tiistai 29. syyskuuta 2009

Kättärillä käväisty

Aamulla painelin töihinmenijöiden vanavedessä kättärille ultrattavaksi.

-Katsotaan mitäs tänne kuuluu?
Sanoi lääkäritäti.

-Minä voin sanoa ettei varmaan mitään kun vuotoa on tullut hiukan lauantaista asti.
Sanon minä.

Jaahas katsotaan.

Eikä se katsomalla parane.

Sikiö vastasi edelleen kahdenviikon takuisia mittoja elikkäs kehitys oli loppunut n.7 viikon paikkeilla 3 viikkoa sitten.
Kuitenkaan kun kaveri ei meinaa itse tulla ulos koska edelleen olen kivuton ja kunnon vuodot puuttuu lähetettiin minut gynen polille aborttipillereitä hakemaan.

Tapasin 4 eri lääkäriä joista kaikilla oli eri käsitys siitä minne olen menossa.
Yksi oli laittamassa kaavinta-aikaa ja toinen oli ottamassa osastolle heti.
Mutta kun minulla ei fyysisesti ole mitään kiirettä tultiin siihen tulokseen että jos perjantaihin mennessä kohtu ei ole yksistään tyhjentynyt menen osastolle ottamaan lääkkeet. (anemian tms takia)
Kaavintaa koitetaan kuitenkin välttää koska tässä saattoi olla kyse siitä että edellisestä on niin vähän aikaa.

Ultraava lääkäri käski koittaa ottaa ulos tulevan sikiön kiinni että se voitaisiin lähettää patologille.
Lääkäri gynen puolella nauroi ja käski unohtamaan asian.Ei siitä mitään tietoa irtoa.
Onneksi.Olen huono ottamaan palloa kiinni,saati liukkaita lihariekaleita...

Oloni on oikeastaan aika normaali.
Olen ollut niin skeptinen tämän kanssa että olen ehtinyt tehdä jo surutyötä viikkokaupalla.

Paskaahan tämä on,ei voi muuta sanoa.

25 kommenttia:

  1. Voi Hanna. Kamalan paljon jaksamisia teidän koko perheelle. Sä oot kyllä valtavan reipas ollut koko homman ajan. On kyllä paskaa, mutta sie pärjäät kun sulla on onneksi ihana mies ja Mimpsis <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei, tosi surullista.. :( Halauksia!!!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ikävää. Olen pahoillani :(

    VastaaPoista
  4. Ikävää. En tiedä mitä sanoa.
    Toivon että saat surun purettua. Elämä kantaa vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Ja kyllä teille se pieni kakkonen vielä tulee. Sitten kun aika on.
    Mimon halaus varmasti auttaa, edes vähän. =)

    VastaaPoista
  5. Olen todella pahoillani!En osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Toivottelen kovasti voimia koko perheelle!

    VastaaPoista
  6. :( Osanotto ja lämmin rutistus täältä!!!

    Pienikin elämä on arvokas, ja suru sekä pettymys suuri. Voimia teille ja varsinkin sinulle tuleviin päiviin!

    VastaaPoista
  7. Sä oot niin ihana ja sulla on niin hurmaava pikku-blondi että varmaan tuolla elämänasenteella ja lasten antamalla voimalla jaksat käydä tämän loppuun asti. Tsemppiä ja halitus:)
    t. Vakkarilukija Anne

    VastaaPoista
  8. edelleen toivottelen jaksuja, kun en muutakaan osaa sanoa. t. vakkarilukija

    VastaaPoista
  9. Voi olen niin samaa mieltä tuosta viimeisestä!

    Aika monen läkärin pakeille olet päässyt! Itse kävin Jorvissa yhden lääkärin tutkittavana ja sain mukaan pillerit.

    Huomenna on pakko mennä töihin, mutta josko sitä torstaina ottaisi ne pillerit. Hirvittävän surullista.

    VastaaPoista
  10. saman kokeneena toivotteln voimia. tyhjentyminen lääkkeillä ei juuri satu.on vain inhottavaa.
    jaksuja<3 <3 niin henkisesti kuin fyysisesti.

    VastaaPoista
  11. Paljon jaksamista!
    Se on kylla hyva kun tastakin asiasta jaksat kirjottaa, auttaa varmasti monia saman lapi kayneita.

    T. Ulkomaan-Mamma

    VastaaPoista
  12. Voimia ja jaksamista sinulle. Kurjia uutisia, vaikka etukäteen niitä ounastelitkin, ja todella huonoa tuuria sinulla on ollut :( Varmasti myös tylsää joutua sairaalassa pompoteltavaksi, ja kamalalta kuulostaa tuo "sikiön kiinniottaminen" - että semmoista edes ehdotetaan...

    Olet kyllä tosi rohkea nainen kun kerrot elämästäsi täällä blogissa - moni saa varmasti siitä paljon iloa hyvinä hetkinä ja taas vastaavasti vertaistukea huonoina. Toivottavasti myös lukijat onnistuvat välittämään sinulle vähän empatiaa tällaisina hetkinä.

    - Tiitiäinen

    VastaaPoista
  13. Voi ei, todella surullista. Paljon voimia ja jaksamista. En osaa kuvitella suruasi mutta varmasti selviät.

    VastaaPoista
  14. Voi itku! Olen todella pahoillani.
    Voimia sinulle ja miehellesi.
    Kovin paljon sinulle annetaan surua kannettavaksi.

    VastaaPoista
  15. Sopivia sanoja ei oikein tahdo löytyä...Voimia teille molemmille!

    Tuija

    Luen vakkaristi niin Mimon menossa kuin Isyystestiä. Kommentointini heikkoa.Kiitos teille molemmille elämän makuisista teksteistä!

    VastaaPoista
  16. Koitahan muruseni jaksaa..tuon sulle illalla herkkuja ja haleja..

    VastaaPoista
  17. Viimeiseen asti toivoin teille hyviä uutisia, kaikesta merkeistä huolimatta. Haleja!

    VastaaPoista
  18. Voimia ja lämpimiä ajatuksia teille!

    VastaaPoista
  19. Lämpimiä ajatuksia sinne päin! Toivottavasti lähtis itekseen tuleemaan ulos, eikä kaavintaa tarvittais!

    VastaaPoista
  20. No jo on ollut säätöä. Ei mennyt tuo hoitoketju kyllä kovin koordinoidusti!
    Kannattaa pistää palautetta, jos voimia riittää. Ihan vain kuvaus tapahtumien kulusta osoittaa kyllä, ettei kaikki mennyt ihan putkeen, ehkä sen perusteella saataisiin ohjeistus yhtenäisemmäksi ja vastaavien tilanteiden handlaaminen jatkossa paremmaksi.

    Toisaalta lääkäreiden ristiriitaiset viestit, sotkeutuneet pasmat, osoittavat varsin hyvin, etteivät tällaiset asiat ole koskaan rutiinijuttuja. Edes ammattilaisille.

    Kukapa näihin osaisi valmistautua. Osanotto sinne teille sekä PikkuSannalle.

    :(
    -nti Täti

    VastaaPoista
  21. :( Ei näin saisi käydä. Voimia ja halauksia!

    VastaaPoista