Täällä mekin ollaan :)

Täällä on ollut hiljaista!

Ei suinkaan siksi että olisi jotain huonoa sattunut vaan ihan kiire syistä!

Kävimme viettämässä juhannusta äitini työpaikan mökillä Meriteijossa valmiiden ruokien,saunan ja meren äärellä ja vaikka säät eivät kovin suosineet pääsimme ihan lavatansseihin ja se tärkeä kokkokin nähtiin. :)



Sen jälkeen olen palvannut aurinkoa sillä menestyksellä että olen saanut kolmet erillaiset paita ja rintsikkarajat jotka muodostivat törkeän ristikon iholleni kunnes välkkynä tyttönä keksin ratkaisun...

(ei suositella kenellekkään!)

Päätin ottaa yhden aurinkorasvattoman päivän rannalla tuubitopissa tasoittaakseni kaikki rajat.
Valkoinen kun olen, ajattelin, että jos palan kokonaan saan tasaisen punaisen ja näin ollen rusketuksen.
No sainkin!
Että melkein putkeen meni,paitsi että onpas ihanan näköinen tämä kirkkaanpunainen palo-bolero jota kantelen nyt hetken ennenkuin se muuttuu rusketukseksi.
Muuta konstia ruskettua kuin palaminen ei meikäläisen iholla ole.
Olisin tosin pärjännyt ilmankin ja ensi kesänä ehkä istun jonkun varjon kanssa joka päivä puiston nurkilla. :D


Sittemmin olen tässä kunnostautunut laps'likkana kun Pikku Kepposen isi ja äiti kävivät ihastelemassa pitkää suhdettaan leffan merkeissä.
Meillä oli oikein rattoisat 5h poikien ja mimon kanssa puistoillessa ja leikkiessä.









Nyt suoritan toista hyvää tekoani kaitsemalla -J- :n Väneä kun äitinsä suorittaa Espanjassa maailmanparannusta koira-henkisellä neljän päivän reissulla.
Yksi päivä takana ja nyt ei enää kuulu mölinää lastenhuoneesta. :D
Tänään on jo keritty puistoilla ja pitsailla ja huomenna olen luvannut että käydään osallistumassa puistossa vesisotaan!



Voi tosiaan olla että on hiukan hiljaista,mutta lukemassa täällä silti käyn muiden blogeissa näin kun iltavapaa vihdoin äidille suodaan. :)