maanantai 18. toukokuuta 2009

Vakavia aiheita

Nyt jutellaan.

Minkä ikäisen lapsen/lapset jättäisit yksin illaksi kun lähdet itse baariin tms illanviettoon?
Entä kahdeksi yöksi?
Kolmeksi? Teini-ikäisen veljesi kanssa tai jonkun muun tutun/sukulaisen vahdittavaksi?

Erot, avio tai avo sellaiset saavat usein äiti ihmisen kaivamaan hippakenkiä kaapinpohjalta.
Lapsi/lapset viettävät viikonloppuja toisaalla,Jää kerrankin ihan omaa aikaa.
Entäs sitten kun oma vapaus rönsyilee viikon puolelle?
Äidistä tuntuu vapaammalta?

Lapsesta tuntuu siltä ettei tiedä kuka tekee iltaisin ruokaa ja milloin vanhempi on kotona.

Entäs puheet?

Minkä ikäisen lapsen seurassa varot sanomisiasi?

"Tuon isä on kyllä yks täysi paska! ..."Niin paljon seksiä että en pystynyt kävelemään moneen päivään... Sekin vaan dokaa kaikki rahat että lapsille ei ole kohta ruokaa laittaa..."

Pitääkö lapsen olla perillä äidin ja isän parisuhteen tilasta...
Kyllähän lapsi kuulee ja ymmärtää vaikka istuisi hiljaa pienen matkan päässä.

Toivoisin aiheesta keskustelua.

Nimim: sivusta seuraaja

22 kommenttia:

  1. En jätä vielä teinejäkään yksin kotiin, yhden yön keskellä viikkoa olivat kahdestaan, mutta vaari asuu kilometrin päässä.
    En jättäisi lasta yksin kotiin/hotellihuoneeseen tai laivan hyttiin ja lähtisin itse bailaamaan. Ei ei ja ei.
    Lasten kuulleen ei puhuta pahaa toisesta vanhemmasta, vaikka olisi eronnut. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Ja vanhempien seksielämä ei kuulu omille lapsille. Toki rakastamisesta pitää puhua ja rakkautta näyttää kotona, mutta seksipuheet eivät ole tarkoitettu lasten korville.

    VastaaPoista
  2. Aika vanha saa olla että tuollaisten asioiden takia yksin jättäsin. Kyllä aina on hyvä olla joku mummo tai kummi edes hoitamassa vaikkei vanhempi lapsi hoitoa tarvitsisikaan todella.

    Ja puheet jätetään kahden kesken, seksi tai muukaan toisen mollaaminen ei kuulu lasten korville. Ei yhdessä eikä erossa.

    VastaaPoista
  3. Olen aika huono vastaamaan kun ei olla oltu lasten luota pois 8v aikana kun yhden kerran juhlimisen takia. Olimme serkun häissä ja välimatkan takia olimme yötä erossa.
    Emme käytä alkoholia kuin harvoin, sekin on yks tai kaks sauna olutta. Mäyräkoirassakin on liikaa vuoden ajalle. Hmmm... En koe tarvetta lähteä minnekkään. Menot on menty ja railakkkaasti ennen lapsia. Nykyään saan kaikesta muusta kun baarista, alkoholista ja yö kukkumisista lataukseni täyteen. Ei tarvii nollata viihteellä.
    Noista aikuisten keskustelun aiheista olen itsekkin monesti jutellut kavereiden kanssa. Itse on hyvin varovainen mitä puhun, sitä oppii sillain kierrellen kaarrellenkin juttelemaan - ei niin suoraan että lapsi ymmärtää. Monesti naisetkin intoutuu ihan synnytyksestä kertomaan kuinka oli hel*etin kauheaa ja oksennus lensi ja sitä rataa. Huomaattaan lasten kuullen. Mä kyllä huomautan keskustelijalle jos jutut menee rajan yli mitä lasten korvien aikaan voi puhua. Hämmentäviä tilanteita toisesta, jotkut ei vaan tajua. Pienet imee kaiken mitä kuulee ja näkee.

    VastaaPoista
  4. Mäkin valitettavasti tiedän lähipiirissä erään eronneen naisen jonka menojalka vipattaa siihen tahtiin ettei taida keretä miettiä missä lapset on...
    Kyllä nyt melkeinpä alle 16 vee tarvii hoitajan jos vanhemmat/vanhempi on kotoa poissa koko yön, tai illan baarissa. Tuskin siitä vanhemmasta on hoitajaksi aamuviideltä jos on neljän aikaan baarista kotiin könynnyt... (Lasten ei edes kuulu nähdä vanhempiaan humalassa.) Eikä tulis mieleenkään jättää lasta yksin esim. hotellihuoneeseen siksi aikaa kun ite on muualla syömässä/juomassa.
    Lasten edessä seksiasioiden puhuminen on täysin kiellettyä! Rakkauden näyttäminen on eri asia.
    Eikä toista vanhempaa saa haukkua vaikka kuinka olis ero tullu, lapsi kuitenkin rakastaa molempia vanhempiaan. Tekee hallaa vaan itelleen kun mollaa lapselle rakasta ihmistä! (Tästä meillä joutunu ukolle sanomaan, hänen ex-vaimo ei kovin mairittelevia puheita oo ansainnu mut ei sitä tarvi yhteisen lapsen edessä silti alkaa haukkumaan.)

    VastaaPoista
  5. Puhumpa minäkin nyt vaan sivustaseuraajan silmin, kun itseltä kokemus puuttuu.

    Perjaatteessa lapsesta riippuen sellainen yläasteikäinen on monesti kykenevä olemaan sen verran omatoiminen, että voi jäädä illaksi yksin kotiin. Mutta tämä tosiaan riippuu ihan mukulasta. Oma äiti uskaltautui illaksi ulos kavereiden kanssa musiikkia kuuntelemaan kun itse olin lukiossa, keskimmäinen yläasteella ja pienin ala-asteen viimeisillä luokilla, kun kyllä me nyt veli nukkumaan saatiin ja ruuat osattiin laittaa. Yksi ilta kerran kuussa ei ketään tapa. Pitempiä aikoja ei kyllä yläasteellaisenkaan välttämättä kannata olla yksin kotona koska... Toisinaan tapahtuu pikkku katastrofeja. :D Vahtiin voi toki jättää pariksi päiväksi, kunhan ei tavaksi tule - ei pelkästäään lasten kannalta vaan myös siksi, että se tekee lapsenlikan hommat hankaliksi. Olen nähnyt muutamaakin eri mallia miten tällaisessa tilanteessa toimitaan, ja joo, yleisesti alle yläasteikäinen on auttamatta liian pieni olemaan iltaa yksikseen.

    Itse olen paha varomaan sanojani kenenkään kuullen, mutta pperusajatus on, että vaikka kieli voikin olla välillä roisia, niin kauan kun ei puhuta mistään loukkaavasta, lapsi harvemmin pilalle menee. Jos kielenkäyttö on luonnostaan vähän töksähtävän karkea, sen yrittäminen muuttaa kokonaan toiseksi vaan kadottaa aikuisen vakuuttavuutta lapsen silmissä. Varsinkin pienet lapset kun huomaavat tosi nopeasti, mikäli joku teeskentelee. Tämä ei kuitenkaan oikeuta törkeää kiroilua, tai puhetta asioista mitkä eivät ole sen ikäisten korville. Esimerkiksi henkilökohtainen seksielämä ei ole lasten juttu. Vaikka kotona tulisi pystyä puhumaan seksistä yleisellä tasolla, se että kenen kanssa, koska ja montako kertaa ei ole asia mitä lapsen tulisi (tai mitä hän edes haluaa) tietää.

    Kun ihmiset eroavat, katkeruus on suuri, mutta silti toisesta osapuolesta tulisi voida keskustella aikuismaisesti. En tässä tarkoita sitä että perheenhakkaajasta pitäisi hyssytellä, vaan tarkoitan lähinnä sitä, ettei ole välttämättä tarpeellista sanoa lapselle, että se toinen on kusipää. Varsinkin, jos tätä väitettään ei pysty aikuismaisesti perustelemaan. eron syistä voi puhua, mutta sitä ei saa tehdä vihaisena, ja kusipään sijaan voisi vaan suoraan sanoa että oli "yksinäinen toisen kanssa" tai oli "erimielisyyksiä siitä ja tästä". Näistöä voi puhua lapselle kun hänet havaitsee itse henkisesti tarpeeksi kypsäksi. Mieluusti myös siten että lapsi kysyy että miksi, ettei itse tuputa omaa pahaa oloan lapselle joka ei ole valmis sitä vastaan ottamaan.

    VastaaPoista
  6. Meillä lapset ei yövy keskenään, ei edes 15v ja 11v. Pari kertaa on oltu elokuvissa/syömässä myöhempään mutta yöksi kotiin. Kaksi vanhinta oli silloin keskenään kotona.
    Meillä vanhimmat ovat katsoneet nuorempia hetken jos minun on täytynyt hakea esim. toinen lapsi kerhosta. Pärjäävät kyllä, nuorinkin on jo kolme ja kyseessä on pieni hetki.
    Aikuiset siilaavat puheitaan kun lapsia lähellä. Se mistä en pidä, on että mies ei meinaa aina tuota muistaa kun puhuu kavereilleen puhelimessa. Sinkkukaverinsa kun ei aina vietä niin "siistiä" elämää. Lasten kuullen siitä ei tarvitse keskustella.
    Nyt mummon kuoltua on tullut pohdittua mitä lasten kuullen voi puhua. Otimme sen linjan että kuolemasta ja siihen liittyvästä puhutaan avoimesti, myös siitä että mummolle on tehty ruumiinavaus ja äitini on käynyt katsomassa ruumista.
    Alkoholia en itse käytä lähes lainkaan, lasten kanssa en edes sitä yhtä siideriä vuodessa.

    VastaaPoista
  7. En jätä lapsia yksin, jos äiti bailaa kerran viidessä vuodessa, niin joku on täällä koko ajan. Tietenkin. Eipä tosin tällä iällä enää hirveesti biletä.

    Puheista voisin sanoa, että kyllä minulta tulee suusta vähän mitä sattuu. Sitten tosin selitän pojalle, että 'sellaista kieltä' ei saa käyttää. Eikä äitikään enää käytä... On mennyt sen verran hyvin pojan päähän, että kauhistui, kun serkku sanoi 'vitsi' - ja tarkoitti sillä ihan sellaista hauskaa juttua.

    Sekstailujuttuja sitten saa kuunnella ihan vasta vanhemmalla iällä omissa porukoissaan.

    VastaaPoista
  8. Omat lapset ovat vielä pieniä, joten en osaa vielä oikein ajatella, että minkä ikäisenä jättäisin heidät yksin yöksi. Toki se riippuu vähän lapsestakin millainen hän on. Näin äkkiseltään voisin ajatella, että ehkä lukioikäisen voisin jättää yöksi yksin, jos joku tuttu/sukulainen asuisi lähistöllä. En kuitenkaan useammaksi yöksi.

    Mielestäni baarireissut eivät ole sellaisia, joiden vuoksi jättäisin lapsen illaksi yksin kotiin tai kenenkään muunkaan vieraan vahdittavaksi. Jonkun järkevämmän menon vuoksi joutuu lapsia joskus jättämäänkin, mutta teini-ikäisen vahdittavaksi jättäisin vasta ehkä n. 10-vuotiaan. Ja sen teini-ikäisen täytyy siis olla luotettava ja vastuuntuntoinen, ei mikään hulttio ;-). Ihan yksin muutamaksi tunniksi jättäisin varmaankin yläasteikäisen lapsen.

    Lasten kuullen ei puhuta pahaa toisista ihmisistä. Mielestäni eron sattuessa ex-puolisostakin kuuluisi puhua lapselle mahdollisimman neutraalisti, eikä antaa omien tunteiden päästä valloilleen. Kyseessä on kuitenkin lapselle yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa, isä tai äiti, eikä hän ole mitenkään ollut syyllinen vanhempiensa eroon. En voi edes kuvitella miten kurjalta lapsesta mahtaa tuntua, jos vanhemmat eivät pysty edes lapsen tapaamisasioista keskustelemaan riitelemättä. En myöskään ymmärrä sellaisia yksinhuoltajavanhempia, jotka tuovat joka viikko uuden miehen/naisen kotiin yöksi. Itse esittelisin miesystäväni lapselle vasta siinä vaiheessa, kun tietäisin suhteen olevan vakavalla pohjalla.

    Lapset tuntuvat kuulevan kaiken mitä ympärillä puhutaan ja imevät jutut itseensä kuin sienet J. Sen vuoksi ystävieni ja mieheni kanssa pyrimme puhumaan vain sellaisia asioita, jotka ovat sopivia myös lasten korville. Joskus jos on jotain “sopimattomampaa” asiaa, niin puhumme niistä hiljaa lasten ollessa toisessa huoneessa suljetun oven takana. Toki normaalit riidat puolison kesken ovat ns. arkea ja kuuluvat elämään. Täytyyhän tunteitakin saada purkaa ja tärkeintä on, että lapset näkevät että asiat sitten sovitaan ja pyydetään anteeksi.

    VastaaPoista
  9. Meillä lapset eivät ole vielä olleet yöhoidossa. Ehkä Max (2v ja 3 kk) alkaisi nyt olla valmis jäämään tutun hoitajan luokse yhdeksi yöksi.. Fransia (11 kk) en vielä jättäisi yökylään, mutta illaksi voin jättää tutun hoitajan luokse.

    Ei kyllä ole ollut hirveästi edes tarvetta hoitopaikalle, kun ehdittiin mennä ja tulla ihan tarpeeksi ennen lapsia. Loppujen lopuksi vauva- ja lapsuusaika menee niin nopeasti ohi että mennä ehtii halutessaan vielä sen jälkeenkin ;)

    Lapset ovat tietysti erilaisia, jotkut ovat nopeammin valmiimpia hoitoon kuin toiset. Samoin vaihtelee se miten paljon läheisiä ihmisiä vauvalla on ympärillään äidin ja isän lisäksi. Jollain voi esim. mummo olla lähes päivittäin lapsen elämässä mukana. Silloin lapsi on varmasti valmis mummon hoidettavaksi hyvinkin pian.

    VastaaPoista
  10. No meillä ei ole tarvetta mennä ja tulla ilman lapsia..alkoholia joskus juodaan ruualla viiniä tai sitten saunan jälkeen kalja. Isompi on joskus isovanhemmilla iltapäivän hoidossa, mutta tuolloin aika menee kaupoissa käyntiin tai siivoamiseen tms. Yötä ei ole kotoa ollut pois kuin kerran ilman meitä, tällöin oli isovanhemmillaan kun minä jouduin äkillisesti sairaalaan takaisin kuopuksen syntymän jälkeen ja mies tuli vauvan kanssa mukaan..kuopuksen syntymän aikaan isovanhemmat tuli tänne meille yöllä kun lähdettiin nyytin hakuun.

    Toi puhuminen lasten aikana on vähän vaikeeta..heh..no me ei kiroilla tai muuta, mutta kyllä joskus menee kaksimieliseksi, mutta mitäpä 3v9kk sitten ymmärtää..hmm..tosi usein sitten turvaudutaan joissain aiheissa vieraaseen kieleen miehen kanssa niin lapset ei tajua. ;)

    Lapset menee meillä sitten yökylään kun osaavat sitä itse pyytää! :) Vaikea miettiä minkä ikäisen jättäisin valvomatta kotiin kun omat ovat vielä niin pieniä ja omasta teini-iästä ei nyt niiiiiiin kauheen kauaa ole aikaa niin muistaa kyllä mitä metkuja sitä voikaan keksiä.. :D

    VastaaPoista
  11. Hyvä kysymys, siis minkäikäisenä lapsi yksin yöksi kotiin. Aikaisemmin ajattelin, että 12-vuotias pärjäisi vallan mainiosti. Nyt Inka on sen 12 enkä kyllä jättäisi yksin. Ehkä parin vuoden päästä, tjsp. En oikeasti osaa sanoa.

    Nykyään olen tosi huono lähtemään mihinkään ilman lapsia jollei ole pakko. Tämä ei suinkaan johdu mistään sädekehäpäänpäällä-syndroomasta (josta en anna irtopisteitä) vaan iän mukanaan tuomasta ilmiöstä. Lähes joka viikko olen kuitenkin töiden takia poissa kotoa.

    Tekisi oikeasti hyvää lähteä ilman lapsia johonkin lomareissuun mutten malta, vapaa-aikaa on muutenkin vähän enkä halua olla poissa lasten luota. Vaikka se oikeasti tekisi hyvää, siis loma ilman lapsia.

    Tuo toisen vanhemman mollaaminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Vaikka kuinka vituttaisi niin pitäisi pitää mölyt mahassaan lasten kuullen. Lapsi yrittää olla mahdollisimman solidaarinen kummallekin vanhemmalleen, ja kumpikin vanhempi on lapselle rakas (ainakin yleensä).

    Ja nuo rivoudet. En ole mielestäni erityisen takakireä mutta lapsi ei ole koskaan tarpeeksi vanha kuulemaan noista asioista vanhempiensa suusta.

    VastaaPoista
  12. tuosta puhumisesta: itse yleensä vanhempi osaa arvioida että ymmärtääkö lapsi vaikka jonkun kaksmielisen vitsin. :)
    Tarkoitan tuossa puhumisessa lähinnä sellaista pee puhetta toisesta vanhemmasta tai sitten kritisoivaa tekstiä lapsesta itsestään.
    Meillä myös turvaudutaan vieraaseen kieleen aina helposti. :D

    VastaaPoista
  13. Se vähän riippuu siitä missä asuu. Mä en täällä kaupungissa jättäis lapsiani ennen ylä-astetta yksin pitkäks aikaa.maalla on eri asia,kun ympärillä olevat asukkaat ovat tuttuja ja "kuin samaa perhettä" .täällä kaupungissa & vuotias tyttäreni on elämänsä aika ollut pari kertaa yksin kotona, noin 15- 30 min. katsomassa pikkukakkosta. Ekalla kerralla kävin kävelyllä koska juniorin synnytys oli käynnistymässä. Toisella kerralla kävin katsomassa asuntoa tuossa naapurikadulla. Ja hyvin hän pärjäsi,ei ollut edes huomannu ,kun olin tullut jo kotiin. Mutta kauemmaksi en jättäisi. Ja baariin ei lähetä jos lapsilla ei ole hoitajaa. Itseasiassa, lapseni eivät ole edes nähneet koskaan juomista. Sopimus on etä heidän aikanaa ei alkoholia käytetä. EI KUKAAN!
    Ja nuo puheet. Lapset oppivat muualtakin pahoja asioita. Esim: meidän tyttö kertoo juttuja mitä päiväkodissa muut kersat puhuu. Ja hän puhuu niitä sitten kotona. jotkut jutut ovat suoraan sanottuna aivan sairaita. ja olenkin useasti sanonut tytölleni,että aioin kysyä muiden lasten vanhelmilta,saavatko he oikeasti puhua tai tehä tuollasia juttuja? esim: seksi ei kuulu lasten korville. toisen ulkonäön kommentointi ei kuulu lapsille. rakkaus kuuluu. mutta sen verran tunnustan että olen kova suuttumaan ja silloin kiroilen ku tukkimies, vaan onneksi kumpikaan lapsista ei ole yhtään rumaa sanaa oppinut vielä. huh.
    todennäköisesti vielä joskus muutan kantaani.. itse olin useasti ekaluokkalaisena yksin kotona ja kävelin yksin pitkiä matkoja.

    terveisin: onnin ja sannin äitee

    VastaaPoista
  14. Jäin itse yh:ksi kun tytöt olivat 1, 3, 5 ja 7v. Lapset olivat pieniä, mutta ehkäpä juuri siksi halusimme tyttöjen isän kanssa hoitaa asiat "aikuisten" tavoin : kävimme setvimässä eroamme lähikaupungissa yhdessä että erikseen. Toki helpompaa olisi ollut heittää mies ja tavarat vain ulos, mutta kun ajattelee järjellä että tuo mies on myös lasteni isä. Voinko sitten tehdä ihmiselle, jota lapset rakastavat, niin että heitän hänet kylmästi ulos ?

    Hyvä oli että saimme asiat kuntoon :o) Menokenkää ei ollut vara vipattaa kun ei lastenvahteja kerrassaan ollut. Ei minkäänlaista. Noh, olihan sitten lasten isä ;o) Hän tuli mielellään meille, entiseen kotiinsa, hoitelemaan tyttöjä kun minulla oli menoja :o) Edelleen homma toimii niin että jos lähdemme johonkin kesäreissuun tms. tulee ex-mieheni meille talonmieheksi. Tai joskus jääpi jopa joku tytöistä isänsä kanssa viettämään laatuaikaa.

    Tästä tulikin oiva aasinsilta yksinjättämiselle. Esikko on 14½v ja viime kesänä hän oli 2 yötä YKSIN kotona. Noh, yksin ja yksin.... Sisko asuu parin 300 m:n päässä, äitini myös. Tyttö halusi jäädä hoitamaan koiriaan ja lemmikeitään eikä jättää niitä vieraille. Isänsä ei tuolloin meille päässyt. Ja emme olleet sen kummemmassa kuin srk:n perheleirillä :oD Aloite yksinjäämisestä tuli tytöltä itseltään. Kaveria ei halunnut meille eikä mennä siskolleni niin ajattelin että kokeillaan sitten. Siskolle oli kyllä ilmoitettu että jos tulee hätä tms. niin hälle voi aina mennä. Vaikka keskellä yötä.

    3½v ei vielä ole ollut kellään (ei edes mummilla tms.) hoidossa, ei yötä eikä päivällä. Eikä tuo 1v9kk ole myöskään. Esikko on tosiaan jo niin "iso" ja pärjäävä että hälle voi luottaa pienet sisarukset hoitoon siksi aikaa kun käymme kaupassa. Usein kauppareissu ajoittuu siihen kun pinin nukkuu päiväunia. Ja sääntöjä tuolloin on : ei saa olla ulkona, ei saa mennä yläkertaan, portit kiinni, ei saa käyttää hellaa...... Ja kauppa on tuossa alle 1 km:n päässä :o)

    Baareja ei harrasteta, mutta jos pitäs lähtä johonkin ei-niin-tarpeelliseen niin hoitajan pitäs olla kyllä "iso" :oD En luottas vielä näitä nuorimpia 18v käsiinkään..... Ehkä joku reilu 20v ois sitten pärjäävä kun onhan noista omista isommista jo jotain apuakin. Ja lapset ovat nyt 1, 3, 8, 10, 11 ja 14v.

    Mut riippuu toki ihmisestä kelle nuo rakkaimmat aarteeni jättäisin : joku nuori 22v ei ehkä pärjäisi tässä kuin taas toinen 18v saattas setviä tän kaaoksen läpi.

    Juu, olin itse aikoinani siskon lapsia kaitsemassa kun olivat kesälomareissulla : olin 18v ja hoidettavana 3 kk:n ikäinen vauva 4 päivää. Hyvin meni. Tosin lasten kanssa olen ikäni puljannut ja heitä hoidellut että kokemusta kyllä oli enkä tuntenut itseäni yhtään epävarmaksi.

    VastaaPoista
  15. Jaa, mun tilitys katosi johonkin.

    Eli hyvä kysymys tuo yöksi kotiin jättäminen. Aikaisemmin ajattelin että 12-vuotias olisi tarpeeksi vanha. Nyt Inka on 12 v. enkä kyllä jättäisi yksin. Ehkä parin vuoden päästä…

    Reissaan töiden takia lähes viikottain joten ilman lapsia en paljon vapaa-ajalla liiku. Ei, muhun ei ole iskenyt sädekehäpäänpäällä-syndrooma (mistä en anna irtopisteitä) vaan pelkästään iän mukanaan tuoma ilmiö.

    Tässäkin olisi hyvä noudattaa kultaista keskitietä, kummatkin ääripäät ovat vähän erikoisia. Vaan mitäpä se mulle kuuluu, kukin tavallaan.

    Toisen vanhemman mollaaminen on todella kamalaa lapselle. Lapselle kumpikin vanhempi on rakas ja hän yrittää olla solidaarinen kummallekin.

    Tuohon rivouksien puhumiseen: Lapsi ei koskaan ole tarpeeksi vanha kuulemaan moisia vanhempiensa suusta.

    VastaaPoista
  16. Aivan Hanna..ja mä en tykkää siitä kun joku tuttu äiti puhuu lapsensa (on jo kouluikäinen) pyöreydestä tai yökasteluista lapsen kuullen - kamalaa! Yritän aina välttää että en puhu mitään kritisoivaa lapsista niiden kuullen..aina välillähän niitä känkkäränkkä-juttuja ja muita pitää purkaa kaverille, jolla on saman ikänen lapsi, mutta ei koskaan lapsen kuullen tietenkään. Niistä hyvistä jutuista ja reippaudesta pitääkin sitten puhua lapsen kuullen..meillä onkin tapana isovanhemmille kertoa joku juttu aina mitä poitsu on tehny hienosti ja voi sitä pojan ilmettä kun kuuntelee kun häntä kehutaan mammalle ja papalle! :)

    VastaaPoista
  17. En näytä kuuluvan joukkoon lainkaan :D Tenava on ollut ensimmäisen kerran mummolan lomalla 8kk vanhana, ja siitä eteenpäin kahdesti vuodessa viikon tai kaksi. Mummola on minusta tosin tyystin eri asia kuin joku MLL:n hoitajatyttönen, sitä paitsi mummi ravaa meilläkin kaitsemassa viikon putkeen silloin tällöin. Baarin en ole kylläkään näillä vapaillani ehtinyt, vaan viikot ovat täyttyneet työnteosta ja kouluhommista. Puolivuotiaan kyllä jätin kerran enonsa kanssa yöksi - niin tai no, itse asiassa aamuviiten asti. Vaikka takana oli ilta kartsalla, niin oikein mainiosti pystyin aamulla heräilevää lasta hoitamaan; radalla käyminenhän ei ole yhtä kuin kaatokänni. Vieraita yöhoitajia meillä ei ole ollut, vaan tenava on joko päässyt enon luokse uimahallireissulle ja yökylään tai sitten tosiaan mummolaan.

    Joku nosti esille alkoholin juomisen lasten nähden. Tässä luotan Keski- ja Etelä- Euroopan malliin. Hyvä viini on aikuisten ruoka- ja seurustelujuoma, jota nautitaan hyvässä seurassa kohtuudella. Lasillinen tai kaksi ei hämärrä toimintakykyä missään määrin, ja ajokuntoisuudesta sairastapauksessa ei mitään hyötyä, kun ei ole edes autoa. Rahalla saa ja taksilla pääsee.

    Kun noita "nykyajan nuoria" tuola raitilla katselee, niin olen melko varma, etten jätä lasta yksin kuin vasta täysi-ikäisenä. Ehkä en sittenkään :D Onneksi niihin päätöksiin on vielä monta vuotta - tenava kun on vajaa 4-vuotias.

    Jaskanjauhamiseen en osaa sanoa muuta kuin että ilmiö tuntuu todella yleiseltä äskettäin eronneiden keskuudessa. Onneksi suurin osa osaa madaltaa ääntään ja odottaa niin kauan, että lapset siirtyvät kauemmas leikkimään... Ehkä jopa karmivampaa kuin tämä on kuitenkin jatkuva nahistelu ja kinaaminen kotosalla, muka-toimivassa parisuhteessa. Kireän ilmapiirin aistii taatusti joka ikinen tenava, katsokaa vaikka Dr. Philiä :D

    VastaaPoista
  18. Yläkouluikäisen voisin kuvitella jättäväni yöksi yksin kotiin. Riippuu toki paljon lapsen luonteesta. Yksin oleminen päivällä vaikka koulun jälkeen on kuitenkin ihan erilaista kuin ilta/yöaikaan.

    Olen ollut lapseni kanssa kaksin koko lapsen eliniän, ehkä siksi olen todella huono laittamaan lasta varsinkaan yöhoitoon. Lähemmäs viiden vuoden aikana lapsi on yökyläillyt isovanhemmillaan kahdesti. Ihan vain sen yökyläilyn takia. Baariin en vapaillani osannut suunnata.

    Päivisin, joitakin tunteja, lapsi on ollut hoidossa 12-vuotiaalla tädillään.

    Ihanteellista olisi, jos vanhempi pystyisi pitämään kaunansa toista vanhempaa kohtaan salassa lapsilta. Vahingossa lasten kuullen moni varmaan lipsauttaa jotain. Kauheaa kuitenkin on, jos ihan tarkoituksella ja systemaattisesti mollaa lapselle tämän toista vanhempaa. Lapsi alkaa tuntea itsensä huonoksi, koska hänellä on niin huono vanhempi (tämä mollattu) ja se ei varmaan ole kenenkään entistä kumppaniaan haukkuvan tarkoitus.

    VastaaPoista
  19. Itse olin ehkä joskus lukioikäisenä ensi kerran kaksin isoveljen kanssa viikonlopun kotona. Äiti, yläasteen opettaja, oli hieman liiankin tietoinen siitä, mitä varsinkin yläkouluikäiset tenavat saattavat viikonlopputekemisekseen keksiä, jos vanhemmat vaikka lähtevät viikonlopuksi mökille... Ei sillä että olisimme olleet erityisen bilettävää sorttia. Eipä toisaalta hirveästi annettu mahdollisuuksiakaan. :P

    Isovanhempien luona yökylässä olemme kyllä olleet ihan pienestä pitäen. Hoitajan kanssa olo on aika eri asia. Omaa kummipoikaamme, 1v, olemme käyneet äiteensä kokouksen ajan kaitsemassa pariin otteeseen, yön yli emme vielä lähtisi pikkujäbää luotsaamaan.

    -J-:n kanssa olen samaa mieltä, että lasten nähden voi juoda kohtuudella (lasi viiniä tai pullo olutta tms.), jotta asia ei mystifioidu liikaa. Humaltuminen on se kielletty juttu. Tätä voi kyllä olla käytännössä hankala järjestää kun vanhempien kohtuukäyttöesimerkistä huolimatta olen absolutisti. :D

    Joskus kaupan kanssalla kuulin, kuinka nuori pariskunta ihan pienen vauvan kanssa puhui jostain seksiin liittyvästä ja tajusin, puuttumatta nyt siihen, mitä julkisissa tilanteissa esim. kaupassa voi puhua, että tosiaan, eihän niin pieni vielä ymmärrä.

    Vieraat kielet olivat kyllä ahkerassa käytössä meilläkin vanhempien "salakielenä", ainakin motivoi lasta opettelemaan ko. kielen hyvin nopeasti! ;)

    Pahan puhuminen, oli kohteena sitten toinen vanhempi, naapuri, opettaja, sukulainen, poliitikko, julkisuuden henkilö tms. on aina aika huono juttu. Kritisoida saa, totuudessa pysyminen liiemmälti tunteilematta ei ketään vahingoita. Aina pitää muistaa kuitenkin ilmaista myös se, että tässä puhutaan nyt ihmisestä, jolla on ihan yhtä lailla oikeus olla ja elää ja että typerät tai pahat teot eivät tarkoita yhtä kuin typerä tai paha ihminen. Tätä voisi korostaa niiiin paljon kasvatuksessa muutenkin.

    Lapsen nolojen juttujen esiin tuominen toisten kuullen on klassinen esimerkki vaurioittavasta vallankäytöstä jota tulisi välttää. Moittia saa, tyyliin "nyt syöt siististi!" tai "ei toisia saa lyödä, nyt pyydät anteeksi!" koska jälkikäteen ojentaminen ja marmattaminen on yhtä tyhjän kanssa. On kuitenkin ihan eri asia viedä puheenaihe pirullisesti siihen kuinka "meidän Jessica-Janica se ei koskaan siivoa huonettaan, vaikka kuinka siitä sanoisimme" koska tällöin tuodaan perheen sisäinen asia muiden toljotettavaksi eikä lapsella ole mitään mahdollisuuksia puolustautua.

    Tällaisia irtopointteja tällä kertaa,
    -nti Täti

    VastaaPoista
  20. Lasten yksin jättämisestä - riippuu mielestäni paljon lapsesta, koska ja miten voi jättää. Pääsääntöisesti en kyllä itse varmaan jättäsi alle lukioikäistä. Tärkein pointti mielestäni on se, ettei lapsen tarvitse tuntea turvattomuutta ja se tietysti ettei mitään satu.

    Pieniä lapsia ei tietenkään jätetä - ei laivan hyttiin, ei hotellihuoneseen, ei kotiin. Roskat saatan käydä viemässä lasten nukkuessa - mutta asumme omakotitalossa;).

    Meillä lapset eivät kovin paljoa ole yökyläilleet (ts. nyt 4v esikoinen pari kertaa), mutta mielestäni isovanhempien luona yökyläily on kyllä ihana asia - tämäkin tietysti lapsesta riippuen. Mutta siitä nauttivat usein sekä isovanhemmat että lapsi. Iltahoitoa meillä sen sijaan isovanhempien osalta harrastetaan silloin tällöin - olemme käyneet mihen kanssa joko asioilla tai sitten leffassa tai syömässä. Tunnemme tarvitsevamme kahdenkeskistä aikaa sillointällöin.

    Alkoholin käytössä olen myös keski-eurooppalaisilla linjoilla, viiniä ruuan kanssa ja saunaolut/siideri. Ei missään nimessä humalaan asti.

    Lasten kuulleen ei voi mollata muita, ei puolisoa tai päiväkodin ja koulun aikuisia kuin ketään muutakaan /tämä on muuten käsittämätön juttu, miten usein esim. lapsen opettajaa mollataan lapsen kuullen ja open auktoriteettia murennetaan kotona) - eikä tietysti lasta itseään. Rakentava kasvattaminen esim. kylässä on kyllä mielestäni suotavaa, siis pöytätavat, tervehtiminen ja käyttäytyminen yleensä.

    Ja ei, vanhempien seksielämä ei kuulu lapsille.

    VastaaPoista
  21. Olipas täällä mielenkiintoinen keskustelu! Oma palleroiseni Neea on vielä kovin pieni,1v3kk mutta hoidossa on kerennyt käydä n. kerran kuukaudessa, ihan vauvasta saakka. Neean toinen mummu on osa meidän jokapäiväistä arkea, ja asuu lähellä. Kuullostaa kamalan paljolta teihin muihin verrattuna, mutta itse oon kokenut sen sopivaksi hengähdystauoksi. Neitikin kun on kovin menevä tapaus, piristyy ihan silmin nähden kun pääsee välillä kotoa pois. Vielä ei ole koskaan vierastellut tai valvonut öitä mummulassa. Leikkikavereitakin siellä saa serkkupojista.

    Yksin jättämiseen voin kommentoida vain oman lapsuuteni ajoilta. Olen tosi nuoresta oppinut itsenäiseksi, ja ekaluokkalaisena jo tulin koulusta suoraan kotiin ja olin muutamia tunteja yksin kunnes äiti tuli töistä ja haki sisarukset hoidosta. 13v olin viikon verran yksin kotona kun muu perhe lähti lomareissulle. Toki mummu piti huolta ruokahuollosta :D

    Näiden vuosien aikana kuitenkin meno täällä "maallakin" (8000 asukkaan pikkukaupunki) on muuttunut sen verran kovaksi, ettei kävis mielessäkään jättää omaa tenavaa tuon ikäisenä yksin edes yhdeksi yöksi. ja kaikista vähiten sen takia että pitäis päästä baariin.

    Noita puheita en ala sen kummemmin kommentoimaan, oon niin samoilla linjoilla aiempien kommenttien kans.
    -S-

    VastaaPoista
  22. Olettepa te kaikki todella koti-ihmisiä:)

    Meillä vanhemmat ovat olleet juhlimassa (ystävien häissä, valmistujaisissa, ylioppilaskunnan bileissä tms) ja isovanhemmat ovat useimmiten tulleet meille yöksi, jotta tytöllä (kohta kaksi vuotta vanha) säilyy tutut iltarutiinit.

    Olen äitinä ollut risteilyllä ja muillakin reissuilla ja silloin tyttö on ollut isänsä kanssa. Meillä juodaan alkoholia ja istutaan iltaa, tosin kaatokännissä ei ole isäntäväki eikä vieraat ja äitikin korkkaa siiderinsä useimmiten lapsen mentyä unille. Ruuan kanssa on viiniä tai olutta myös, ainakin meillä totaalikieltäytyminen tuntuisi jotenkin tekopyhältä, koska alkoholia kuitenkin nautimme.

    Lapsen yksin jättämisestä mulla ei ole mielipidettä, onneksi tässä on vielä aikaa;)

    Mielenkiintoinen keskustelu kaikenkaikkiaan, kiitos Hannalle avauksesta!

    VastaaPoista