lauantai 13. kesäkuuta 2009

Säikähdys

Meillä on ihana suojaisa piha jossa plänttejä metsää ja lapsille hiukan kiikkua ja laatikkoa.

Pihastamme muutaman askeleen päässä on vielä pieni kohta jossa on muutamia leikkijuttuja.


Isojen tyttöjen keinut. :)



-Heppa!



Eilen kokeilimme mimon kanssa opetella puhalluskukkien puhaltamista. :)



Tälle piti tehdä mitä?


-Nooom nooooom... :D


Tänään aamulla näytti pilviseltä ja piti varustautua takein ja kisuin.








Iltasella sitten neiti lähti köpöttämään toista leikkipaikkaa kohti ja pikku veeti ja me mammat siitä sitten hiljakseen perässä.Neiti painelee usein liukumaan edeltä ja lukuunottamatta paria lehvää näemme pihasta pihaan.

Noin puolessa minuutissa neiti otti ja katosi.

Katselimme epäuskoisena ystävän kanssa että mihin niin pieni ihminen mukamas ehti siinnä hetkessä ja kuikuilimme ja huhuilimme mimosaa.
Neitiä ei näkynyt missään.
Itse jotenkin en osannut yhtään olettaa että neiti olisi mihinkään piiloon painellut ja kokoajan uskoin joka vilkaisulla kohta näkeväni lapsen siinnä vieressä.

Pikku hiljaa alkoi oikeasti tulla hätä kun mimoa ei näkynyt eikä kuulunut.

Vasta kun naapurin hanna otti ensimmäisen juoksuaskeleen jätti todella sydän pari lyöntiä väliin ja sain ahteriini liikettä.Lähdin siihen ainoaan suuntaan minne kuvittelin mimon ehtineen mennä.

Pihastamme ei ihan noin vain pääse ulos mutta sieltä voi harhailla talojen ja metsän välissä moneen suuntaan.Pitkällekkin.

Mimon tuntien ensimmäisiä ajatuksiani oli ettei neiti taatusti vastaa huutoon saati pyyntöön ja luulee että kyseessä on hauska takaa-ajoleikki jos ylipäänsä on lähettyvillä edes.
Sitten ehdin jo ajatella että koska katoaminen tapahtui sekunneissa joku olisi pakannut parkkipaikalla lapseni autoon ja ties mitä!

Huutelimme ja mietin mitä voin tehdä seuraavaksi kun näin pienen valkoisen pään autojen välissä.

Sieltä autojen seasta mimo pinkaisi hiukan pöljästyneenä siitä kuinka murheelliselta äiti näyttikään kun neidin syliin kaappasi.

Tänä iltana ei haitannut yhtään vaikka kuivailin neidin lorottamia maitoja järkkärin päältä ja sain laulaa koko laajan unilaulu varastoni.

Äidin mimosa. <3

10 kommenttia:

  1. Hui! ja voi kauhistus! Meilläkin muutaman kerran näitä pelästys/säikahdys/hätäännys tapahtumia ollut :( Aina sitä vain ensin ajattelee ettei täs nyt mitään ja sitten kun tajuaa asian oikean tolan, tuntuu että sydän pysähtyy!!!

    Onneksi ei käyny kuinkaan! :)

    (meidän napero katselee mimon kuvia ja hokee "Ia keinuu, Ia istuu, Ia kävee jne.... ovat sen verran samannäköisiä, ettei edes itse tajua, ettei ole kuvissa :D )

    VastaaPoista
  2. Hui!!
    Tommonen pelästyttää ihan hirveästi!!! Mutta se käy varmasti jokaiselle, joten ei kannata syyttää itseään, ehkä ottaa opiksi.

    Ida ja Emil katosivat myös sekunnissa Ellenin kärryn vierestä parkkipaikalla ja olivat kateissa n. 10 sekuntia, mutta sinä aikana minäkin ehdin jo kaikki kaappausjutut miettiä.. Löytyivat autojen välistä..

    Että osaa Mimo olla SULOINEN:)!! Ihana!!!

    VastaaPoista
  3. No voi järkytys, olisin varmaan saanut sydärin: (
    Onneksi neiti kuitenkin löytyi ehjänä!

    VastaaPoista
  4. Kyllä veti vakavaksi, kun ajattelin hätäännystäsi. Omien lasten myötä on alkanut toistenkin murheita murehtia ihan eri tavalla. Onneksi teillä kaikki kuitenkin kävi lopulta parhain päin.

    VastaaPoista
  5. Huh. Kamala kokemus epäilemättä. Voin vain kuvitella sen hätääntymisen ja paniikin tuossa tilanteessa.
    Onneksi kuitenkin kaikki hyvin ja neiti tallessa. Loppu hyvin kaikki hyvin :o)

    VastaaPoista
  6. Hyvä, että Mimo löytyi nopeasti. Mulla katosi kerran esikoinen, oisko ollut about 2v. Käänsin ulko-ovella selkäni hetkeksi hakeakseni olkkariin jääneen kassin. Ja kun käännyin ympäri, poikaa ei näy missään. Kiersin pihaa ympärin ja juoksin kadulta katsomassa. Poikaa ei löydy mistään ja aloin olla jo paniikissa. Soitin miehellekin, että mitäs nyt tehdään.

    Kiersin sitkeästi huudellen isohkoa ympyrää ja sitten kuulin meidän ovelta itkua. No poikahan se sieltä löytyi. Hän oli pinkaissut puskan alle piiloon eikä vastannut huutoihin, kun oli niin hyvä piilo. Kun viivyin pidempään kadulla, oli pojalle tullut hätä, että mihin äiti meni.

    -Mari

    VastaaPoista
  7. Sydän jo pomppi lukiessa, hui!
    Voin vaan kuvitella, että paniikkihan siinä iskee. Onneksi kaikeksi kuitenkin neiti löytyi!

    VastaaPoista
  8. Onneksi Mimo löytyi ehjänä <3
    Meillä kävi viime syksynä samalla lailla, Emppu hävisi jotain 1v4kk kolmen aikuisen välistä hiekkikseltä noin puolessa minuutissa, ihmeteltiin kaikki että joo-o, joku on todellakin nyt pissannut hiekkikselle ja seuraavaksi joukon pienin oli hävinnyt. Kaikki lähdettiin juoksemaan eri suuntiin mahdollisiin vaaranpaikkoihin, ja kyllä siinä sydän löi pari extralyöntiä kun juoksin katsomaan onko tenava tippunut kellarin rappusiin mitä aina pelättiin... Ei onneksi ollut, siellä tuo oli leikkipaikkaa lähimällä "jonkun omalla pihalla" hipihiljaa, ihmeissään miksi huudellaan. Ne katoaa niin salamannopeasti ettei tosikaan.

    VastaaPoista
  9. Arvaas onko Apinan kans käyty läpi tuo sama?;)

    VastaaPoista
  10. Onneksi Mimo löytyi ja selvisitte säikähdyksellä.

    Meillä on sama koettu myös tuon kohta 4-vuotiaan kanssa isossa kaupassa mistä pääsee toiseenkin liikkeeseen.

    Sieltä se poika löytyi toiseen liikkeeseen kiiruhtamassa.

    VastaaPoista