamattomaan persoonallisuushäiriöön kertaa kaksi ei istu. Lapsrukka.

    VastaaPoista
  3. Minusta aivan kamalaa ja säälin lasta. Kuten sanoit, ihmisiä on kahdenlaisia miehiä ja naisia. Viimeistään koulussa kyseinen lapsi tulee huomaamaan toisten sukupuolielimet ja tietenkin koulussa opettajat jaottelevat lapsen tytöiksi ja pojiksi.
    Miten tuon lapsen hiukset oli? Jos kyse on tytöstä, ekö hänelle koskaan laiteta ponnaria tai lettiä?

    Onko tuo lehti nyt myynnissä? Kiinnostaisi lukea tuo artikkeli, sen verran omituinen oli.

    VastaaPoista
  4. Mä olen nähnyt saman jutun joskus ja vaikka itse yritänkin viimeiseen asti välttää jakoa tyttöjen ja poikien juttuihin, niin minusta sukupuolettomuus nyt vaan on ihan utopia eli oudoksun, että lapselta jotenkin pimitettäisiin tuollainen biologinen tosiasia kuin sukupuolet. Ihmettelen myös, että eikö lapsi nyt jossain vaiheessa huomaa, että naiset ja miehet ovat erilaisia ja ala kysellä asiaa.

    Eri asia on sitten se, mikä mielletään naisille ja miehille ominaiseksi. Meillä tyttö leikkii mieluiten autoilla, mutta tykkää myös hääräillä nukeilla. Samoin poika leikkii autoilla, mutta siitä on myös ihanaa työnnellä nukenrattaita. Ja kyllähän ne lapset nyt viimeistään koulussa hoksaavat, että on tyttöbakteereja ja äklöpoikia. Miten vanhemmat sitten pystyvät jatkamaan sukupuolettomuus oletustaan ja opetustaan?

    VastaaPoista
  5. Meillä myös kuten on nähty mimoa puetaan ja kannustetaan kummallekkin sukupuolelle tarkoitettuihin kamppeisiin ja haaveisiin. :)

    Lehti on nyt myynnissä.

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus, olen todellakin samaa mieltä sun kanssa.
    Reagoivatkohan nuo vanhemmat neutraalisti, jos Ruu alkaa kohdistaa mielenkiintoaan selkeästi vaikka pelkkään prinsessatouhuun tai (perinteisesti) poikamaiseen leikkimaailmaan? En itse mielestäni tietoisesti poikiani ohjaa poikamaisuuteen, mutta jostain syvältä sisältä se sukupuoli kumpuaa, kun jo yksivuotias saa parhaat riemut nostureista, kaivureista ja monsteriautoista (ja hepoista :) )...

    VastaaPoista
  7. Moi! Musta on ihan kamalaa, että tollanen on luvallista, sukupuolihan on osa minuutta, vieläpä iso osa. Kaiken lisäksi sukupuoli ei aina ole selkeä ja ainakin minä jäin miettimään, että onko lapsella jokin tällainen häiriö, että sukupuoli ei ole selkeä ja siksi vanhemmat haluavat "hörhöilyllään" peittää sen. Luin joskus aiemmin jutun Onni-pojasta, joka leikkii lasten kanssa ( ei tyttöjen ja poikien) ja jonka naapurissa ei setä poraa seinään, vaan aikuinen. Eli ihmiset oli jaoteltu iän perusteella. Vaikka olen sitä mieltä, että kummallakin sukupuolella tulee olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet, niin se ei tarkoita, että pitäisi olla sukupuolettomia. sanna

    VastaaPoista
  8. Huh huh, jos ei ole ongelmia, niin miksei niitä keksis itse... Olen myös samaa mieltä kanssasi, että lapsen pitäisi antaa olla tyttö tai poika ja tukea siten omaa persoonaa.

    Anna Stuttgartista

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen artikkeli ja herättänyt paljon keskustelua. Pitänee hakea lehti kaupasta eurolla. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, jokainen lapsi ansaitsee olla oma itsensä oli sitten tyttö tai poika.
    Kyseisen Ruu-tytön vanhemmat ovat "ääriaattellisia" nuoria ihmisiä, ovat olleet aiemminkin julkisuudessa mm. vauvojen vessahätä-viestinnästä. Pahasti pelkään, että lapsi tulee kärsimään "liian erilaisesta" kasvatuksestaan. Jokaisella luonnollisestikin on oikeus omiin valintoihinsa ja arvoihinsa, mutta tällainen äärikäyttäytyminen on tuskin kenenkään edun mukaista.

    VastaaPoista
  10. Ohhoh, olipas se. O.O Olen lukenut samasta aiheesta kyllä ennenkin, ja munkaan mielestä tämä ei ole enää lapsen edun mukaista, samaten kuin ei sekään, että järkytytään poikalapsen kiinnostuksesta bratzia kohtaan.

    Muistan aikoinani kun poikaserkkuni halusi laittaa kesämökillä hameen päälle kun minulla ja siskollakin oli (hän oli paljon meitä nuorempi). Onhan tuo nyt itsestään selvää että halusi vaan mallia ottaa, mutta mummon leuka oli kyllä sen parisenkymmentä sekuntia aika lukossa.

    Ilman muuta sukupuoli on iso osa persoonaa ja minusta on todella surullista että sellaista etuoikeutta olla poika tai tyttö aletaan toiselta penäämään. Minusta oli itsestäni ainakin aivan ihanaa olla pikkuinen tyttö, ja isompikin (mähän olen siis vieläkin ihan TYTTÖ) <:

    VastaaPoista
  11. ääriatteellisuudessa on aina minusta hippu hyvää ja kamalasti kouhotusta.maalaisjärjellä minusta tästäkin voisi poimia ns. parhaat palat päältä niinkuin monestat muustakin superaatteesta.

    VastaaPoista
  12. luin kauhulla artikkelin. lapsiraukka. mutta tosiaan, olipa erikoisia piirteitä tässä kuviossa muutenkin - kettu ja susi asuivat eri osoitteissa (mikä sinänsä ei ole erikoista), toinen tuli toisen kotiin iltapäivällä vapauttamaan vastuusta, kun lapsi ja toinen vanhempi olivat puolilta päiviltä vasta heränneet - elävät lapsentahtista elämää, joka lukijalle välittyi kyllä jokseenkin toimettomuutena - lapsi ei ole käynyt hiekkalaatikolla, koska aikuisella on oikeus valita, mitä tehdään ja jos ei kiinnosta ei ole pakko tehdä, kun ei lastakaan voi pakottaa leikkimään palikoilla puolta tuntia jne.

    VastaaPoista
  13. Koska kukaan muu ei uskalla sanoa sitä ääneen tai edes ajatella asiaa, niin minä olen myös huolissani lapsi raukan seksuaalisuuden kehityksestä. :/ Kuten sanottu, sukupuoli on iso osa identiteettiä. Kaikki ihmiset ovat psykologien mukaan luonnostaan eriasteisia bi-seksuaaleja, Pää osa meistä taipuu heterouteen päin, osa taas homoseksuaalisuuteen, se on täysin normaali asia, jossa ei ole mitään väärää. Riippumatta kasvatuksesta, seksuaalisuus tulee luonnostaan. Yllättävän pieni lapsi alkaa tiedostaa omaa seksuaalisuuttaan, ei tietenkään aikuismaisesti, mutta kuitenkin. Viisi suotiaskin saattaa "helliä" itseään, mikä ei sinäällään ole mitenkään paha tai perverssi asia, pitää sitten vaan opettaa lapselle rauhallisesti, ettei sitä tehdä julkisesti. ;3 Ei lapsi siitä pervoksi vinksahda, enneminkin saaattaa alkaa pelätä omaa seksuaalisuuttaan jos vanhemmat liikaa asiasta hössöttävät.

    Oman seksuualisuuden suuntautumisen hyväksyminen ja omaksi itseksi kasvaminen lähtee siitä, että tietää oman sukupuolensa, omat halunsa, omat pelkonsa ja muut itseensä liittyvät seikat, ja ne sitten hyväksytään ja niiden kanssa opitaan elämään. Tuollainen epätietoisuus kaikesta ei minusta tunnu edistävän tervettä "minuksi" kasvamista sitten ollenkaan. :/ On meilläkin pikku-veljet saaneet kokeilla minun mekkojani ja minä leikkiä heidän leluillaan, roolien sekoittumisessa ei ole mitään pahaa koska jokaisella on ne omat jutut, ja sitä ei sukupuoli rajoita. Miten sitä edes oppii omaksi itsekseen jos ja kasvaa kokonaiseksi, tasapainoiseksi aikuiseksi, kun ei tiedä kuka on? Mitä kauemmin sen oppimiseen menee, sitä hankalampi se on kaikki niellä.

    En ole niin julma, että ärjäisisin: "Ottakaa huostaan tollanen", vaan totean että vanhempien tulisi vähän miettiä mikä osa heidän aatteistaan on fiksuja, ja mitkä eivät lapsen kannalta hyviä. Aateen idea ei sinäänsä ole huono, mutta toteutuksesta en pidä sitten yhtään. -_-

    VastaaPoista
  14. Hyvin kirjoitettu, Hanna! En ole lehteä lukenut, vaikka itsekin sen ajattelin kaupasta napata (juuri tuon Olga + kasvissyönti -jutun takia).

    Laitetaankohan lasta kouluunkaan, jos meininki on tuollaista kuten Tiirikka kirjoitti? Vanhemmat (anteeksi siis susi ja kettu) varmaankin pitävät lapsen kotikoulussa ja erossa muista lapsista, mitenköhän pitkään?.

    VastaaPoista
  15. Olen aika sanaton 8-0

    Meillä lapset ovat iana saaneet valita leikkivätkä nukeilla vai autoilla. Kun he ovat itse osanneet valita mielivaatteitaan, näin ovat saaneet myös tehdä. En tiedä mistä johtuu, mutta poika on valinnut helposti örkkejä ja ötököitä ja tyttö prinsessavermeitä ja hempeää. Liekö sitten ihan meidän solutasollamme tuo "tieto"?

    Toisaaltahan nyt juuri 2v marakattimme, joka on siis poika-merkkinen, on vallan kiinnostunut korkokengistä ja koruista sekä kaikesta mikä kiiltää. Ja saa ihan vapaasti ollakin=D Kuitenkin häntä kiinnostavat myös kaivurieden kaivuuhommelit ja koirat, Hiidenpata-elokuva, saunominen jne jne eli elämä itse!

    Minusta tuollainen Ruu-meininki on rajoittavaa.

    VastaaPoista
  16. luin saman jutun, ja aion lukea vielä uudestaan kunhan on rauhallinen hetki. En jaksa uskoa että tässä ehkä kuitenkaan ajatellaan lapsen parasta, vaan ajetaan vaihteeksi jotain vanhempien aatetta pienen ihmisenalun kustannuksella...

    VastaaPoista
  17. Asiat voidaan tehdä mustavalkoisiksi tai hyväksyä se tosiasia että välissä on harmaan eri sävyjä. Tämä kyseinen (en keksi mitä tähän kirjottaisin, pesue vai perhe?) on vienyt asian aivan äärilaitaan joka on mielestäni edesvastuutonta niin pedagogiselta kannalta kuin järjetöntä ihan yhteiskuntaan sopeutumisenkin kannalta.

    Ehdottomasti olen samaa mieltö kuin Hanna.

    En edes uskalla ajatella millaiseksi lapsi kasvaa kun identiteetin pohjaa ei luoda ja välineet normaaliin elämiseen ryhmässä viedään pois. Halusimme tai emme, tässä yhteiskunnassa tarvitaan sukupuolirooleja ihan jokapäiväisessä elämässä ja ne ovat rikkaus. Persoonallisuus muodostuu kokemusten ja kasvatuksen kautta, ei sen mukaan onko sairaalasängyssä vaalenpunainen tai vaaleansininen nimikortti. Minä olen vaalanpunainen lappu ja erittäin ylpeä siitä etenkin sillon kun vaihdan renkaita!

    Mielestäni tällä tavalla vanhemmat tavallaan vievät mahdollisuuden lapselta valita itse, onko hän tyttö, poika, poikkatyttö vai herkkäpoika. Mistäpä se lapsi mallin näkisi kun itse ei tiedä ja kasvattajina toimivat susi ja kettu.

    Vanhempien tehtävä on antaa lapsille mahdollismman laaja maailmankatsomus, turvata lapsen tie siihen tutustuttaessa sekä ohjata ja tukea valintoja -ei sulkea niitä pois.

    VastaaPoista
  18. Itsehän kirjoitin myös tästä aiheesta :D Perheeseeni kuuluu minä Äiti .Isi .Tyttö 6v ja Poika 1v. Tyttö rupesi jo 1vuotiaana osoittamaan kiinnostustaan autoihin ja koneisiin. Ja niissä ollaan pysytty. Tyttö on ehkä muutenkin hieman isin tyttö. Tai sitten tyttö vain omaksui samat kiinnostuksen kohteet kuin minäkin, olenhan ammatiltani automekaanikko. Poikani rakastaa hius pantoja, ponnareita,pinnejä ja hiusten kampaamista. Viettääkin usein tovin peilin edessä kampaamassa hiuksiaan tai minun hiuksiani. Ja melkeimpä ainut leikki mitä hän leikkii on ruuan teko. Pojalla on paljon kippoja ja kuppeja ja kauhoja,millä sitten kokkaa. Mutta sanotaan,että parhaat kokit ovat miehiä. Minua on paljon myös syytetty lapseni sukupuolen "ohjaamisesta". Mutta ei,olen vain ollut tuiki tavallinen äiti, puuttumatta lasteni mielitekoihin. Ja loppu tulos on se,että tyttöni tahtoo olla poika ja poikani tyttö :D Mutta mikäs siinä,jos he vain ovat onnellisia.

    VastaaPoista
  19. Minä olen itse periaatteessa sukupuoliroolittoman kasvatuksen kannalla. Mutta eihän tässä ole enää kyse siitä! Sukupuoli on sukupuoli, sukupuolirooli taas ihan eriasia.

    Miltähän mahtaa tuntua 13 vuotiaana tajuta olevansa jotakin sukupuolta. Tai kun jalkovälissä alkaa kutkuttaa, eikä tajua asiasta mitään. Lapsi raukka.

    VastaaPoista
  20. Suden kommentteja ja ajatuksia aiheesta on blogissa:

    http://sukupuoli.blogsome.com/

    Mm. vastaus kysymykseen siitä, miksi kaksijakoinen sukupuoli ei ole yksinkertainen biologinen tosiasia.

    VastaaPoista