Mimohan ei koskaan ole ollut varsinaisesti tyytyväinen ja helppo lapsi.
Neiti on varustettu särmällä ja säilällä ja viekkaalla pilkkeellä silmäkulmassa.
Olemme täällä pikkuhiljaa saaneet vieraaksemme sitä kuuluisaa esiuhmista jonka voimien tunnossa neiti hakkaa,heittää hiekkaa suoraan naamaan,repii,tönii ja sylkee ruokaa eikä kuuloaistista ole tietoakaan.
Myös tasapainoaisti on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja neiti saattaa olla suoralla lattialla turvallaan tosta noin vain ja siitäkö riemu repeää.
Jouduimme eilen lanseeraamaan Jäähypallin.
Koska meillä ei lyödä,revitä tai tönitä toisia seuraa huonosta käytöksestä selostuksen kanssa jakkaraa minuutin verran.Sen jälkeen halitaan.
Ylläriksemme neiti on istunut pallilla suht sujuvasti ja vain kerran kokeilee onneaa kunnes istuu vaadittavan minuutin.
Netissä kerrottiin että uhmaikäisten perheiden pitäisi katsoa peiliin koska suinkaan uhma ei johdu biologiasta vaan kotioloista.
Myöskin kuulemma uhman voi välttää jos imettää,kantaa ja perhepetilöi kolme vuotiaaksi asti.
Toimisikohan tämä myös niin että haetaan 14 vuotiaat kotiin tissille että vältetää murrosikä?
Tai vaikka nykäistään vaihdevuosiin luisuva kantoon ja perhepetiin? :D
Toivotaan että neidin läpsiminen hellittää muuten kukaan ei tule meille enää kohta kylään. :/
Mitä kuuluu muille uhmailijoille?
(ylimpien kuvien paita on muuten tehty minun vanhasta villapaidasta!)
Kovin tutulta kuulostaa!Meidän neiti lyö,repii,puree etenkin isosiskojaan suuttuessaan,mutta läpsii myös tarvittaessa minua ja karjuu TYYÄ(tyhmä)!Tänään viimeksi,1,5 vuotisneuvolassa,prinsessa tappeli vastaan jokaisessa toimenpiteessä,paiskoi lelut,joilla yritettiin neitiä rauhoittaa ja viihdyttää,pitkin nurkkia jne...
VastaaPoistaKielloista tytteli ei piittaa hevonkukkua,sen sata kertaa päivässä tehdään samat koiruudet!
Ja tämä kaikki vaikka ON nukkunut mamin kainalossa pienen ikänsä ;)
anonyymis: meidän mimo huutaa vaan: hakkaaa!!! ja on kyllä kannettu varmaan vuoden edestä. :D
VastaaPoistaMimon kuvista ei ikinä voisi päätellä et Mimo olis kiukkuinen ja vaikea lapsi. Toinen näyttää aina niin aurinkoiselta :)
VastaaPoistaMutta juu, kolmen pienen mukulan äitinä tiedän mitä uhma parhaimmillaan/pahimmillaan on. Täälläkin on lyöty, huudettu, paiskottu ovia yms
Ja kyllä on hevonkukkua tuollaiset puheet että kotioloilla ja sylillä/tissillä/perhepedillä sais uhman pois!!! Kyllä meilläkin lapset syliä saa ja vieressäkin ollaan nukuttu...
pitkää pinnaa siis...toivoopi kolmen äiti :)
Meillä on juuri tuollasta, vaikka luulin, ettei 1v2kk vielä voi uhmailla, mutta kylläpä vain, näin tapahtuu. Niin ja meillä syödään edelleen rintaa ja nukutaan perhepedissä joten ei auta ei, harmi. :D
VastaaPoistaMeidän uhmikset on pääasiallisesti keskittyneet kiljumiseen, sellaiseen suoraa huutoa ranteet auki kiljuntaan =) Emma ja Onni kyllä myös purivat, toisiaan lähinnä.
VastaaPoistaEemeli kiukkuilee satunnaisesti, ja muutaman kerran on lähinnä hellyttävästi koittanut muksia nyrkillä mutta torumisen jälkeen jätti pariin kertaan. Ehkä meidän lapset on vaan helpompia temperamentiltaan =)
Jaksuja pikkuihmisen tahdon kanssa!
Max oli juuri tuollainen läpsijä/heittäytyjä puolestatoista vuodesta noin kahteen vuoteen asti. Nyt tuntuu että on helpompaa, vaikka kyllä pikkuveljeä vieläkin kiusataan. Nyt vain poika ymmärtää rangaistuksen (jäähypenkin) eikä pidä sitä vain hauskana leikkinä niinkuin aikaisemmin.
VastaaPoistaKyllä pitkää pinnaa tarvitaan ja joskus tuntuu että sekään ei riitä :)
Jaa kotioloistaa...Mitenköhän meidän tuiki samoissa kotiooloissa on kasvanut niin erilaisia tyyppejä myös uhman suhteen.
VastaaPoistaApinan uhma alkoi 10-kuisena (vaativa temperamentti oikeesti nimeltään) ja jatkuu, mutta ei enää tosiaan pure ihmisiä ja läpsiikin harvemmin ehkäpä jäähyjen ansioista.
12v ei saanut raukka tissiä kauaa kun maito loppui eikä kannettu eikä muutenkaan ollut muotia silloin tuo armeijaan asti kestävä symbioosi, mutta niin vain on ollut helpoin lapsi meillä hän. Nöpö tulee hyvänä kakkosena kiltteydessä.
10v tyttö on saanut kauiten tissiä, mutta on melkoinen tyllerö hänkin sille päälle sattuessaan. Muistan draamalliset kiukkukohtaukset jotka kesti ja kesti...
Jälleen palaan tuttuun teesiin: lapset ovat yksilöitä vaikka eläisivät samassa perheessä. Meillä esikoinen ei koskaan uhmaillut, oli kuin unelmaelokuvalapsi; aina tyytyväinen,hymyilevä ja tottelevainen (toki tämä muuttui sitten 5-vuotiaana ;) ).
VastaaPoistaKuopus jotain ihan muuta. Kun ei meno miellytä laitetaan pystyyn huuta ja kiljumiskonsertti. Heitäydytään maahan potkimaan tai mököttämään. Kokeilee rajojaan, heittelee tavaroita ja KILJUU!
Yritän johdonmukaisesti antaa syliä ja välinpitämättömyyttä, tukea kehitystä, rohkaista ja välillä sättiä. Katsotaan mitä tästä tulee ;)
Uhmassahan on kyse kai siitä että lapsi on löytänyt oman tahdon ja hänen pitää oppia sen kanssa elämään yhteiskunnassa.
Eiköhän tämä tästä... jos vain muutkin Prismaa käyttävät asian kestävät ja ymmärtävät :D
(Ei meillä oikeasti kaupassa juurikaan kiljuta mutta joskus haluamme viedä kasvun ilosanomaa myös kotimme ulkopuolelle)
Meidän kolme vuotiaan uhma helpotti vähän aikaa sitten ja sitten alkoikin kaksi vuotiaan uhma siihen perään... Huoh!
VastaaPoistaMeillä revitään hiuksista, heittäydytään velttona lattialle, kiljutaan, paiskotaan tavaroita, paiskotaan ovia, renkutetaan kaappien ovia, potkitaan, lyödään jne.
Ja mikään puhe kun ei mene perille!! Paras keino meillä on ottaa syliin ja ohittaa tilanne katselemalla ulos tai juttelemalla niitä näitä.
Voi, onpa tutunkuuloista... Telmakaan ei oo tosiaan mistään "helpoimmasta" päästä ollut temperamenttinsa suhteen ja tämä oli nähtävissä jo hyvin aikaisin. Toisaalta kun miettii minun ja mieheni luonnetta ja ne länttää yhteen niin en ihan hirveästi ihmettele :D
VastaaPoistaNyt on selkeää esiuhmailua meilläkin, suuttuessaan tyttö repii lähinnä minua välillä tosi kovaa tukasta tai koittaa takoa pikkuisilla nyrkeillään :D Puree myös ja nipistää, tätä tekee lähinnä isoille siskoilleen. Usein myös raivoaminen on sitä että hän ryntäilee tuskastuneena ympäri asuntoa, kiukuttelee, paiskoo leluja (jos yritän tarjota lohdutukseksi) ja tekee kaikkea minkä tietää olevan kiellettyä (koittaa romplata esim. kaiuttimia/tietokoneen piuhoja, ihan selkeästi ärsyttäminen tavoitteenaan, tsekkaa nimittäin ensin mun/isin reaktion ja jos kielletään niin esim. tempoo piuhoja entistä tarmokkaammin).
Meillä tällänen repiminen/pureminen stopataan heti ja aika usein pidetään sylissä tiukasti kiinni hetken aikaa ja toistellaan pari kertaa sitä "Ei saa purra/repiä". Suurinpiirtein pari-kolme kertaa tämän joutuu toistamaan mut sitten kyllä menee viesti perille...
Toisaalta olen hirveän onnellinen, että jo tässä vaiheessa Telma osaa näyttää tunteitaan, ja se on oikeasti aika liikuttavaa kun pikkuinen kiukkuisena kun ampiainen kiertää ympyrää ja ärisee ja heiluttelee nyrkkejä ilmassa ja tempoo laatikoita auki repien tavarat alas.
Mutta sitten aina joskus kun tulee näitä rauhallisia ja pelkästään tyytyväisiä pikkuvieraita kotiin niin kyllä sitä aattelee että kelpais mullekin toisinaan...
Meillä neiti 1,3 vee aloitti kans tuon kuuluisan esiuhmansa jo aikaa sitten. Paiskitaan tavaroita, revitään sälekaihtimia ja lehtiä, kiljutaan, heittäydytään ja kiljutaan lisää. Äitin hiuksia on kiva repiä ja nipistämisenkin on mennyt nyt oppimaan. Ah niin ihanaa.
VastaaPoistaVaippaa ei saisi vaihtaa jossei neitiä huvita, ei saa pitää kädestä kiinni, ei halua, että kannetaan vaan tahtoo kävellä omin jaloin ja "minä itte" syö tai muuten ei syö laisinkaan jne :D
Se mieli, kun muuttuu alle sekunnissa. Ensin ollaan niin aurinkoista ja ykskaks on kuin maailmojen sota päällä. Toisena sekuntina kaikki onkin taas hyvin.
Läpsiminen meillä alkoi heti vuoden ikäiseksi tultuaan, mutta kun pitkällä pinnalla aina kielsin ja kehotin mieluumin silittämään, niin se jonkin ajan kuluttua unohtui kokonaan eikä moista *koputtaa puuta* toivottavasti meillä esiinny enää ikinä ;)
Tuota jäähypenkkiä olen minäkin jo tässä harkinnut :D
Tää nyt varmaan lohduta, mutta tällä viikolla tuota on harrastanut kolmivuotias. Tänään meinaa 5v ja 11v repiä silmät toistensa päästä. ja kesäloma on vasta alussa...
VastaaPoistaSiis ihanko totta jossain sanotaan että uhma talttuu tissillä ja perhepedillä??! Jep... Olen toki ihan imetysmyönteinen - tämä viimeinenkin tissittelee vielä yhdeksänkuisena ja kukin tehköön ratkaisunsa perheen nukkumisen suhteen, mutta ei se kyllä uhmaan vaikuta.
VastaaPoistaMeillä oikeastaan molemilla vanhemmilla uhma vasta kaksivuotiaana, nyt keksimmäisellä 2,5v pahimmillaan. Hurjaa katsoa kun toinen on ihan pois tolaltaan uhmiksen aikana vaikka muuten on melkoisen kiltti...
Prinsessoilla uhma tai mitkäliekotkotukset tuntuvat jatkuvan vain. Meillä 4v ja välillä kaikki on tosi hyvin ja välillä kitinää riittää niin että seinät todella kaatuvat päälle. Kasvatuksen ihanuus ja kurjuus..
Kiva lukea että aika samalta kuulostaa kaikilla.. Itse olen huomannut että kakkosen uhman ottaa jo paljon leppoisammin kun esikoisen...
Meillä kai sitten tuo 3 vuotiaaksi saakka imettäminen ja perhepedissä nukkuminen ja kantaminen on auttanut kun kukaan 3 lapsestani ei ole osoittanut uhman merkkejä tai koskaan lyönyt tai repinyt tai kiusannut ketään.
VastaaPoistaNyt vanhin 13v esiteini iässä on edelleen samamnlainen muiden auttaja kuin pienenä, hiukan pelottaa vain kun kaikilla lapsillani on liikaakin empatiaa muita kohtaan ja itsesuojeluvaisto hukassa...:) menevät väliin aina kun muita kiusataan..
Tiesittekös muuten, että uhmaiän poliittisesti korrektimpi termi on tahtoikä :D
VastaaPoista