perjantai 23. lokakuuta 2009

Palapuu ja muuta kielenvääntöä

Minulla on pitkä sellainen gene simmons kieli.

Artolla on niin lyhyt kieli että juuri ja juuri näkyy kärki kun sen ulos suusta työntää.

Mimolla on mitä ilmeisimmin minun kieligeenit kun koiran läähätystä ja nuolaisua harjoitellessa neitosen kielilihas lerpattelee poskella.

Muissakin blogeissa on ollut lasten hassuja sanontoja niin ajattelin laittaa mimonkin juttuja tähän. :)

Neiti puhuu jo tosi selvästi.

-Äiti mennään hakemaan maitoa/käymään kaupassa tms-tyyppisia lauseita irtoaa jo ja muutenkin mimotsepaami loilottaa ja möykkää kokoajan niin ettei kukaan muu kuule mitään!

Kaikkein raivostuttavinta on neidin huomion hakeminen hokemalla jotain.

-Äiti,äiti,äiti,äiti,äiti,äiti...
Siihen asti kunnes kysyn -mitä?

Sama toimii vaikka sanalla omppu.
-Omppu,omppu,omppu,omppu...
-Joo on se omena!!

Hauskoja sanoja mimon puheessa on mm. kennuli joka on siis kenguru tai puupala joka tarkoittaa palapeliä.
Sitähän se on,puupaloja. :)

Keinuheppa on hepale.
Sammakko on makusti.

Jos siipakkeella olisi isänsä sukunimi olisi meidän perheemme: Tukki.
Minä bongasin jostain sarjan lopputesteistä sukunimen Nucci.
Tietysti siitä sitten henkisestä köyhänä huvituin että jonkun sukunimi on nussi...
Siippa tietysti tähän sitten että otetaan sukunimeksi tucci!
Lausutaan se vielä italialaisittain tuuutsiiii sellaisen käden kohotusliikkeen saattelemana.
Noh,mimohan osaa tämän liikkeineen päivineen. :D
Neiti osaa myös kertoa välillä että tuuutsia väsyttää!


Neidillä on myös tapana huudella kovaan ääneen : MINUN ÄITI!!! MINUN ÄITIII!!


Vielä yksi ihana asia jonka isi on lapsensa sanavarastoon istuttanut:
Isälläni oli tapana laulaa huopikkaat klassikosta versiota:pierettää pierettää,äiti koittaa tuulettaa.
Kun tämän artolle kerroin oli se tietysti hänen mielestään superhauskaa.
Koska pikkuveljeni myös taisi tämän laulun niin kyllähän sukuperinnettä pitää jatkaa ja isimies opetti laulun mimosalle.
Nyt hämä hämä häkin ja muskarista opitun tiili tantelin lisäksi meillä kuullaan myös versiota: pieruttaa pieruttaa!

Kun tämä tauti kielestäni hellittää niin nähdään taas kuka on herra talossa. :D

4 kommenttia:

  1. Ihania :)
    Mun isällä on outo viehtymys pieruhuumoriin. No tottakai on opettanut ne sitten lapsillekin. Arrrgh! Sanon minä.

    VastaaPoista
  2. Voi kun Mimon tekemisiä on aina niin kiva lukea! Tähän liittyen minullakin on kiva juttu. Meidän neiti 01/08 hakee huomiota ihan samalla tavalla sanoin: "äiti, äiti... asiaaa, asiaaa, asiaaa..." Ja sitten täytyy kysyä, että mitä asiaa saadakseen vastaukseksi: "öööö,öööö...", ihan kuin ei keksiskään enää mitään tai ehti jo unohtaa :-)

    VastaaPoista