Tälläisellä riemunkirjavalla poppoollaa olimme loppuillasta liikkeellä. :)
Sylissäni siis jone ja vierellä juli ja jossu made by tuusis. Rattaissa se oma karvapää.
Kylymää perkele!
Ihqut kitty biksut. :)
Jos mä vähän tässä lätkyttäisin kuitenkin!
Tuuppas juliaana niin otan susta kuvan! Ai mää vai!? :D jossu linssilude.
Puh jone.
Mimoa ei uiminen nappaillut.
Cemppa ja coolit uikkimislasit. :D
Tyyppi nyhväsi ja nyhväsi tornissa ja itki kun ei uskalla ja sitten taas seisoi reunalla että nyt mää hyppään äiti! N. tunnin maanisdepressiivisen session jälkeen neiti totesi että nyt läks! ja hyppäsi kuin isot tytöt! :D
Äiti ei tajunnut että se oikeasti hyppää.Siksi kuva on näin surkea.
Robin wan kenobi.
Viluinen pikkusisko ja sen viluinen veli.
Teimme siis mimon kanssa tänään tripin tapiolan ulkoaltaalle.
Ihana tapiola! Olen kuitenkin sydämmeltä niiiiiin espoolainen että.
Kultsa ja heikintori oi joi. :D
On vuosia kun viimeksi olen jalallani astunut ulkoaltaille päinkään. Joskus kun cemppa on ollut pieni ollaan viimeksi käyty.
Mimo ei tänään viihtynyt.Pari kertaa kiersimme kävellen altaan mutta neiti otti ja liukastui ja siitä traumatisoitui niin että kieltäytyi menemästä koko altaaseen.
Neiti pitikin sitten vahtia veljelle joka niin ikään on perinyt minun vilugeenini.
Yksi ihania asioita erityislapsien kanssa on ne omat jutut ja tavat jotka on hyväksi havaittu ja todettu ja jotka julkisella paikalla saavat aikaan katseita ja jupinoita.
Meidän herra kun päätti painella tapiolan siihen isoon koristealtaaseen josta todennäköisesti saa lavantaudin ja isänsä karjaisi reippaasti: robin! Hiljeni koko altaalla oleva porukka.
Kuulin lintujen äänet kun hiljaisuus jysähti ja joku taka-alalla sanoikin että :oho kaikki hiljeni...
Myös meidän iso neiti jolla on pähkinän itseluottamus ja kärsivällisyys teutaroi siellä hyppytornissa niin että olisimme isänsä kanssa heilutelleet vaikka cheerleading viuhkoja jos se olisi jotain auttanut.Kaikennäköinen kannustus/uhkailu on ulkopuolisista aina todella ihmeen paikka ja sivukorvalla kuulee kyllä yllättävän hyvin...
Pitäisi teettää vaan se paita itselleen jossa lukee: erityislapsen äiti.
Olin soitellut tuusiksen porukoita seuraksi ja meidän isot alkoivat tehdä lähtöä kun tuusiksen porukka sitten saapuikin paikalle.
Siinnä meni mukavasti ilta pitkä siivu polskutellessa ja jutellessa.
Tapiolassa tuoksuu erilaiselle. Siellä on ihan eri ilmasto ja kulttuuri!
Ensi viikolla voisi tehdä vaikka jonkinlaiset uimatreffit teidän espoolaisten kanssa?
Nyt on tuolta matkalta kauhea henkinen jetlag. :D
Me kun ollaan niin pirun hitaita kun jäätiin puolimatkaan Lepuskiin ensin huutelemaan koodia puoleksi tunniksi Jonen kummille että päästiin edes rappukäytävään ja sitten vasta ne kahveet..
VastaaPoistaTapiola on kyllä mustakin tosi ihana paikka ja vaikka olen syntynyt hesan puolella niin Espoo rules jumakauta =D
lastenvaatefriikeille tiedoksi, Jossulla&Julilla pipon mekot/tunikat, H&M:n caprit, Lindexin froteetakit, sandaalit DinSkosta, Julin hattu on kait citymarketista by mummi ja Jossun on tutan. Jonella H&M:n shortsit,hattu ja paita, sandaalit ecco, neuletakki Name It, uikkarit oli Jonella -J-:n pojan Vänen vanhat ja tytöillä alesta ostetut Hello Kitty bikinit. Huh...
minkä ikäinen tuo teidän Robin on? olin kuvitellut et se on jo"iso" mut kuvissa näyttää niin pieneltä. ja ihan tuusiksen lasten näköinen!
VastaaPoistaterv. vakkarilukija alusta asti
Ihanaisia kuvia lapsista! <3
VastaaPoistaMinä niin lähtisin uimatreffeille kanssa, jos olis vähän lyhkäsempi matka. ;)
Minäkin haaveilen Tapiolan ulkoaltaasta. Nyt ois ihana mennä, kun on helteet. Mutta kesävieraita riittää ja pyykkiä ja laukkujen pakkaamista... Ehkäpä loman jälkeen sinne ehtisi.
VastaaPoistaIhana postaus. Mä olen henkisesti niin espoolainen vaikka stadissa asunutkin lähes koko aikuisuuden. Tapiola on ihana, ei mulla kuitenkaan mitään aikomustakaan ole paluumuuttoa tehdä. Ainakaan ihan lähivuosina. Mutta joo, yhdyn sun fiilikseen.
VastaaPoistaHauska juttu! Paras oli toi kommentti, että Tapiolassa tuoksuu erilaiselta ja siellä on ihan eri ilmasto ja kulttuuri;) Näin varmaan on. Käyn nimittäin tosi harvoin Itiksessä, on vain niin harvoin mitään syytä lähteä sinne asti. Kun sitten siellä käyn, koen aina jonkinlaisen kulttuurishokin. Tämä voi muita naurattaa tai ärsyttää, mutta niin vain on. Miehellekin totean, että taas tuntui kuin olisin ollut ulkomailla, joten eikö tullut halvaksi meikäläisen ulkomaanmatka;) Koen ilmapiirin jotenkin niin vahvasti, että saan kyllä samat fiilikset esim. Pohjois-Espan ulkoterasseilla, vaikka siinä suunnassa käyn erittäin usein.
VastaaPoistaViolette, joka vihdoin sai kommentoitua tänne
Niin me ihmiset ollaan erilaisia: hengähdin syvään helpotuksesta kun pääsin Espoosta pois kahden vuoden hairahduksen jälkeen. Ei enää ikinä sinne:-)
VastaaPoistaEilen oltiin uimarannalla (meren rantsussa) ja ei mistään Tapiolan samperin laatikkoaltaasta edes kehtaa puhua samana päivänä.
Jos Espoossa on pakko olla niin menkää nyt edes luonnonvesien äärelle esim. Matinkylään, Kivenlahteen, Bodomille tai suloiselle sorvalammelle. Ja juu - ei ole vbedet enää kylmiä:-)
Hyvää kesää kuitenkin kaikille, myös espoolaisille:-)
t. Vakkarilukija
Ih-hihii, suloisia pieniä vesipetoja. :3
VastaaPoistaSöpskäiset<3 Ja noi Cemiljan uimalasit on kyllä käheimmät piiiitkään aikaan! :D
VastaaPoistaMekin oltiin eilen uimassa, ihan kylläkin järvivedessä, ja Telma pisti hanttiin... Yleensä niin tykkää kahlata ja lillutella mutta eilen ei. Nosti koipilot lootusasentoon kun isi koitti dippailla. Että se siitä vesipedostamme sitten :D
Minäkin voisin ottaa sellaisen erityislasten äiti paidan....sillä säästyisi monilta katseilta ;)
VastaaPoistaOmat autistit on 6 ja 8, joten kyllä tähän on jo tottunut...
anonyymit: meidän robin täyttää 8 ensi kuussa.
VastaaPoistaMinähän olen oikeastaan asunut koko lapsuuteni matinkylässä. :D
myös kivenlahdessa on asuttu ja mankkaalla ja olarissa.
Luonnonvesien ääreen minäkin halajan ja sinne matkaamme ensikerralla kun sinnepäin suuntaamme.
Askissa uimisesta itselläni on vain nostalgiset fiilikset. :D
Vieläkö bodomilla on vesiliukuja?
Mäkin olen ihan espoolainen sielultani, vaikka olen asunut lähes aina Helsingin puolella. Käyn ostoksilla (myös ruoka) yleensä aina Ompussa, Sellossa tai Tapiolassa, kaikki harrastuspaikat on Espoossa, Länsiväylä on ihan lempilukemistani, heh. Ei silti viihdytty yhtään kun Espoon puolella 10 kk asusteltiin, Meistä ei siis ole virallisesti espoolaisiksi ennen kuin Espoo lunastaa Lauttasaaren Helsingiltä ;-). Sitä odotellessa... .)
VastaaPoistat.Laruun juurtunut Stine
Heh.
VastaaPoistaEhdinkin jo ihmetellä ett mitvit Espoota nyt hehkutetaan, ainahan hesalaiset kaverit ovat kylään kutsuttaessa että "ai sinne maalle..." omituisen katseen kera.
Nostalgia selittänee.
Paljasjalkaisena espoolaisena ja Tapiolan läpi melkein päivittäin pyöräilevänä ei ole kyllä tullut mieleenkään, että tunnelma jotenkin poikkeaisi rajan eri puolilla.
Tapiolakin on näyttäytynyt lähinnä sinä ärsyttävänä kivisokkelona eteen hyppivine ihmisineen ja huonosti merkittyine pyöräreitteineen, josta täytyy vaan kärsivällisesti selvitä eteenpäin päästäkseen. (no, on siellä toki Kurttuulikeskus, järjestöjen talo, silmälasikauppa ja Silkkiniityt) Melkein kuin Helsingin keskusta mutta luojan kiitos pienemmässä mittakaavassa. :P
Uimassa on siis lapsena käyty ihan eri paikoissa.
-nti Täti