Vauhtivekaroiden parkour postausta kompaten esittelemme vähemmän urbaania liikuntaa lähipuistossa. :D
Meidän ihanassa lohikäärmepuistossa on kiipeilytarjonta suunnattu enemmänkin isoille lapsille ja mimolla ottaa monessa pituus vastaan.
Onneksi meidän lapsella on isänsä hymykuoppien ja äitinsä kaksoisleuan lisäksi perittynä apinan käsivoimat ja ketteryys ja koskaan en ole pelännyt että marakatti tippuisi korkeuksistaan.
Kaveri pystyy vetämään itsensä ylös päänsä korkeudella olevalle aidalle tai roikkumaan hämmentäviä aikoja puolapuissa tai naruissa.
Monen elokuvan aikana tulee aina siinnä roikkumiskohtauksessa mietittyä ettei kenenkään käsivoimat riitä siihen dialogin määrään ja fiiliksen nostatukseen mitä harrastetaan uhrin roikkuessa kielekkeellä.
Nykyisin tiedän paremmin pitää turpani kiinni.
Mimokin olisi roikkunut siellä mordorissa tulivuoren uumenissa ilman yhtä sormea klonkku selässään vaikka yhden kokonaisen jatko-osan verran!
Onpa teille marakatti siellä!
VastaaPoistaMeidän "Prinsessa" ollut juuri tuollainen ja on edelleen. Kiipeää minne haluaa ja roikkuu niin kauan kuin tarvitsee. Anna mennä vaan jos noin hienosti menee. =)
Lohkäärmepuisto on kyllä aivan ihana! Melkein tulee Vuokkiin ikävä. :)
VastaaPoistaIhana Mimo-apina! Meidän samanikäinen poika on niin arka ja jotenkin kömpelökin että hyvä jos pääsee kiipeilytelineen toiselle puolalle....
VastaaPoistaEi "pääse" edes vessanpöntölle itse istumaan, vaikka korokepallin päältä ponnistaisi....
Minä kannustan ja toivon että hän rohkaistuisi kun ikää tulee lisää. Tuollanen kaikenlainen roikkuminen ja kiipeily tekee ihmisropalle niin hyvää.Puhumattakaan lapsen motorisesta yms. kehityksestä.
Esikoistyttö oli arka myös pienempänä, muttei ihan näin arka. Nyt 5-veenä kyllä kieppuu ja kiipeilee :)