lauantai 5. syyskuuta 2009

Hormoonihirviön lepyytystä


Hirviöhän olen siis minä itse.

Tänään on ollut oikein kunnolla sellainen päivä että joka ainoa pieni narina tai kaatuneet maitolasit ottaa päähän niin vittu perkeleesti.

Soitinkin heti mimon huonosti nukuttujen päiväunien jälkeen naapurista ulkoseuraa kun alkoi tuntua siltä että äiti tulee mökkihöperöksi ja mimon on parasta saada hiukan ilmaa itsensä ja äidin väliin.

Meikäläisen hormoonitoiminta vetää korkkiruuvia.

Välillä tekee niin mieli raivota ja kiukuta ja välillä taas sitten itkettää.
Ihan mikä vaan,mainos telkkarissa tai vaikka joku maailman surkein sarja on yhtäkkiä liikuttava.
Välillä saankin sitten käsittämättömiä "väkisinrakastamis"-puuskia jolloin tekee mieli rutistaa ja suukotella niin kovaa kuin ikinä lähtee.

Itse koen mielenailahtelut suht rasittavina.
Ei varmasti tee hyvää uhmaikäiselle että äiti käyttäytyy kuin saunan takaa haettu perkele...
Vielä toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt joka suht nopeasti leppymään ja pyytelemään anteeksi ja halimaan jälkeenpäin.
Eikä olen ihan pahitteeksi että mimo tietää olleensa puuma= tuhma jos on repinyt kaikki kirjainmagneetit pitkin keittiön lattiaa... ;)

Kuitenkin saamme päivät kulkemaan ihan mukavasti vaikka välillä meinaankin nukahtaa pystyyn hiekkikselle.

Tänään ajattelin korjailla mielialaa leipomalla brownies-mutakakku tyyppistä suklaakakkua ja heittämällä kasaan iltapalaksi nakkipiiloja.
Mimokin tietää että sana :leipoa pitää sisällään vatkaimen jonka koukkuja saa nuolla.

Leipominen ei tosin ollut kovinkaan rentouttavaa vaan mimon suosiollisella hellojen vääntelyllä sulatimme yhden muovikulhon pohjan ja kaatelimme kaakaojauhoja ympäri keittiötä.

Kuitenkin loppujen lopuksi herkkuja saatiin ja pulleat massut.





Nyt odotan kakun ja loppujen nakkipiilojen kanssa siippaa kotiin että voimme katsoa lisää eilen suomessakin alkaneen mentalistin jaksoja koneelta. :)

(lensku: tekin saattaisitte tykätä tästä. :) )


Lisäys: tässä blogia tallennellessa on kuulunut mimon huoneesta: ihahhaa ihahhaaa heppaaaa hiitaaa,inaanaaaaa ratsastaaaaa.
Aaajne hiipiiii puistossaaaaa...
Mimo tyttööö mimoo tyttööö ,aijaaa aijaijaaaa. :D

10 kommenttia:

  1. Nakit saa puolestani pysyä piilossa, mutta tuon mutakakun tulisin heti syömään. Ja noi ailahtelevat tunteet on niiiiin tuttuja, vaikka en juuri nyt raskaana olekaan.

    VastaaPoista
  2. Ai tollastaks se oli-hormoonihirviökiukkukammotusärjyle olotila.Sen kuitenkin unohtaa, kokemuksen muistijälki haalenee. Niinkuin synnytyskin-repivätkidutuskivut. Muistiini kuitenkin jäi miten heittelin suihkussa shamppoopulloja lasiseen saunanoveen täysillä kirosanoja karjuen. Kukaan ei tietenkään ollut tehnyt mulle mitään vaan sisällä vellovat hormoonit saivat skitsot vellomaan kuin tulivuori.

    VastaaPoista
  3. Auts, toiset kun ailahtelee vaikka ei ole edes raskaana...

    Ihana kuva Mimosta ja tuo viimeinen juttu, täällä ainakin ailahtelee :D

    VastaaPoista
  4. Mä ainankin olen tommonen vaikken es oo raskaanakaan. :D

    VastaaPoista
  5. Tuttu tunne. Samanlainen hormoonihirviö täälläkin. Mielialat vaihtelee aika rajustikkin. Että ei tuo mieskään tästä raskaudesta helpolla pääse :D Onneks enää vajaa 10 viikkoa jäljellä. Jos se sitten helpottaisi?

    VastaaPoista
  6. Juurikin olin samaa kun Katja sanomassa.. että täällä ailahtelee vaikken oo raskaanakaan. Mä oon aina ollut ailahtelevainen mutta tuntuu et nykyään menee laidasta laitaan alle sadasosasekunnin. Gaaaah, ärsyttävää, mutta onneksi suurimmaksi osaksi on hyvin tyyntä.

    VastaaPoista
  7. Mä kanssa tunnustaudun tuollaiseksi, ihan ilman raskautta ;)

    VastaaPoista
  8. Oli pakko leipoa suklaamuffinsseja tänää ku toi kakku näyttää niin herkulliselta :)

    VastaaPoista
  9. Mä varmaan näinkin sut vilaukselta siellä Myrtsissä, mutta varma en ollut =) Mutta olit se sitten sinä ilmeisesti. Löytyikö mitään?

    T:Se Vaahteramäen haaskalintu

    VastaaPoista
  10. Siis aika pelottavan hyvin tunnet mut :D

    (Mentalistin eka season koneella ja koukussa ollaan). hahahah :D

    VastaaPoista