Suunnittelen kovasti kesäksi pyörän ja lastenistuimen hankkimista.
Ongelmana vain taitaa olla se että olen pyöräillyt viimeksi joskus 90 luvun alussa. :D
Muutenkaan en ole mikään vakain fillaroija ja äiti varmaan muistaa kuinka tapanani pienenä oli hypätä liikkuvan pyörän kyydistä pois kun en halunnut jarruttaa.
Mielikuvissani jarrutin lujaa ja lensin kaaressa etutangon yli...
Viimeiseksi pyöräkseni jääneen kaunottaren varastutin tahallani kun olisin halunnut poikien maasturin.
En saanut mitään. (kauhean yllättävää? :D )
Nyt kuitenkin keväiset tiet kutsuvat fillaroimaan ja vielä vauva kyydissä.
Mietin josko lainaisin naapurin 10 kilon mopsia ja kokeilin sotkea teutaroiva mopsi penkissä pitkin pururatoja.Saisinkohan ehkä jotain käsitystä millaiseen puuhaan haikailen?
Eniten mietin kuinka käy pyörää talutettaessa.
Esim custom moottoripyörän ajaminen on minulle vaikeaa kun en yllä kunnolla rungon yli maahan ja pysähtyessä on vaikea pitää vekotin aloillaan.
Visioissani työnnän ylämäkeä parkuva mimo potkien selkääni ja pyörä horjuen.
Ainoa muistoni lapsuuden pyöräreissuista on nimenomaan kohdasta jossa äidin taluttama pyörä horjahti.
Tarvitsen varmaan sellaisen titaanisen kopin mimolle ja telaketjut pyöriin ja eikun menoksi!
Olisi nimittäin Jarna ja Roosa esim tuossa ihan muutaman polkaisun päässä...
Nyt kaikki fillaroinnin tarinat kehiin!
Kuka on uskaltanut tangon jatkeeksi? :)
En muuten tule tuon kyytiin!
Meillä pyöräillään peräkärryn kera. On muuten ollut varmasti parhaimpia ostoksia tähän talouteen, kaksosia kyyditettiin melkein neljän vanhoiksi kärryssä ja nyt tuo nuorimmainen kököttää kyydissä mielellään. Mahtuu lisäksi kauppatavarat, voi ottaa kyytissä päiväunet ja sadekaan ei haittaa muuta kuin pyöräilijää.
VastaaPoistaHui, musta tollanen taaperopaketti on siellä takaritsillä melkoinen hasardi, ainakin näin kaupunkiliikenteessä... kärryt ymmärrän jo paremmin, mutta missä ihmeessä ne mahtuu säilyttämään?
VastaaPoistaMä olen myös todella arka pyöräilemään lapsi kyydissä! Meillä mies saa hoitaa sen yhteisillä pyöräretkillä :) Muuten kyllä pyöräilen paljon, työmatkat kesäaikaan jne.
VastaaPoistaMeillä tytön suurinta huvia pyörän kyydissä istuessa(potkimisen, heilumisen, huitomisen lisäksi..) oli kutitella jääkylmillä käsillä ajajan selkää ;D Toivottavasti et kutia helposti..
suosittelen! pyöräily lapsen kanssa on mukavaa. meillä juuri päivitettiin poikien kypärät uuteen kokoon. viime kesänä pyöräiltiin melko paljon, vaihtelua ulkoiluun ja mukava tapa pikkuasioiden toimittamiseen.
VastaaPoistaMä en ole pyöräillyt 12 vuoteen :)
VastaaPoistaSilloin joku osui autolla pyörääni edellisen asunnon pihassa, ja teiniaikojen ihana käyräsarvinen Tunturini sai hieman vaurioita. Ihan hirveästi ei tuolla pyörällä ollut arvoa (ehkä tunne-?) niinpä muuton yhteydessä veimme sen loppusijoituspaikkaan.
Sitten olenkin ollut ilman pyörää, ja koska lapsillamme on pienehköt ikäerot, tuntuu että aina olisi ollut kaksi kyydittävää tai sitten pienin aivan liian pieni kyytiin. Peräkärryä emme olekaan harkinneet, sinnehän saisi kaksikin muksua ihan kivasti.
Nyt voisikin jo pyörää harkita, kun saisi meidän kohta 4v:n ajelemaan niin olisi vain kuopus tarakalle laitettavaksi. Kyllähän sillä pääsisi kesäisin paljon helpommin paikasta toiseen kuin kävellen (eikä tulisi käytettyä niin paljon autoa).
Mä en ole koskaan fillaroinut lapset kyydissä. Olen siis ajanut ihan tosissani ja kilpaakin mutta jotenkin tuo kersa-kyydissä-meininki hirvittää.
VastaaPoistaJos meinaat treenata se mopsi tarakalla niin ilmottele, mä haluan nähdä:D
Minä kyllä suosittelen pyörän hankintaa!! Me pyöräilemme melko paljonkin näin kevät/kesä/syksy aikaan. Enkä kertaakaan ole miettinyt ettenkö uskaltaisi lähteä pyöräilemään lapsen kanssa. (talvella en kyllä uskalla ajaa edes yksin) Tänäänkin kävimme koko perheen voimin melkein 10km pyöräretken mummolaan. Minä ajan, kuopus istuu kyydissä, esikko kohta 5-v ajaa itse omalla pyörällään ja mieskin osaa ajaa itse. (heh) Tällaisia (näin pitkiä) reissuja tosin emme ole tehneet aikaisemmin, mutta tänä keväänä käymme varmasti useammankin kerran pyöräillen mummolassa kun meni niin hienosti!! (lähinnä ihmettelen siis tuota 5-v pojun jaksamista)
VastaaPoistaJa eikös tuollaisissa lastenistuimissa saa lapsen jalatkin kiinni istuimeen niin ettei pääse potkimaan?? Meillä ainakin saa. :) Meillä kuopus nauttii istua pyörän kyydissä kun näkee kaikkea kivaa matkan aikana.
Mäkään en ole maailman vakain fillarilla ajaja, mutta eihän sitä ole esim. pakko polkea lujaa. Hiljaa hyvä tulee, ja niinkin on aina perille päästy. Mä tuota meidän nuorimmaista kyyditsen lastenistuimessa fillarissa. Poitsu tykkää kovasti istua kyydissä. Ja meilläkin poitsun istuimessa on jalkaremmit, ja niitä käytetään, ettei pikkumies innostu ajajaa potkimaan eikä kengät lentele. ;)
VastaaPoistaMe hankimme viime kesänä uudet pyörät ja lastenistuin. Poika nautti pyöräkyydeistä ja oli ihanaa tehdä pyöräretkiä. Ainut ongelma oli löytää pojalle riittävän pieni kypärä.
VastaaPoistaTänä keväänä pyöräily on jäänyt mieheni ja pojan yhteiseksi harrastukseksi, itse en pyörän päälle enää uskaltaudu. Harmittaa, kun vauvaa ei saa oikein mitenkään pyöräilyyn mukaan vielä tänä kesänä, kun kärryynkään ei kait ihan pientä voi laittaa.
Mutta suosittelen!!!
Mä olen pyöräillyt "pahimmillani" niin, että mulla oli kaks lasta polkupyörän peräkärryssä ja yksi istuimessa pyörän kyydissä. Se oli jo melkoisen raskasta poljettavaa, joten sitä tehtiin vain pakon edessä kun jonnekin oli matkattava ja lapset ei ois jaksaneet kävellä.
VastaaPoistaPolkupyöränistuimissa on lapsen jaloille remmin, joten lapsi ei pääse potkimaan polkijaa selkään tai muutenkaan työntämään niitä niille kuulumattomiin paikkoihin. Erilaisissa istuimissa on myös erilaisia vöitä joiden avulla lapsen saa suht napakasti penkkiin kiinni.
Pyörän taluttaminen lapsi kyydissä on kyllä vähän huteraa, varsinkin jos lapsi on painava. Mä oon huomannu, että paras on taluttaa pitämällä toisella kädellä kiinni etutangosta ja toisella satulan takaa.
Voisitko kokeilla jonkun tutun pyörää&istuinta ennen ostosta, jottei sitten tule ihan hutiostosta tehtyä.
Keevät toi keevättoi pyöörähaaveet. Keevät toi keevättoi pyörähaaverit. Keevät toi keevättoi...
VastaaPoista:D Ei vais. Kunhan innostuin minäkin lauantaina käpsimään pyöräliikkeeseen ostamaan uutta kypärää talvella hyllyltä tipahtaneen tilalle. Kevät ryöpsäyttää pyöräilyinnon ihan yli äyräidensä!
Pitkä tauko pyöräilyssä ei haitanne. Eikös se ole taito jonka osaa aina kerran opittuaan?
Opin vasta 6-veenä pyöräilemään (sitä ennen pyörä heitettiin mäkeen jos se oli niin tyhmä ettei pysynyt pystyssä) ja lapsena (16 v:ksi) käveleminen oli paljon kivempaa kuin pyöräily. Nyt vetelen pyöräilykautena päivittäin 2x13km ja jos tulee asiaa muualle niin karttuu yhtensä sellaiset 40-50km päivässä. Aika hitaasti ja hikisenä kyllä poljen. :P
Lapsena tuli istuttua äidin perässä lastenistuimella enkä edes ole osannut kyseenalaistaa lapsi kyydissä polkemista. :o Ellei kyseessä ole tällainen mielenkiintoinen ja suhteellisen yleinen ilmiö, että lapsella on turvakypäräviritykset viimeisen päälle mutta aikuinen viipottaa paljain päin... Lapsen kypäränkäytölle voi silloin povata "pitkää" tulevaisuutta vanhempiensa esimerkin mukaisesti. :I
Rohkeasti vaan reisiä harjoittamaan, kyllä se Mimokin istuimessa pysyy kunhan reitit ovat tuttuja ja äiree vakaa polkija. :)
-nti Täti
Me just hankittiin pyörääni istuin 1,5 v. pojalle, kerran olen vasta kokeillut. Ajaminen sujui hyvin (jalat on tosiaan remmeillä kiinni :) ja poika viihtyi tosi hyvin, taluttaminen ja lapsen nostaminen istuimeen ja siitä pois tuntui vähän huterolta, mutta uskon että harjoittelu tekee mestarin!
VastaaPoistaTarkoitus ei ole lähteä autojen sekaan vaan lähinnä teemme pieniä pyöräretkiä lähimetsissä, kirjastoon tms.
- Tiitiäinen
Me hankimme juuri istuimen, kaverini jo nauravat pelkkää ajatusta minusta polkemassa tonnikeiju seläntakana :D Joku apumoottori ei ehkä olisi pahitteeksi. Itse mietin eniten sitä että miten sen lapsen saa sinne istuimeen käytettyä ilman että pyörä kaatuu? Ja mites jos toinen hieman enemmän muuttaa painopistettä niin ollaanko molemmat Haukilahden satama-altaassa?
VastaaPoistaKypäräkin kai äidille(kin) pitää hankkia... mitenhän olen tähän asti selvinnyt hengissä...