lauantai 26. syyskuuta 2009

Tänään


Tänään on ollut muskaripäivä.

Tänään on myös päivä josta olen nukkunut puolet siinnä toivossa että jos tästä raskaudesta on mitään olemassa se pysyisi mukana.

Aamusta lähdimme muskaan ja ulos vaikka sain pyyhkiessä paperiin veriviiruista limaa.
Kotiin tultua saalis olikin jo ruskeaa verta.
Vaikkakin vain kerran pyyhittäessä sitä löysin alkaa tämä kuitenkin olla jo liian nihkeää.
Kuka veikkaa että tyyppi tulee nyt itsestään ulos tässä parin päivän sisällä kun olen odottanut sen kaksi viikkoa sitä uutta ultraa...? Anyone?

Neuvolantäti oli kysellyt kiertokautta miten voin kun olen vaikuttanut neuvolassa niin iloiselta.
Voin olosuhteisiin nähden ihan hyvin.
Peli ei ole pelattu ennenkuin tuloksena on kirkasta verta ja kipuja tai ultrassa tuomio olemattomasta raskaudesta.
Mikään voittajaolo ei ole,muttei ole ollut missään vaiheessa.Olen suhtautunut tähän alunperinkin niin ettei koskaan tiedä mitä tuleman pitää.
Mainitsin itselleni myös ettei se kaveri siellä pysy vaikka makaisin koko päivän jos on ulos tullakseen.

Tiistaita odotellessa.

15 kommenttia:

  1. Tuo kuva, niin ihana!
    Mutta sun tilanne...toivon ja rukoilen että kaikki menee hyvin!
    Voimia tarvitset.

    VastaaPoista
  2. Jaksuja. t. vakkarilukija

    VastaaPoista
  3. Halaukset ja jaksamista teille!

    Itselläni on 9kk pikkuneiti jonka alku ei ollut lupaava viimekeväänä. Heti alussa muistaakseni viikoilla 6-7 alkoi vuoto jota kesti melkein puoleenväliin raskautta.. Usein kävin päivystyksessä/lääkärissä ja jossain vaiheessa totesivat istukan juuressa olevan hematooman (verihyytymä) joka vuotelee. Ennen tätä diagnoosia sain monesti puhelimessa kuulla että tod näk keskenmeno tms.

    No vaikean alunjälkeen loppuhyvin kaikkihyvin.
    Samaa toivon teille, että kaikki sujuisi kaikesta huolimatta hyvin. :)

    VastaaPoista
  4. En lakkaa ihmettelemästä sitä voimaa ja positiivisuutta, optimismia mikä susta/sun teksteistä päivästä toiseen loistaa tilanteesta huolimatta. Kaikki on mahdollista, aivan kaikki, mutta sulle/teille toivon tietenkin sitä kaikkein parasta! Jaksamisia!

    Suloinen kuva Mimosta taasen. :)

    VastaaPoista
  5. Täältä myös kovasti jaksamisia!<3

    VastaaPoista
  6. Pidetään ne peukut vielä pystyssä! *puss*

    VastaaPoista
  7. Jaksamista, muuta en osaa sanoa.

    Voi itku!

    VastaaPoista
  8. Hurjasti peukutusta täältä!!! Toivoa mielestäni vielä on, kaikki on mahdollista. Itselläni on muistaakseni jokaisen kanssa ollut muutaman kuukauden kohdalla tuollaista aavistuksen omaista "vuotoa". No, kakkosen kohdalla tuli viikolla 10 oikein hyökkyaalto, mutta ne kivut (!!!) puuttuivat. Ja syynä olikin hematooma. Minulle ainakin silloin neuvolassa oltiin hyvin kannustavia, vaikkakin toki realistisia. Kaverillani taas oli toisen raskauden aikana hyvin pitkään pientä vuotoa eikä mitään syytä löytynyt ja täysin terveen lapsen sai :)

    Voimia teille! Aina on parempi olla positiivinen :) Ja Mimo on tosiaan aina niin suloinen!


    Katri

    VastaaPoista
  9. *rutistaa lujaa ja toivoo parasta*

    VastaaPoista
  10. Olet ihailtavan positiivinen,realistinenkin.Peukut pystyssä täälläkin,toivon hyviä uutisia teille.

    VastaaPoista
  11. Voimia sinulle!! ja toivotaan parasta. <3

    VastaaPoista
  12. Jaksamisia täältäkin!, toivotaan parasta ja sisukasta kaveria. <3

    VastaaPoista
  13. Voimia teille sinne.
    -nti Täti

    VastaaPoista