Katselin toisella silmällä Yle areenalta Tiededokkarin- Leikin loppu.
Dokumentissa pohdittiin mihin katosi lasten vapaa leikki ja luottamus lapsen omiin valintoihin ja päätöksentekokykyyn sen tieltä että lapsensa voi varustaa koulutielle jäljityslaitteella.
Dokumentissa on mielestäni paljon asiaa.
Haluaisin kyllä nähdä suomalaisen vastineen tehtävän.
Mielestäni elämme onneksi maassa jossa emme ole vielä lietsoneet itseämme siihen pisteeseen että kuvittelisimme jokaisen kadulla luuhaavan ihmisen olevan jonkunlainen pikkulasten saalistaja.
Ja kyllä,en saanut mennä metsään yksin lapsena Jammu-setä episodin jälkeen,mutta kyseessä onkin minusta enemmälti turhien riskien eliminointoi kuin ylisuojelevuus lasta kohtaan.
Dokumentissa sanotaan että maailma on tilastollisesti nyt turvallisempi lapsille kuin koskaan vaikka monessa maassa vanhemmille se näyttäytyy vain suurena surmanloukkona.
Dokumentissa kerrotaan myös lastenleiristä jossa toimii palkattu kuvaaja tallentamassa päivisin 800 valokuvaa lapsista että vanhemmat voivat katsoa kuvia ja arvoida onko lapsella hauskaa ja kaikki ok.Jos ei näytä siltä voi leirille soittaa ja koittaa tehdä jotain asialle.
Minusta tämä on jo aika kamalaa!
Eikö ihan todella joku luota lastaan viikoksi ilman omaa valvovaa ja analysoivaa silmää siitä onko lapsella nyt varmasti kivaa!?
Lapsen ohjeistaminen ja tukeminen tilanteessa kuin tilanteessa on sanomattakin selvää mutta eikö se leiri ole sitä varten että haetaan itse niitä kokemuksia ja oman pään käyttöä?
Vai elänkö itse jossain omassa maailmassani jossa on tapana opettaa lapselle oikeasta ja väärästä alusta asti?
Menenkö ihan metsään asenteellani :vaadi,mutta älä odota mitään ,kun annan lapselle sääntöjä ja ongelmanratkaisuja päivittäin?
En väitä ettenkö varmasti seuraisi lapsen päiväkotiin asennettua webbikameran kuvaa jos sellainen käytäntö suomeen tulisi.Olen ihan liian utelias tietämään miten mimolla menee jonkun muun aikuisen komennossa kuin omassani,mutta ei se minusta oikein silti ole...
Dokkarin toinen osuus kertoo hypervanhemmuudesta jossa lasta kannustetaan ja työnnetään olemaan parempi kuin muut ja kaivamaan kaikki lahjakkuutensa rippeet esiin nuoresta iästä alkaen aamu neljästä asti.
Mielestäni ohjattu toiminta ja harrastukset ovat lapselle tärkeitä tietyissä määrin mutta olisin huolissani jos lapseni ei osaisi luoda leikkiä tyhjästä.
Tietystikkään ei voi jättää pois sitä faktaa että ihan totta joissain maissa kaikki asiat eivät ole niin hyvin ja turvallisesti kuin meillä...
Onneksi kaunis lintukotomme antaa vielä mahdollisuuksia lapsien vapaampaan leikkiin ja puistoja kunnostellaan rikkinäisten tilalle.
Keskustellaanpa asiasta kun joku muukin on dokumentin katsonut kun saan aikaan nyt vaan tälläisiä hajanaisia ajatuksia!! :D
oliks tää tää juttu missä nostettiin kauhee haloo siitä ku se 9vuotias poika matkusti yksin metrolla koulusta kotiin tai jotain siihen suunhtaan?
VastaaPoistaKatsoin saman dokkarin ja kyllähän ne asiat osin pitää paikkansa Suomessakin. Lapsen tie tasoitetaan sileäksi kuin asfaltti vanhempien toimesta, niin henkisen kuin fyysisen kasvunkin tie.
VastaaPoistaHuolestuttava lisääntyvä ilmiö josta pitäisi äänee puhua täälläkin. Suurin osa vanhemmista omaa vielä terveen järjen, mutta ei kaikki.
No toinen on sitten se viriketulva. Minusta sen kaiken tulvan keskellä paasta mitä lapselle voi antaa on tylsyys ja ei ole mitään tekemistä. Tekisi ihan hyvää aikuisellekin :)
ankkis: en ainakaan huomannut semmoista. :D
VastaaPoistamulta on mennyt joku uutinen ihan ohi!
josefin: koitatko saada mailia läpi tuohon normi mailiin!!!
katja: sepä se. itsehän tässä itseämme ajamme siihen väärään suuntaan.
VastaaPoistaDokkari oli hassusti mielestäni koottu pienistä palasista kun pääaiheena piti minusta olla se että vapaa leikki ihan todella kehittää lasta/lapsen aivoja ja sosiaalisuutta loppukädessä merkittävästi.
Dokkaria en nähnyt mutta pieni kommentti tuosta hypervanhemmuudesta ja lapsen lahjukkuuden "patistamisesta".
VastaaPoistaVähän sitten kuulin radiosta jonkun kasvatustietielijän jutustelua lahjakkuudesta. Hän oli tutkimuksissaan päätynyt sellaiseen tulokseen, että jos lapsella on jollakin alalla poikkeuksellista lahjakkuutta, niin se kyllä tulee esille ilman mitään vanhempien asiaan puuttumista tai harrastuksiin pukkaamista.
Eli kannattaa luottaa siihen, että lapsi kyllä ilmaisee tavalla tai toisella erityispiirteensä - niin hyvässä kuin pahassakin.
En ole nähnyt dokkarista kuin alun, mutta aiheeseen ois paljonkin sanottavaa.
VastaaPoistaMinä en ymmärrä sitä, että pienestä pitäen täytyy lapset hukuttaa harrastuksiin. Omilleni en yhtään harrastusta tyrkytä ikinä ja jos moiseen haluaa, niin ei mielellään ennen kouluikää. Itse inhosin lapsena harrastuksia, ne ahdisti joka ikinen. Onneksi sain aina lopettaa ne kesken. Musta kaikkein parasta oli vain leikkiä ja olla lapsi. Mies oli samanlainen.
Miksi meidän pitää kehittämällä kehittää pieniä ihmisiä, saada heille erityisosaamista? Miksi tavallinen lapsuus ei riitä?
Toinen mitä en tajua, on nämä lasten megasynttärit. Pitää tilata pelleä, taikuria ja tarjoilijoita. Mulla oli ainaki lapsena hauskaa ihan tavallisilla synttäreillä, jossa oli vähän herkkuja ja paljon kavereita. Eikä yhtään ohjelmanumeroa.
Tuntuu, että vanhemmuus on nykyään kilpalaji. Se alkaa jo vauva-aikana. Surullista.
Pitää katsastaa ja palata asiaan =)
VastaaPoistaen katsonut dokkaria, mutta tulipahan mieleen. Että töissä meillä annan lasten itse kehitellä leikki ja siinä sivussa katson vain ettei satu mitään ikävää.
VastaaPoistaJos tuntuu, että lapsi on "hukassa" eli pyörii vain luokassa ilman mitään tekemistä, silloin hiukan ohjastan ettämitä lapsi voisi tehdä. En siis puutu lapsen leikkiin. :)Mutta autan, opastan ja tuen. <3