Riittääkö se että tietää toisten kokemuksesta ettei teatteri ole pelottava vaan hauska?
Entäs se että tuntee itse lapsensa ja osaa sanoa että kaveri olisi oikeasti kiinnostunut näytelmän katsomisesta eikä juoksemisesta penkkiväleissä tai eturivissä istuvien potkimisesta?
Voiko omaan analyysiin luottaa siitä että lapseni on niin viksu ja kehittynyt että se menee kolmevuotiasta tälläisessä tilanteessa jossa eittämättä haetaan tottelevuutta ja tunnin mittaista kärsivällisyyttä?
Jos itse olisin näyttelijänä teatterissa sosinko sinne tuotavan alle ikärajan olevia mukeloita?
Sanoisin tähän että: äidin harkinnan mukaan.
Jos lapsonen nauttii esityksestä ja katsoo kiltisti sen paikoiltaan viihtyen en edes huomaisi koko lasta.
Jos taas vintiö kiipeää lavalle kesken näytöksen tai saa uhmaraivarin tiedän entisenä harrastajanäyttelijänä että sanoisin takahuoneessa jonkun tuoneen ehkä liian nuoren kaverin.
Tosin,vaikka viisivuotiaskin voi vielä kyllästyä puolivälissä...
Mutta sitten voi lähteä poiskin. Ensimmäinen kokemus on aina ensimmäinen.
Itse olen lähtenyt molempien isojen lasten kanssa heidän ensimmäisestä elokuvastaan n.15 min jälkeen.
Seuraavalla kerralla sitten lisää,eh?
Tälläisestä äidin ja tyttären teatterireissusta haaveilisin:
Vaavin salattu elämä.
pääosassa:pertti koivula.
Paikkana:Helsingin kaupunginteatterin pieni näyttämö lämpiö.Liput 7e.
"Vaavin salattu elämä on näytelmä 3-4-vuotiaille. Se kertoo puolitoistavuotiaasta vauvasta, joka tutkiskelee maailmaa, kiellettyjä ja jännittäviä asioita. Nuori yleisö voi katsella pienokaista ihanan huumorin kautta ja tunnistaa hänessä itsensä. Vaavi herää aamuneljältä ja tekee asioita, joita vanhemmat eivät voi käsittää. Monia kiellettyjäkin asioita. Mutta kaikki mitä Vaavi tekee on järkevää ja harkittua. Lapset ovat viisaampia kuin luullaan. Vaavi osaa vain seitsemän sanaa, eikä pelkää mitään – paitsi pölynimuria. Luvassa on huima seikkailu, matka ihmeellisessä, mielikuvituksellisessa ja jännittävässä lapsen maailmassa. "
Tästä vinkkinä muillekkin!
Viimeinen näytös olisi marraskuussa.
Silloin olisi aika enää muutama kk siihen kolmen ikään.
Vai onko se nyt niin pilkulleen? :)
Toi on kuulemma todella hyvä. Meidän keskimmäinen on käynyt katsomassa sen. Oli kuulemma jaksanut keskittyä ja tykännyt. Oli alle 3v kun kävi katsomassa. Sen perusteella uskaltaisin väittää, että Mimo jaksaa tuon, jos ei nyt satu tosi huono päivä. Mä vähän harkitsin, että voisin lähteä tuonne itsekin ja ottaa kaksi isointa mukaan.
VastaaPoistaMe oltiin kastsomassa tuo lapsen ollessa alle 3v. Sekä äiti että lapsi tykkäsi. Esitys on kaupunginteatterin aulassa, lapset istuvat lattialla tai tuoleilla, vaikkapa äidin sylissä. Hyvin voitte mennä!
VastaaPoista2,5-vuotiaana lapsi kävi niinikään Kaupunginteatterin aulassa katsomassa Tontut suutareina, hyvin jaksoi senkin.
Uskon myös ettette joudu lähtemään pois kesken kaiken.
VastaaPoistaMimon ikäinen kuopuksemme oli keväällä paljon pidemmässä väliajan sisältäneessä esityksessä. Isosisko järjesti teatterilla kaverisynttärit. Olimme paikalla tietysti koko perhe organisoimassa synttäreitä.Yksi vieraista myöhästyi ja mies loikki kadulle vastaan. Jouduin ottamaan kuopuksen esitykseen(joka jo alkoi samalla sekunnilla) jonne menin pitämään takapiruna jöötä kaveriporukalle.
Niin töllisteli kuopus sylissäni esitystä hievahtamatta ja todella eläytyen, ei puhettakaan pois tahtomisesta. Ainoa joka tahtoi pois oli äiti joka tahtoi kuopuksen ulos salista sillä pelkäsi järjestyshäiriöitä.Olinkin ällistynyt, että 2-vuotias oli niin täpinöissään esityksestä.
Teatterikappale oli tämä;
http://www.nuoriteatteri.com/esitys/heinahattu-vilttitossu-ja-littoisten-riivio/
Näin svenskanin ilmoituksen peppi pitkätossusta ja mietin jo et menteiskö, mutta täytyy varmaan ensin etsiä joku tuollainen aula ja sylissä ratkaisu ja katsoa miten käy!
VastaaPoistaNukketeatteri Sampossa (Puotilassa) on myös pienille sopivia esityksiä ;)
VastaaPoistaMä taidan kanssa rikkoa sääntöjä ja mennä ton jo 5-vuotiaan kanssa katsomaan kanssa ton :D.
VastaaPoistaMe meinasimme mennä myös. Ajattelin ottaa mukaan Mimon ikäisen neidin ja vuoden vanhemman kummipojan. Ja kun aihe on vielä tuollainen, niin eiköhän nämä jaksa, kun jaksavat katsoa luistelu- ja jumppaesityksiäkin... Kun vain saisi lipun mieleiseen esitykseen, nimittäin lauantait ennen marraskuuta on aika vähissä jos käy oikein laskemaan. Kotiäideille sopii varmaan hyvin se keskiviikon esitysaika.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaSuosittelen Vaavin salattua elämää ensimmäiseksi teatterikohteeksi. Vaavi on hassu - eikä se osaa edes kovin montaa sanaa sanoa (ilmeet, eleet ja hassut temput pääosassa). Esitys upposi meidän lapsista parhaiten 5-vuotiaaseen mutta tämän lyhyen esityksen jaksaa varmasti jo melkein kolmevuotiaskin katsoa. Aulasta on myös helppo poistua takavasemmalle, jos esitys tuntuu liian jännältä. Rento esitys ja paikka eli huoletta voitte mennä. =)
Mä teatterialan ammattilaisena ja äitinä sanon, että menkää ihmeessä. :) Ikäsuositukset on suosituksia, mutta jokainen tuntee lapsensa, ja osaa varmasti arvioida, jännittääkö lasta elementit, joita esitys saattaa sisältää (kovat äänet, pimeys, jännät kohdat jos on jne). Eli mene huoletta jos tuntuu siltä! Ja varsinkin jos siihen 3v synttäreihin on niin vähän aikaa.
VastaaPoistaPuhi katsoi ohjaamani lastennäytelmän ensi-illan hienosti kokonaan, vaikka oli silloin noin vuoden ikäinen.Hän on seurannut myös sekä aikuisten että lastenteatterin harjoituksia ja osaa istua rauhassa ja tapittaa herkeämättä tapahtumia. Niin että sehän on vain luonnekysymys.
Lastennäytelmät on myös lastennäytelmiä, eli yleisöltä sallitaan aika vapaata käytöstä. :) Ei mitään pönötystä siis! Esitys on kuulemma hyvä, toivottavasti tekin pidätte!
Jos lapsi todella istuu nätisti ja jaksaa seurata esitystä, niin ei kai siinä mitään. Ei kai kukaan levoton lapsikaan muutu tasan 3-kuukautispäivänään teatterikelpoiseksi... :)
VastaaPoistaMutta minusta on myös erittäin yleistä, että vanhemmat ajattelevat, että juuri MINUN lapseni on niin fiksu ja kehittynyt ikäisekseen, että juuri hänen kohdalla voimme tehdä poikkeuksen ja mennä katsomaan esitystä ennen sitä 3 ikävuotta... ja sitten lapsi ei kuitenkaan jaksa siellä istua... Ainahan vanhemmat ajattelee että oma lapsi on jotenkin erityinen.
Hups, piti tietysti kirjoittaa että 3-vuotispäivänään :)
VastaaPoista