Ei oikein innosta tämä bloggaaminen tällä hetkellä.
Olen saanut niin törkeitä kommentteja lähiaikoina että se on ihan sama mistä kirjoitan niin palautetta tulee.
Olen yrittänyt vastata kysymyksiin jne mutta ihan suoranaisiin syytöksiin en ala edes kommentoimaan.
Suurimman osan kommenttien alkuperästä tiedän ja ihmettelen todella jos yksikään on täysin tuntemattomalta.Sen tasoista kamaa tulee.
Kuitenkaan en jaksaisi lähteä ip:eiden metsästykseen...
Kirjoitan nyt kuitenkin Mimosta.
Mimolla on tällä hetkellä kamala kiukku päällänsä.
Se että olin kolme päivää messuilla töissä vaikutti mimoon todella huonosti.
Mimo on tottunut että aamuisin saa kömpiä viereeni ja aamupalaa tms syödään yhdessä.
Joskus kun vietän "äitivapaata" vaikka leffassa käyn ulkona aina illalla.
En ole muistaakseni kuin kerran tai kaksi ollut poissa aamulla kun mimo on herännyt.
Tällä hetkellä siis kiukutaan ja neiti on tarkkana olenko lähdössä jonnekkin.
Parina ensimmäisenä aamuna mimo totesikin: äiti sä olet taas kotona.
Mimolle ei ole kerrottu erosta vielä mitään.
Kerrotaan kun aika koittaa hänen ikäisensä tasoisella tavalla.
Äiti asuu nyt sinun kanssa täällä ja isä asuu omassa kodissa.Molemmat rakastaa sinua kovasti-tyyppisesti.
Mimon tuntien kysymyksiä tulee varmasti siitä mitä isin luona on tai missä uusi koti on? Tai kun lumet sulaa onko kesä ja miksi ei voi mennä ilman sukkia ulos?
Neuvolatäti pakotti minut lepäämään.
Itsestäni on taas alkanut tuntua siltä ettei tämäkään raskaus johda mihinkään lopputulokseen.
En saanut varhaisultraankaan aikaa.
Kuitenkin aikaa normaaliin on vain kuukausi enää joten yksityinenkin olisi turha.
Jos kuitenkin kaikki jatkuu hyvin pitää mimolle jossain vaiheessa kertoa vauvasta.
Itse olen ajatellut että kovin aikaisin kertominen johtaa siihen ettei lapsi jaksa odottaa eikä ymmärrä että vauvan tuloon on pitkä aika.
Kuitenkin jossain välissä varmasti pitää kertoa että esim mahan päällä pomppiminen on kiellettyä.
Vielä en omaa selkeää suunnitelmaa tätä varten.
Kuitenkaan en ehkä lähde barbababa-linjalle jossa barbalapset syntyvät siemenistä maan sisällä. :)
Miten teillä on kerrottu uudesta tulokkaasta tai erosta lapselle?
Vinkkejä ottaisin mielläni vastaan.
Tulee niin paha mieli sun puolesta kun oot saanut niin töykeitä kommentteja. Kuinka joku vaan voi kehdata tehä niin, toisen hankalassa kohdassa olevaa elämää tulee töykeästi haukkumaan anonyyminä. :( Koita jaksella ja täällä odotellaan aina uudet bloggaukset. :)
VastaaPoistaEn osaa sanon vinkkejä eroon...mutta hyvä sääntö kaikkeen vaikeaan on vastata LAPSEN KYSYMYKSEEN. Siis siihen mitä kysyyä, ei vähempää, ei enempää.
VastaaPoistaMuistan kun pikkuveljeni 5v tuli keittiöön ja kysyi äidiltä että mikä on kondomi? Äitini oli hetken hiljaa, vastasi että pitkulainen kumipala. Veljeni siihe että aha, ja lähti takaisin ulos.
Se riitti 5v lapselle. Ei kysynyt mihin sitä käytetään, miksi sitä käytetään ym.
Tuon säännön olen itse yrittänyt aina muistaa. Se oikeasti tepsii. =) Lapset ei ajattele kuin aikuiset, ei onneksi vielä.
anri; tämän mäkin muistin. :)
VastaaPoistaMimo ei onneksi ihan vielä pysty kamalan haastaviin kysymyksiin.
Uskomatonta, että joku edes viitsii lastata päällesi negatiivista sontaa!!! Eiköhän sulla ole ilmankin ihan tarpeeksi raskasta. Pitää vaan ihmetellä, millaisia tuollaiset ihmiset oikein ovat...
VastaaPoistaErosta kertomiseen en osaa antaa vinkkejä, mutta kirjastoista varmaan löytyy lastenosastolta aiheesen sopivia kirjoja.
Yksi aikuistakin huvittava kirja uuden perheenjäsenen tulosta on Babette Colen kirja "Kun äiti muni". Käy kurkkaamassa kirjastossa:) Me kerroimme uudesta vauvastamme silloin 3,5 ja reilu 2v. lapsille vähän ennen rakenneultraa. Jaksoivat kyllä hyvin odottaa pikkuveljen syntymää, paitsi ihan loppuvaiheessa...
Noudata nyt vaan neuvolatädin ohjeita ja lepää:) Tsemppiä ja muista, että täällä on varmasi monin verroin niitä, jotka toivovat sinulle voimia ja jaksamista kuin niitä, jotka kiusaavat negoilla!
Tätä blogien "julkisuus"puolta on useissakin blogeissa viime aikoina mietitty. Yhtä hyvää blogia pääsee lukemaan vain salasanan kautta viimeaikaisen tarpeettoman tylyn kommentoinnin takia. Mun mielestä pitää saada kommentoida bloggaajan mielipiteestä eriävästikin (siis ihan kaikkia blogeja koskee tämä mielipide), mutta asiat voi esittää niiiiiin monella tavalla. Olen lukenut saamiasi kommentteja ja oot todella kypsästi ja hermostumatta osannut/viitsinyt vastata sellaisiin kommentteihin, jotka olisit voinut todella jättää julkaisemattakin...
VastaaPoistaVoimia väsyttävään alkuraskauteen ja vaikeaan elämntilanteeseen!
Pikkusisaruksesta kerrottiin silloin vasta 1,5-vuotiaalle isolle veljelle ihan vaan tyyliin äidin vatsassa on sulle pikkuveli tai -sisko joka syntyy kesällä. Eipä tuleva isoveli siitä piitannut tuon taivaallista ;) Yksityiskohtia ei ole tarvinnut hirveästi kertoa vaikka lähipiiriin on syntynyt parikin vauvaa hiljattain.
ilona: kiitos kirjavinkistä! meillä on jossain joku vallaton vauva valtaa vatsan kirja kunhan etsisin sen!
VastaaPoistaMinusta on ihan ok kommentoida toisen elämää jos kerran olen tänne sen esille laittanut ja itse sanonut vastaavani mahdollisiin kysymyksiin.
Kritiikkiähän pitää osata kestää ja varmasti minäkään en aina tee kaikkea oikein.
Kuitenkin kun meillä välit ovat hyvät ja riitoja ei ole ja ero kulkee parhainta mahdollista rataansa en voi käsittää osan kommenteista laatua...
Kyseessä kun tosiaan on siis ihan joka päiväisiä tekemisiäni ja luonnettani koskevia syytöksiä ja haukkuja.
Kovasti harmittaa minuakin puolestasi tuollainen, että negatiivista palautetta tulee. =( En ole aiemmin kommentoinut blogiisi mutta kauan jo seurannut ja kaikki jutut lukenut innolla. Ja kaikista blogeista tämä on ehdoton suosikkini. Toivottavasti siis edelleen jaksat jatkaa kirjoittamista.
VastaaPoistaTyttäreni oli juuri täyttänyt 2, kun päätimme erota ja kerroimme juuri tuon että isi muuttaa tuohon lähelle ja molemmat rakastamme sinua kovasti. Tuon ikäiselle ei muuta. (myöhemmin olen kysyttäessä kertonut että ero johtui siitä, että emme halunneet vain riidellä ja halusimme olla iloisempia. Ja että joskus aikuisten rakkaus voi loppua, mutta vanhemman rakkaus lapseen ei lopu koskaan.) No meillä kävikin sitten niin että tuli paljon suuremmat murheet, kun isi kuoli ennen kuin ehti pois muuttamaan.
Se on hyvä sääntö, että siihen kannattaa vastata mitä lapsi kysyy. Turhaa selittää liikoja. Vauvasta kertomista ei tosiaan kannata liian aikaisin tehdä, mutta toisaalta juuri tuon vatsan turvallisuuden takia, se tarvitsee kuitenkin sitten jo jossain vaiheessa tehdä. Siinä käyttäisin varmasti apuna kirjoja, kun siitä aiheesta on paljon hyviä kirjoja.
t: tytön äiti
Muistahan levätä!
VastaaPoistaMeillä Niklas on kyselyiässä ja vauvasta kyselee kovasti vauvasta ja miten on saanut alkunsa. Ensin riitti vastaukseksi vauvansiemenestä (Miten se vauva pääsi kasvamaan äidin vatsaan?), mutta nyt on tullut tarkempia kyssäreitä miten isi sen siemenen antaa ja mistä vauva tulee ulos. Olen yrittänyt vastata yksinkertaisesti ja totuudenmukaisesti ikätasoon sopivasti ja ainakin tähän asti äidin vastaukset ovat riittäneet.
Voimia sinulle! Blogiasi on ihana lukea, toivottavasti jaksat jatkaa vielä! Kurjaa, että joidenkin elämä on niin "huonoa" että sitä pitää kaataa vielä sinunkin niskaan.
VastaaPoistaLepää ja syö!
Vauvasta kerrottiin 2-veelle tyyliin, että äidin vatsassa on vauva ja jos kaikki menee hyvin,vauva syntyy talvella....Ja luettiin paljon kirjoja Sanna ja pikkuveli, Onni-pojasta tulee isoveli..kirjastosta löytyy paljon.
Meilläkin on käsitelty vauvan tuloa Vallaton Vauva valtaa vatsan -kirjan avulla. Se on jopa omasta mielestäni tosi mukava riimeineen päivineen. Meilläkin tämä on nyt ajankohtaista perheenlisän ilmoitettuaan tulosta.
VastaaPoistaMinusta on ihana kuulla, että jotkut osaavat erota sovussa! Luulisin sen olevan todella harvinaista.
Lähetämme iloisia ajatuksia!
Liinulotta & co
Moi ja ihmettelyt multakin ihmisten rumuudesta. Jos toinen on kertonut jo likipitäen kaiken ja paljastanut olevansa heikoilla niin miksi silloin haluaa pahoittaa toisen mieltä lisää? En ymmärrä. Me kerroimme superherkälle tyttöselle vasta kun tiesimme vauvan sukupuolen. Hommassa painoi sekin, että tyttö oli täysin varma ja puhunut pitkään haluavansa joskus pikkusiskon. halusin päästä kertomaan tai valmistelemaan tyttöä veljeen. Myöskin ajattelin etten voisi kertoa hänelle, jos vauva jää kyydistä enkä lakata itse itkemästä kun näen pienen surun. Suojelin siinä siis molempia.
VastaaPoistaTekisin niin kuin sydän sanoo. Vaikka tietysti teillä isommat lapset huomaavaat homman varmasti aika aikaisin, vain miten luulet. Onnea sinulle kuitenkin kaikkeen elämääsi. Ihailen sisuasi!
- jenni
vallatonta vauvaa katselin myös kirjastossa, että se pitää pistää korvan taakse jos joskus aika tulee!
VastaaPoistaja päivityksiä odotellaan innolla =)
Siskon lapsilla oli semmonen kiva kirja (en nyt jaksa lukea kertoiko joku muu siitä jo). Siinä oli hauskoja kuvia ja kerrottiin miten vauva saa alkunsa jne :) Suosittelen. Nimeä en kyllä nyt muista :(
VastaaPoistaNo voihan. En kertakaikkiaan jaksa ymmärtää miten joku jaksaa. Mitähän siitä saa itselleen kyseinen kommentoija?
VastaaPoistaMeillä ollaan kerrottu siinä vaiheessa kun oksentaminen on alkanut, että joo äipän masussa on taas vauva. Viimeksi ollessani yrjötaudissa, Atte kysyi, tuleeko äiti meille vauva.
Tuo Anringon neuvo on kyllä toimivin ratkaisu.
Nyt on pakko kommentoida.....Olen lukenut blogiasi alkuajoista lähtien. Olet verbaalisesti erittäin lahjakas! Kirjoituksiasi harvoin kykenee lukemaan ilman, että nauru väreilee kasvoille. Kiitos siis siitä, että jaksat kirjoittaa!
VastaaPoistaSe, mitä en ymmärrä, on toisten ihmisten halu anonyymisti kommentoida rumalla ja halventavalla tyylillä muiden ihmisten elämää!!!! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, elää omaa elämäänsä. Sinun tilanteesi on tavattoman rankka ja haastava tällä hetkellä, mutta en näe siinä mitään järkeä, että "vieraat" ihmiset ruotivat ties missä-palstoilla asioitasi....
Kovasti voimia jaksaa eteenpäin!! Kyllä se aurinko pilkahtaa pian näkyviin! Koita elää vain päivä kerrallaan ja nauttia jokaisesta arjen pienestä, hyvästä hetkestä!!
T.ensikertaa kommentoiva vakkari-lukija
Ajattelin laittaa, että jaksamista Hanna, mutta ei sitä aina tarvitse jaksaa. Lepoa vain ja Mimon lähellä olemista.
VastaaPoistaMäkin noudattaisin muiden linjaa. Vastailisin kysymyksiin ja muuten kertoisin sitten loppupuolella jotain raskaudesta. Erosta luulisin tuon olevan hyvä että isi asuu nyt omassa kodissa ja äiti ja Mimo yhdessä.
Onpa ikävä kuulla, että anot ilkeilevät täälläkin:(!! Ei voi muuta sanoa kuin että HÖH!!!! Miten ihmisillä ie ole parempaa tekemistä??? Mä tulen tästä aiheesta NIIN kiukkuiseksi!!!!
VastaaPoistaOlen lukenut ihanaa blogiasi kovin pintapuolisesti viime aikoina ja näköjään vähän pudonnut kärryiltä. Mutta elämäntilanteeseesi nähden ymmärrän näitä anonyymejä vielä vähemmän:(!!!!
Kovasti tsemppiä ja voimia, lukijana tuntuu, että tää on sulle hyvä keino purkaa ajatuksia (voin myös olla ihan väärässä:) ja näitä sun juttuja on ihana lukea - vaikkakin surettaa just nyt sun puolesta - sun kaltaisille ihmisille soisi kaiken olevan hyvin...
Esikoinen oli kolmevuotias kun eräänä aamuna kerrottiin että tänään mennään erikoiskameralla katsomaan äidin masuun sisälle kun siellä on vauva. Tyttö oli riemuissaan kun täti kertoi että masussa kasvaa pikkusisko. Kerroimme että Stella tulee kotiin talvella kun on lunta. Joka aamu tuleva isosisko tarkasti ensimmäisenä joko lumi on satanut. Odotus oli pitkä...
VastaaPoistaSara, Stella ja äippä
Tosi p*maista tuollainen kommentointi, varsinkin nimettömänä. Kyllä tuollaisilla ihmisillä täytyy olla itsellään joku todella huonosti, kun on pakko purkaa paha olo muihin.
VastaaPoistaErosta ja siitä kertomisesta en osaa kommentoida, mutta sen halusin sanoa, että onnellisiakin avio-/avoerojakin on! Jotenkin vaan tuntuu, että aina kuulee niitä huonoja kokemuksia, mutta itse tiedän muutamiakin "onnistuneita" eroja, joissa vanhemmat ovat pysyneet ystävinä ja lasten asioista on saatu sovittua ongelmitta.
Iloista vappua toivottavat
Minna&Viola
PS. Maksoin singoallan+pipon juuri äsken, mutta tulee aktiasta, joten mennee pari päivää
Mä lähdin barbapapa-linjalle meidän pojan kanssa ja silloin 1,5-vuotiaalle se oli ihan sopivaa tekstiä. Sittenhän on olemassa se Myyrä-video, jossa puput pulpahtelee alapäästä ulos, Hetki elämässä -blogissa oli se youtuben pätkä vähän aikaa sitten. Oletko näyttänyt sitä Mimolle?
VastaaPoistaTuo ohje, että vastaat lapsen esittämiin kysymyksiin, on hyvä. Jos selittää liian abstraktilla tasolla, niin ei se lapsi mitään tajua.
Olen ollut hetken poissa nettimaailmasta, joten en ihan tiedä, missä mennään, mutta kävin lukemassa aiemmasta postauksesta kommentit - tarkoititko niitä?
Mutta tuli vain mieleeni, kun rohkeasti kirjoitat kaikesta, niin olet varmasti tärkeä monelle lukijalle. Blogeistakin saa usein sellaisen kuvan, että elämä lasten kanssa ja parisuhteessa on ruusuilla tanssaamista, kun valikoidaan ne parhaat ja kiiltokuvamaisimmat asiat elämästä. Useinhan se elämä ei ihan niin rullaa tasaisesti eteenpäin.
Suomessakin puolet avioliitoista päättyy eroon, avoliitoista varmaan enemmän. Ei ole niin outo asia, että erotaan, joten en ymmärrä, miksi asiasta pitää syyllistää sinua? Eikös siinäkin erossa ole muuten ollut kaksi? No, mutta eiköhän me olla maailmassa nähty, että oli perheessä isä tai äiti tai vain jompikumpi saman katon alla, niin ihan normaaleja lapsista tulee.
Tsempppiä Hanna, olet rohkea ja avoin, mutta avoimuus myös tuo haaskalinnut paikalle. Aina voit pitää taukoa blogistasi, niin ehkä asiat asettuvat erilaisiin mittasuhteisiin.
Mari a : en ole julkaissut suurinta osaa mutta on siellä jotain...
VastaaPoistaOlen myös saanut syytöksiä siitä että pidän "itsesääliblogia".
Elämässäni on nyt täälläinen vaihe ja kai sekin jotenkin näkyy kirjoittamisessa?
Ei täällä ole tarkoitus hakea mitään egobuusteja.
Eikä meidän erossa ole mitään etsittäviä syyllisiä.
Jaksuja!!! <3
VastaaPoistaEi kaikkia voi miellyttää. Erossa on aina kaksi joukkuetta läheisissä ja "tuntemattomissa" vastaan ja puolesta.
VastaaPoistaOta ilkeätkin kommentit positiivisenä-saat aikaan keskustelua ja sinut muistetaan.
Jotenkin tuntuu ton Leilan takana oleva joku miehesi tuttava...joku joka tahtoo puolustaa Artoa ja mustamaalata sinut. So what? Anna mennä, jatka blogiasi, anna puheenaihetta, pura tuntojasi, kulje häntä pystyssä ylpeänä, pysy omissa ratkaisuissa.
Meillä ihmisillä on outo tapa puuttua, kritisoida ja puhua pahaa, varsinkin anonyyminä tai selän takana. Sellasta se elämä on blogistaniassa ja oikeassa elämässä.
Hauskaa Vappua koko pesueellesi!
T.Annu ja co
Meillä ero tuli syksyllä,lapsi oli siinä vaiheessa 1½vuoden ikäinen,kaksi kuukautta eron jälkeen isä muutti pois.pojalle se oli kova pala kun isi ei ollutkaan enään kotona.erottuamme hoidimme poikaa vuoro viikoin jotta molempien ei tarvitse olla kotona aina hoitamassa lasta.Pojalle koitettiin kertoa että isi muuttaa nyt pois mutta silti pääset isin luokse.Nyt poika on parisen viikkoa mimoa nuorempi ja on todella alkanut kaivata isää.Pojalle joudun kertomaan että pääset sitten taas muutaman päivän päästä isälle.lapsen isälle kun työ on muuttunut tärkeemmäksi kuin poika.
VastaaPoistaNo nyt et kiusallasikaan lopeta bloggaamista :)
VastaaPoistaJotain selvästi ärsyttää ja tämä joku on teksteistä päätellen joku "lähipiiristäsi" tai joku sinut tunteva :( (täällä salapoliisi on kehitellyt salaliittoteorioita :), mutta niitä en tänne viitsi kirjoittaa:))))))
Tuo sinun mustamaalaamisesi ja muu on jotenkin liian henkilökohtaista ihan ventovieraan kirjoittamaksi, tai sitten kyseessä on hyvin häiriintynyt ventovieras.
Jaksuja ja Hyvää Vappua!
Laura V
Oon misannu tän homman ihan tyystin. Siis jutun ja lokaamisen ja kaikki. Surullistahan se on, kun joillain menee niin epämukavasti että pitää yrittää kuvitella toisten oleminen vielä huonommaksi. Ei kai hyvin voivalla ihmisellä ole mitään syytä muita syyttää tai haukkua.
VastaaPoistaMe kerrottiin pompulle mahdollismman myöhään vauvasta, kun ei ne lapset oikein jaksa odottaa ja hahmota sitä aika käsitettä. Muistaakseni töksäytettiin vain että olisiko kiva saada pikkusisko ja pikkuveli ja että sellainen olisi nyt tulossa :)
Hei Hanna! Ihanaa että jaksat olla positiivinen kaiken loan jälkeen. Elämäsi on juuri nyt varmasti rankkaa ja olet rohkea että kirjoitat siitä julkisesti. Itse en ainakaan ole saanut mitenkään sellaista kuvaa että keräisit jotain säälipisteitä (minkälaisella ihmisellä moinen edes tulee mieleen). Tsemppiä sinulle ja Mimolle, olet hänelle tärkeä ja ihana äiti : )
VastaaPoistaHuomasin juuri että joku anonyymi/ "Leila Kinnunen" on pommittanut sua tuolla aiemmassa postauksessa. Toivottavasti et vaan kuvittele, että mulla on mitään tekemistä asian kanssa :(
VastaaPoistaVoimia tilanteeseen ja toivottavasti et lopeta bloggaamista, blogiasi on mukava seurata! :)
Meillä kans Jonathanille (silloin reilun vuoden ikäinen) luettiin jotain "***** tulee isoveli" kirjaa. Ja aina silloin tällöin puhuttiin vauvasta, enemmän kuin masu alkoi kasvamaan ja vauvan odotus alkoi oikeasti näkyä. Toisinaan Jonathan luuli että pikkuveli asui paidan alla. Aina repi paitaa ylös ja kyseli omalla tavallaan missä se vauva piileksii. ♥
VastaaPoistaJaksuja sinne tyttöjen-taloon. :)
Meillä toimi hyvin kirja "Laurasta tulee isosisko".
VastaaPoistaVoimia ja jaksuja, koita olla välittämättä v***uilusta. Kun paska lentää, niin osumia on vaikea välttää.
Petra
En osaa vastata kysymyksiisi mutta tsemppiä lähetän paljon! :)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMeitä on kuitenkin enemmän, jotka tahtoo sinulle pelkkää hyvää =)
Mutta se on varmasti asia niin, et se yksikin inhottava kommentti jää mieleen paremmin, kuin kymmenen kivaa. Mutta toisaalta; se yksi inhottava kommentti poikii paljon näitä positiivisia, koska ihmiset, jotka eivät ole kertaakaan sinulle kirjoittaneet kirjoittavat NYT=) Kuten minä :D
Vinkkejä en osaa antaa mutta haluan toivottaa voimia! Älä välitä typeristä kommenteista, kaikki kääntyy parhain päin!
VastaaPoistaJätä oma arvoonsa törkykommentit,meitä teille parasta toivovia on kuitenkin roimasti enemmän..Itse kerrottiin pojalle (nyt 2,5v) että äidin mahassa kasvaa vauva,mahan päällä ei saa nyt pomppia ettei vauvaan satu.Siinä vaiheessa maha jo näkyi.Vähitellen kerrottu lisää tyyliin että vauva syntyy kesällä,sitten kun lämmintä ja tulee meidän perheeseen,asuu meillä,saa oman sängyn ja Unto saa silittää vauvaa ja auttaa äitiä hoitamaan vauvaa.Pieninä paloina ja mahdollisimman konkreettisia asioita,tuntui itsestä ettei se vielä paljoa pienelle kerro että saat pikkusisaruksen kun ei sitä itsekään vielä tiedä eikä ymmärrä mitä arki sitten kahden edes on..Erosta sen verran että vanhempieni erotessa pikkuveli oli n. 4-v ja kun kerrottiin että isi muuttaa omaan kotiin niin kysyi vain että saako sinne sitten oman avaimen.Tyytyi siihen että avain luvattiin..Meille isommille on rankempaa muttei 4-vuotias vielä tuntunut asian vakavuutta pahemmin pohtivan.Sisko taas oli alle 2 eikä muista aikaa kun vanhemmat oli yhdessä eikä tilannetta silloin ymmärtänyt surra.Aika parantaa..
VastaaPoistaMyös erosta on kirjoja. Vähän vanhempien kanssa olen käyttänyt kirjaan "Koti kahdessa sydämessä, kun isä ja äiti eroavat. Oli hyvä kirja, mutta ehkä Mimolle vielä vähän vaikea.
VastaaPoistaTuo kysymyssääntö on tosi hyvä. Ja pakottaa meidän kuulemaan lasta! Siis mitä hän kysyy juuri. Se on tärkeää. Lisäksi se, että aiheeseen saa palata uudestaan ja uudestaan - käsitellä juuri sen verran tietoa, kun jaksaa ja pystyy.
Voimia ja jaksamista.
Pupu tupuna