tiistai 15. syyskuuta 2009

Lämmin kiitos

Teille kaikille jotka olette laittaneet lohdutuksia ja kannustusta.
Niistä on oikeasti apua enemmän kuin uskottekaan.

Tällä hetkellä en tiedä itse yhtään missä mennään.Ei ole ihan pelin menettänyt fiilis mutta ei mikään varmakaan.
Naapurin Hanna sanoi että keskenmenoja kokeneen ystävän mielestä jos joku on huonosti sen Tietää.Itselle tuo rypäle-episoodi tuli niin puskista että en osaa enää luottaa sisäiseen ääneen yhtään.

Inhoittavaa on ettei mistään voi sanoa vielä mitään varmaa.

Olettamuksena voisi pitää että näemme kaiken tämän vaivan siksi että tuleva kaveri olisi edes lähelle niin ihmeellinen kuin mimosa on.

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä kovasti ja voimia... Kaikki kääntyy lopulta vielä hyväksi, jollakin tavalla.

    VastaaPoista
  2. Toivoa vielä on onneksi, tsemppiä ja jaksamisia.

    Mulla toisessa keskenmenossa(joka alkoi verenvuodolla) näkyi vielä silloin rv 9 elävä sikiö, mutta jostain syystä ultraavat lääkärit eivät antaneet toiveita, en tiedä miksi, en muista. Kontrolliultraa odottelin 10pv ja sitten sikiö todettiinkin kuolleeksi, mutta itse olin siihen jo varautunut kun "tiesin" miten tulee käymään.

    Näin jälkeenpäin ajattelen, että jos en olisi saanut niitä kahta keskenmenoa, niin meillä ei olisi Danskua, eli ajan kanssa kyllä helpottaa.

    VastaaPoista
  3. Voimia oikein kovasti teille. Olisiko teillä halua tai mahdollisuutta käydä yksityisellä ultrassa? On nimittäin varmaan tosi raastavaa odottaa 2 viikkoa uutta ultraa.
    Mie en osaa muuta sanoa mutta olen kuullut ja eräälle tutullekin on käynyt niin että ultrassa vauva oli paljon pienempi viikkoihin nähden ja saivat lähes KM-tuomion mutta niin vain vauva oli ihan terve ja elossa uudessa ultrassa myöhemmin. Ilmeisesti olivat vain kehittyneet paljon hitaammin alussa. Että älkää ihan toivoa menettäkö :)

    VastaaPoista
  4. Halirutistus sinne... Epätietoisuus ja odottelu on niin raskasta ja epävarmuus raastavaa mutta ei auta kuin odotella. Ja muista kaikki on vielä mahdollista ehkä sinun masussa köllötteleekin hiukan nuorempi vaavi, kuka tietää ja se selviää sitten seuraavassa ultrassa.

    Omakohtaisia kokemuksia "epäonnisesta" raskaudesta löytyy tältä kesältä enkä osaa sanoa osasinko aavistanut että jotain oli pahasti pielessä, en tainnut! Toki tietoa kaikesta mahdollisesta oli esikoisen odotukseen verrattuna paljon enemmän ja tässä toisessa raskaudessa pelko sen takia oli selvästi suurempi.

    Olette ajatuksissani, pärjäilkää.

    VastaaPoista
  5. Minä myös mietin tuota yksityisellä käymistä. Kaksi viikkoa odottavalle on pitkä aika. Inhottavaa, että se ultraajakin oli sellainen. :(
    Voimia nyt jokaiseen hetkeen, Hanna! <3

    VastaaPoista
  6. Kovasti voimia täältäkin!
    Se on totta, että odottaminen on pahinta ja siinä kamalassa epätietoisuudessa eläminen. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja kääntyä jollakin tavoin parhain päin!

    VastaaPoista