Väsymys maximus

Että voi ihminen olla väsynyt ja tyytyväinen!


Blogihiljaisuus johtuu tällä hetkellä siitä että aikani on todella kortilla.

Torstain ja perjantain vastaisena yönä nukkumaan mennessäni kello kertoi masentavat :sinulla on 2h 36min aikaa herätykseen.
Kuudelta suihkun kautta messupistettä viimeistelemään ja messut käyntiin.

Perjantaina lähtiessä en ihan ollut kartalla ja onneksi Ikasyrin Marika oli varannut kassiin hedelmiä ja herkkuja.
Muutoin olisinkin varmaan päässyt tajustani kun neljän aikaan vaihdoimme vuoroa ja aloitin kotimatkan joka sujui nukkuen erinäisissä kulkuvälineissä ja kotona ihmettelin kuinka olin sinne päässyt.
Ommeltuni 24.00 asti nukuin aloittaakseni messupäivän tänään alusta paremmalla unella ja isommalla eväs-satsilla.

Iltapäivästä messutimme mimon ja telman porukoiden kanssa ja siitä jatkoin matkaani Q-teatteriin katsomaan Aivan kuin minua ei olisi-näytelmän josta nyt saavuin tähän koneelle.

Voisi kuvitella että olisin nyt suut ja korvat täynnä messua ja ompelemista,mutten ole!
Minusta on ollut ihana päästä asiakaspalvelu puuhiin ja ulos "tekemään töitä".
Olen nauttinut täysin siemauksin kiireestä ja tilanteesta ja uusien ihmisten tapaamisesta.
Huomenna menen viimeiseen rutistukseen aivan yhtä innoissani.

Hassua on että nyt olen ollut oikeastaan pisimpään erossa mimosta.
Kaipaan pikkukaveria kovasti päivisin ja aina mieleen tulee asioita joita mimo haluaisi nähdä tai juttuja mitä hän voisi sanoa tilanteissa joita kohtaan.
Harmittaa myös etten ole aamulla kotona kun neiti herää varsinkin kun hänellä on nykyisin tapana kysellä hassusti aamupalaksi : koisansanttia. :)

Kaikesta tästä kotipsykologioin että kaipaan ihmisiä.Aikuisia ihmisiä ja lapsiani sopivassa suhteessa.
Myös siksi haluan palata takaisin kirjoittamaan vaikka välillä olen miettinyt jopa blogin hyllyttämistä kokonaan.


P.s. Jos joku ei vielä ole kuullut minusta on artikkeli viimeisimmässä kotivinkissä.
Artikkeli on ystävänpalvelus kun kyseltiin ihmistä vaikeista asioista puhumaan.
Kun artikkeli on kirjoitettu emme olleet eronneet saati en tiennyt olevani raskaana.
Olimme kovasti yrittävä pieni pariskunta.
Arto on myös ollut artikkelin aiheen valinnasta lähtien mukana.
Kuva on kamala!
Lähinnä syy siihen miksi en ole täällä maininnut on ollut se etten halua olla av-julkkis.
Minusta olisi mukava kertoa täällä juttuja ja tietää ettei ainakaan kovin moni ajattele että olen se juntti tyrkky jolla on ruma tukka vaan tuossakin on lähdetty vertaistuen antamisen kautta.Yhtä hyvin aiheena olisi voinut olla moni muu vakavampi aihe elämästäni.
Artikkelin lukee nopeasti kaupan hyllyjen välissä jos haluaa.Se on yhden sivun
Aiheesta olen myös kirjoittanut täällä joten salaisuuksia ei ole. :)



Kiitos vielä monille ihmisille joita olen messuilla saanut tavata!
On ollut oikeasti todella kannustavaa ja mukavaa että olette tulleet juttelemaan vaikka se tukka onkin niin kamala! :)