lauantai 20. kesäkuuta 2009

Seurasaaren j-hannus





Eilen aamulla katselin masentuneena ulos jossa oli synkkää ja märkää.


Sade ei paljoa haittaa täältä sisältä käsin. :)


Varsinkin kun äiti teki jätskiä jugurtista. :D


Kauppareissulla totesin että kaatosade kastelee tehokkaasti.

Kuitenkin päiväunien jälkeen n.3 maissa alkoikin olla jo paikoin aurinkoista ja motivaatiokin hiukan kasvoi lähteä metsään koluamaan. :)

Painelimme siis mimon kanssa seurasaareen jossa seuraamme liittyivät Milya ja sen äiti.






Vedenkestävän maastoasun teki äippä. :)


Seurasaari oli pullollaan ihmisiä,lähinnä turisteja ja perheitä lapsukaisineen.
Suuri määrä koiria myös juhli mukana.

Kiva oli huomata että kännipäät olivat ainakin painuneet omaan koloonsa naukkailemaan koska me emme ainakaan huomanneet kovin montaa maistimasaa menoa häiritsemässä.

Tarjolla oli kansanmusiikkia,käsitöitä,kansanlauluja ja pientä teatteria ja tietysti niitä kokkoja.











Meidän eväspussista löytyi ystävän paistama sienipiirakka,fetapastasalaattia,keksejä,viinirypäleitä,mimon riisikakut ja juomia.Prosentittomia. :)






Ihmisiä tosiaan oli isompikin kourallinen ja neidin päästäminen tepastelemaan oli välillä hiukan hankalaa mutta kunnialla selvisimme lasten kokon sytytykseen ja siitä pikkuhiljaa kotiuduimme väsyneinä ja monta metrilakua pussissa.



Menomatkalla aurinko paistoi niin lämpimästi keskustassa että ehdin jo manailla mimolle pukemaani asua.
Kuitenkin saaressa tuuli ja oli kosteaa ja asuvalinta olikin ihan nappi.

Suosittelen lämpimästä seurasaaren juhannusta muillekkin keskustassa jussia viettäville ensivuoden kohteeksi. :)



-Kokko kokko!! Mimo oppi uusia sanoja joita piti kotona vielä nukkumaan mennessä hokea. :D

4 kommenttia:

  1. Mitäs mami söi kun ei voi hiilaria vetää? Vai veditkö jussin kunniaksi?;)

    VastaaPoista
  2. Siellähän on ohjelmaa ollut! Pitäisköhän ensi vuonna raahata mies ja lapset oppimaan vaihteeksi suomalaisia kansantansseja...

    VastaaPoista
  3. Täällä yksi samoissa kemuissa ollut. Olen viimisillään raskaana joten mikään pidempi reissu ei oikein tullut kysymykseenkään. Niinpä lähdimme perheen voimin Seurikseen, siis minä, mies ja 2,5 v. neito.

    Oli oikein mukavat kinkerit! Ihan parasta oli se, että sitä joku kyläjuhlien pakollista palatsia eli kaljatelttaa EI Seuriksesta löytynyt. Itse on tainut nähdä yhtään känniääliötä.

    Mukavaa juhannuksen jatkoa.

    t. vakilukijasi

    VastaaPoista
  4. Hee, meidänkin oli miehen ja kälyn kanssa tarkoitus tulla paikalle kun työni olisivat loppuneet ihan siinä vieressä sairaala-alueella kahdeksan maissa. Todettiin pääsymaksun (15 e bongasin nettisivuilta) olevan kyllä liian suolainen opiskelijabudjettiin. :/

    Lisäksi kun aamulla (no joo, klo 12) polki mielettömässä kaatosateessa töihin muovipussit kenkäsuojuksen virkaa toimittaen tuntui ihan hyvältä idealta jättää ulkoilmajuhannus väliin... Illalla olisi toki ollut eri keli.

    Lapsena pyöräiltiin tuonne kerran kun ei mökille päästy ja mieleen ovat jääneet kokot, letut ja köydenveto. Nyt osaisi ehkä eri tavalla arvostaa myös sitä kansanperinnettä.

    MITEN tuo ristin muotoinen hökötys pysyy pystyssä??

    Ihmettelee
    -nti Täti

    VastaaPoista