Minne olet mennyt?
Olen nähnyt sinun hymyilevän ystävän kanssa kaupungilla ja keskustelevan kepeästi kaupanmyyjille.
Et voi siis väittää että olisit jotenkin allapäin ja masentunut?
Nouset aamuisin edelleen sängystä vaikka huono olo alkaakin jo ennen kun silmäsi ovat auki.
Se kuuluu katsos tähän raskauteen.
Itse olet sänkysi pedannut tiedätkö?
Aikuinen ei voi vedota vahinkoihin.
Olen huomannut että syöt päivittäin lapsesi vitamiinitabletteja.
Miksi et osta omia?
Olen kuullut sinun sanovan että tällä kertaa oireet ovat voimakkaampia.Eivät ne vitamiinit pahaakaan tee jos niitä turhaan vetelee.
Aloit katsella asuntoa?
Mitä sinulla on mielessä?
Tiedän myös että et ole ihan onneton koska olen lukenut raskauskeskustelujasi Lenskun kanssa.
Olen nähnyt sinun myös vastaanottaneen yhden vauvan pyjaman!
Kohta pääset neuvolaan ja ultraavatkin varhain.
Ehkä asia muuttuu todellisemmaksi sitten.
Kuitenkin kehoitan ihan ystävällisesti miettimään ettei teistä kumpikaan lenskun kanssa antaisi lapsen nimeksi Bambi-Lambia...
Sinulla on valloittava kaksivuotias jonka kanssa saat aikasi kuulumaan vilauksessa ja joka osaa helläkätisesti avata luomesi kun olet nukahtanut (taas) pikku prinsessan aikana ja kertoa : äiti ei ole kipeä,äitiä vähän väsyttää.
Se sama kaveri joka sanoo aamuisin; äiti sä olet ihana tyttö!
Sinulla voisi mennä huonommoinkin.
Sinulla voitaisiin diagnosoida fataali sairaus,sikiöitä voisi löytyä kerralla kolme,voisit olla kontulan ostarilla pahvilaatikossa,sokea,kuuro,mykkä,lapseton ylipäänsä,tiger woodsin vaimo...
Voisitko siis pyllistää tähän suuntaan niin voisin hivuttaa monoani berberiosastoasi kohti?
Terveisin: sinä itse
Awwwwwwwwwws!
VastaaPoistaLaita sää Bambi nii mää pistän Lambi!
<3
halaus!
=) Sä osaat kyllä kirjoittaa!!!!
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Ihailen sinun huumorintajuasi ja kykyäsi nähdä ja löytää asioista ne positiivisetkin puolet. Elät juuri todella rankkaa aikaa, mutta aivan loistavaa miten pystyt näkemään myös sen kaiken rikkauden ympärilläsi.
VastaaPoistaTsemppihalaus, olet mahtava nainen ja äiti!
Jee,aurinko paistaa!Ihanaa Hanna!
VastaaPoistaSä oot mieletön! Tuhannesti ja tuhannesti voimia sinulle!
VastaaPoistaterv. armi
Niin, tosiasiat eivät taida muuttua, mutta mittasuhteet voi asettaa itse.
VastaaPoistaKyllä se valoisakin päivä koittaa!
Tsemppiä Hanna!!!
VastaaPoistat.Stine
Oot ihana!Ja Mimo on niin lullikka kaikkine pehmoposkineen :)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitit itsellesi, aurinkoa! :)
VastaaPoistaNiin ja jäi viimeksi onnittelematta raskaudesta, siis isosti onnea!
Siulla on kyllä taito pukea asioita sanoiksi, arjen sarkasmiako?
VastaaPoistaVoimia varmasti tarvitset -mutta kirjoitelmiesi kautta siusta välittyy siun huumorisi ja vahvuutesi. Uskon, että sinä ja lapsesi jaksatte kyllä haasteiden läpi.
virtuaalinen-vara-voima-lähetys*ruts*
Sinulla on sana hallussa!
VastaaPoistaVaikka elämässäsi on tällä hetkellä vastatuulta niin onhan siinä paljon ilon aiheita. Mutta omat surut on kannattaa silti surra, jos surettaa. Se että asiat voisivat olla vielä huoommin tai että jollain muulla on huonommin ei minun mielestä muuta asiaa.
Tsemppiä.
marita: mutta se että sä toit suklaakakkua auttoi paljon! :)
VastaaPoistaVoi Hanna, olet mainio tyyppi! Voisitko ryhtyä kirjailijaksi? :) Toivon sinulle paljon pieniä onnenhetkiä jokaiseen päivään!
VastaaPoista"Sinulla on valloittava kaksivuotias jonka kanssa saat aikasi kuulumaan vilauksessa ja joka osaa helläkätisesti avata luomesi kun olet nukahtanut (taas) pikku prinsessan aikana ja kertoa : äiti ei ole kipeä,äitiä vähän väsyttää.
VastaaPoistaSe sama kaveri joka sanoo aamuisin; äiti sä olet ihana tyttö!"
Tämän luettuani olen kanssasi ihan täsmälleen samaa mieltä: sinulla voisi mennä paljon huonommin.
Halauksia kuitenkin sinne suuntaan!
Lapsista saa kyllä uskomatonta voimaa! Ihana, että osaat kääntää negatiivisenkin positiiviseksi.
VastaaPoistaKiitos vielä ihanasta piposta, josta en ole vi elä kiittänyt! Koko oli juuri sopiva ja sitä pidetään prinsessapipona kun siinä on tähti tuikkimassa :-)
Liinulotta
Ihana!!!!! Olet kyllä aivan mahtava :)) Muista se aina!!
VastaaPoistaTerv. Niina
Maritan kanssa samaa mieltä, että ehdottomasti kannattaa surra, on lupa surra. Muiden ihmisten seurassa sitä varmasti jaksaa olla paremmin, mutta kun on yksin/ kaksin lapsen kanssa, niin varmasti sitä ikään kuin vajoaa jonnekin syvyyksiin. Ainakin mulla kävi niin, ja olin kyllä jossain todella syvällä suossa silloin. Sieltä ei käynyt kuin tie ylöspäin ja nyt on taas asiat hyvin, joten eiköhän sinullakin ylämäki jossain vaiheessa ala. Voimia.
VastaaPoistaOlipa se kaunis ja hyvä kirjoitus. Piti oikein lukaista pari kertaa ja hitaasti ajatuksen kanssa. Taitava olet!
VastaaPoistaVoimia edelleen! Alkuraskaus jo itsessään on rankka noiden pahoinvointien kanssa! hUHHUH! Tuoreessa muistissa :)
En halunnut onnitella sinua uudesta elämästä masussasi siihen yhteen postaukseen, mutta teen sen nyt onnea, onnea, onnea!!!!
VastaaPoistaSieltä se pikku hiljaa vaan aurinko hivuttautuu pilvien takaa, kun annat itsesi nauttia siitä.
Elämässä on se kierous, että sitä ei voi lähteä elämään takaisinpäin, joten aina on suunta etiäpäin, elämänrikkaus on löytää vaikeidenkin aikojen keskeltä ne ilon aiheet, "älä sure sitä mitä sinulta puuttuu vaan iloitse siitä mitä sinulla on".
VastaaPoistaVoimahali täältä pohjoisesta.
Älä kysy, miksi varjot leikkaavat tien kun se on parhaimmillaan. Miksi puut tummuvat ympäriltään juuri kun ne ovat kauneimmillaan. Miksi unelmat putoavat kuin lakastuneet lehdet jo ennen täyttymistään. Katso, ihmisen tiellä tapahtuu aina. Elämä on raju antaessaan ja ottaessaan. Älä turhaan kysele, vasta perillä ymmärrät elämän tarkoituksen.
VastaaPoistaVoimia tähän päivään ja tulevaan!
T: Äiti Klaukkalasta
Ihana kirje itseltä itselle, ihana ajatus ja hienosti toteutettu. Voimia sulle arkeen ja ihana pieni päivänpaiste sulla on kanssasi sitä jakamassa. Ja muista että elämällä on tapana yllättää hyvinkin iloisesti kun kjaksaa luottavaisesti suhtautua tulevaan, eikä katkeroidu tai masennu menneistä.
VastaaPoistaOlen ollut ihan pimennossa kaikesta työkiireiden kanssa.
VastaaPoistaOnnittelut raskaudesta ja hyviä tai ainakin parempia vointeja! Paljon voimia ja jaksamista tilanteeseen yleensäkin. En osaa muuta sanoa kuin nämä kliseet: elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä. :)
Ihana kirjoitus!!
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Osaat kyllä taitavasti kirjoittaa ja ihanaa, että huumoriakin löytyy vastoinkäymisten keskellä. Aurinko paistaa vielä risukasaankin : )
VastaaPoistaT: vakilukijasi
Ihanaa muru että olet piristymään päin !!
VastaaPoistaJa ei voi olla kamalan kamalaa olla tikrun vaimo..onhan sillä mammalla rahaa eikä tasan asu kontulassa..eikä ainakaan pahvilaatikossa!!
Josko nyt sitä kummityttöä...???Tarrasukkia ja onnea!!!
T:Ilalla laatikolla?
naapurin ketale:saa nähdä tällä finnimäärällä ja närästyksellä mikä alien olis tulossa. :D
VastaaPoistaillalla laatilla!
En ole muistanut onnitella raskaudesta joten oikein paljon onnea :) Vaikutat tosi positiiviselta vaikka harmia on nyt enemmän kuin laki sallii.
VastaaPoistaYksi jos toinenkin saisi välillä kirjoittaa ihan itselleen. Se on terapeuttista. Voimia ja puhalluksia kevätttuulien puhdistaessa raskasta mieltä ja kevyttä mutta elävää vatsanseutua. Onnea tuhannesti.
VastaaPoistaOdotellaan täällä meidän pipoja. Nyt olisi tähdet paikallaan.Jokaiseen ompelukseen voisi rustata pienen mietelmän tai tervehdyksen, sekin sujuisi sinulta.
Kiva juttu susta uudessa Kotivinkistä. Hienoa että uskalsit puhua noin julkisesta tuosta lapsiasiasta.
VastaaPoistaVoimia ja jaksuja nyt tähän uuteen tilanteeseesi.
Petra
petra: kiitos.
VastaaPoistatoimittajahan tuon on kirjoittanut.Itse olisin tietysti kirjoittanut eritavalla.
Tein kaverille palvelusta kun häneltä uupui haastateltava vaikeista asioista puhumaan.
Tietysti aihe on nyt vähän vanha.
Vauva tuli kuitenkin mutta mies meni... :(
Yritän välttää avta niin en ole paljoa huudellut.
Sinulla on tammikuusta asti ollut tiedossa, ettei miehesi enää halunnut jatkaa. Näin olet täällä ilmoittanut, aioitte katsella kesään asti.Silti sinä annat juttua julkisuuteen,sinä suunnittelet lasta julkisesti, kerrot pettymyksestä jos neljättä lasta ei tule..Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu? Etkö kykene kohtaamaan todellisuutta ja maailman realiteetteja? Etkö ymmärrä, että valinnoillasi ainoastaan tuhoat sitä ympäristöä, jonka toiset ovat ympärillesi rakentaneet?
VastaaPoistaanonyymi: en ihan ymmärrä kommenttiasi?
VastaaPoistaSuunnittelen lasta julkisesti?
Mies on ollut artikkelin teossa alusta asti mukana.Siitähän siinnä nimenomaan puhutaan.Että hyväksytään ettei lasta enää tule...
Miten en kykene kohtaamaan todellisuutta?
sillä valinnalla että aloin sopeutua miehen toiveisiin ettei lasta tule tuhoan mitä?
VastaaPoistaVastasin sinulle, miksen näe vastaustani?
VastaaPoistaKysynkin vielä kuinka äitiyden voi aloittaa uudestaan? Ei äitinä oleminen lakkaa koskaan, ei se ole valittavissa oleva tapahtuma, olen tänään äiti huomenna en, lapseni asuvat isänsä luona, aloitanpa äitiyden uudelleen.
Puhut myös minä muodossa koko haastattelun, minun lapseni,minun perheeseeni ect. Normaalisti nämä asiat kuuluvat monikon ensimmäiseen muotoon, Meidän.
Vastaan sinulle kun kysyt nimelläsi
VastaaPoistaEsitin kysymykset
VastaaPoistaLeila kinnunen
leila:
VastaaPoistaartikkeli on toimittajan kirjoittama sen sisällöstä ja kirjoitusasusta vastaa toimittaja.
olen saanut lukea sen ennen julkaisua ja korjannut mielestäni oleelliset asiat.
Kysyin mitä toimittaja haki "uuden äitiyden" lauseella: sitä että aloittaa taas pikkalapsiajan ja äitinä olemisen uudelle lapselle.
Hyväksyin lauseen.
En tunne ketään nimeäsi kantavaa ja siksi en katso aiheelliseksi kommentoida toisessa viestissäsi laittamiin kommentteihisi.
Niin minä asian arvelinkin, kun ei kysymykseni tilanteestasi ollut sinua mairittelevia.
VastaaPoistaYstävällisin terveisin:
-Leila-
leila: niin,kommenttisihan ei sinällään ollut mitenkään rakentava vaan syytöksiä sellaisista asioista joista sinä tuskin tiedät mitään.
VastaaPoistaMairittelevuudellahan tässä ei ole väliä.
Ohhoh millaisia ihmisiä!! Kuinka KUKAAN voi luulla olevansa niin kaikentietävä ja yli-ihminen, että voi tulla arvostelemaan toisen ihmisen elämää tätä edes tuntematta?! :O Sitä en voi ymmärtää. Eiköhän meillä ihan JOKAISELLA ole korjattavia asioita elämäsämme ja sellaista mitä haluaisimme muuttaa. Se että kuinka monelle ne asiat kuuluvat, tai kuka niistä voi tulla kirjoittelemaan, on asia ihan eri. Miettisin pari kertaa, ennen kuin alkaisin syytellä ihmistä ja elämää, josta en oikeasti mitään tiedä!!
VastaaPoistaVoimia sinulle Hanna, onneksi näitä anonyymejä on vain muutama maailmassa. Varmasti suurin osa lukijoistasi on empaattisia ja aitoja ihmisiä =)
Hanna: Auts. Täällä kommentoi ikävästi joku leila kinnunen. Se en todellakaan ole sitten minä! :O
VastaaPoista