Osa huonekaluista joita kumpikaan ei halua on jo viskattu menemään ja kama alkaa kadota pahvilaatikoihin.
Mimon iso sänky sai myös mennä että saadaan lastenhuoneeseen enenmmän tilaa.
Pari kertaa neiti kyseli missä sänky on mutta kun lupasin että kohta saa uuden ja hienon niin ei sen kummempia suruja ole tullut.
Mimolle on myös kerrottu että muutamme uuteen kotiin,äiti,Lola ja Mimo.
Kovin montaa kysymystä tämäkään ei ole vielä herättänyt.
-Missä on mimon koti? ja Onko tämä minun paras koti? ovat olleet ainoita.
En usko että mimo tajuaa ettei isä tule mukaan vaikka olen maininnut että isi muuttaa omaan kotiin joka ei ole meidän kaikkien koti.
Uskon että kun pääsemme uuteen kotiin asia valkenee mimolle koko komeudessaan.
Uskon myös että mimolla on hyvä olla siellä missä minä olen ja koitan häntä mahdollisimman paljon tukea.
Mimolle ei ole kerrottu vielä vauvasta,kun joku sitä kyseli.
Otetaan nyt tämä ensin.
(paitsi olemme lukeneet vallaton vauva valtaa vatsan kirjaa ja mimo kertoi itse tulleensa äidin masusta.
Myös: minä tulin äidin pussista ja lola tuli espanjasta-on kuultu fraasi. :)
Kamojen jakaminen sujuu rauhaisasti.
Molemmat saivat yhden Garpin maailman ja mimo sai farkut isin liian pienistä housuista.Exänsä kuteita ei jaksa roudata mukanaan edes tilkkulaatikkoon. :)
Toi lyhyt tukka sopii Mimolle tosi hyvin :)
VastaaPoistaebba: eikö sovi!! isänsä vannotti lupaamaan ettei enää koskaan näe mimoa lyhyessä tukassa!! :D
VastaaPoistaOnpas ihan ison näköinen. Vastahan se oli sellainen ihan pikkuinen ranskanleipämäinen :) Kuulostaa hyvältä ettei tavarat ja sanat lentele.
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa :) Tääkin tykkää Mimon polkasta.
VastaaPoistaIhana tukka isolla tytöllä!
VastaaPoistaTukka on oikein kiva. Näyttää tuplasti vahvemmaltakin ja tekee varmasti oikein hyvää tukalle kävästä välillä vähän lyhyempänä :)
VastaaPoistaUtelias kun olen niin utelen... ettekö harkinneet että olisitte asuneet Arton kanssa saman katon alla siihen saakka ainakin kun vauva syntyy.
VastaaPoistaMus ystäväparille kävi vähän samoin kuin teille: olivat päättäneet erosta, ja sitten selvisi että vaimo onkin raskaana (kaksoset tosin). Päättivät sitten yksissä tuumin että asuvat yhdessä raskausajan ja vauvojen ekan vuoden, ihan siis kaikkien jaksamisen ja käytännöllisyyden vuoksi. Kun vauvat olivat puolitoistavuotiaita mies hommasi oman kämpän. Pari on edelleen varsinhyvissä väleissä, ja lapsilla on olut todellinen yhteissuoltajuus. Molemmilla vanhemmilla on nyt jo myös uudet kumppanit.
Joka tapauksessa; jaksamista ja tsemiä.
Mihin Tuusis on kadonnut? Mitä sille kuuluu?
VastaaPoistaanonyymit: tuusis ei ole jaksanut bloggailla kun elämässään puhaltavat uudet tuulet eikä enää niinkään vaatefriikin jutut. :)
VastaaPoistakoko perhe voi hyvin ja kun jutustelen taas kanssaan kyselen josko päivittäisi kuulumisia. :)
Meillä oli tuo juuri ajatuksena että jos ultrassa paljastuisi kaksoset olisimme asuneet yhdessä ainakin ensimmäisen vuoden!
kyllähän se kuluttaa kamalasti asua ihmisen kanssa joka ei sinua rakasta kun itse olet ihan eri tunnetasolla.
molempia.
olemme ajatelleet että olemme onnellisempia toistemme seurasta kun saamme myös olla erillään.
Hei!
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi jo pitkään.
Tuohon eroasiaan on pakko kommentoida. Itselläni on ero edessä, asunto jo hankittuna. Meillä on kolme alle 7-vuotiasta lasta. Olen käynyt juttelemassa psykologin kanssa asioista, eniten minua on huolestuttanut lasten pärjääminen tulevaisuudessa ja se, olenko todella itsekäs kun laitan oman onnellisuuden (en ole onnellinen ollut tässä suhteessa enää aikoihin)kaiken edelle. Perheneuvolan psykologi on minua lohduttanut monta kertaa, että lapset ovat varmasti onnelisimpa siellä missä vanhemmat ovat onnellisia. Hän on myös kritisoinut vahvasti ydinperheen ihannointia. Hänen mielestään ei missään nimessä kannata pitää "kulissia" yllä muka lasten parasta ajtellen. Lapset aistivat ja ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset tajuavat. Tämän ajatuksen voimin minä olen jaksanut mennä eteenpäin.
Paljon voimia tulevaisuuteen!!
t:Minttum.
Mimo on maailman kaunein pikkuneito (tietysti minun mielestäni myös nopeaälyisin, nopeaoppisin ja kaikkea, mistä voi sanoa, että "maailman uskomattomin pikkuihminen". Tukka on kiva, alkaa pian kasvaa lisää tuuheuttakin.
VastaaPoistaVarmasti muutto tuo lapselle epävarmuutta, mutta onneksi hän on sekä isän, että äidin "maailman tärkein" nyt. Toivon, että juttu hoituu traumoitta, iloisin ilmein ja molempien vanhempien sylien tukemana...
Ainakin on hyvä, että kaikki hoituu yhdessä toimien eikä isälläkään ole tarkoitus kadota.
Tiukalle joudutte, niin isä kuin äitikin, mutta yhteinen leiviskä on jaksettava ja sovussa se onistuu.
Tervehtien Mie, joka ei tiä, missä käy kattomassa ketäki ens viikolla... ja näkeekö lyhyellä vierailulla jokaista, niinkus toivois.
Ihana tukka typyllä....ja onnea uuteen kotiin (sitten kun sinne pääsette). :D
VastaaPoistaTein pikku jutun Kierrätyskarnevaaleista. Klikkaa nickiä. :)
Joo onhan kiva tuo tukka. Meirän tytöistä kellään en osaisi kuvitella, jokupäivä kun julkaisen blogissani kuvat sivupalkkiin saatte nähdä meidän kaksi häntäpäätä ja yhren liuhakekaalin.
VastaaPoista