Koko viimeyön vietin taas vaihteeksi vatvoen tätä yksinoloani.
Jotkut voivat suorittaa valinnan kenet lapsista otat mukaasi kauppaan ja meidän toisten on otettava ne lapset automaattisesti joka kerta.
Eikä edes se että rakastan olla lapsieni seurassa ja viihdyn tehden heille tärkeitä asioita vaan se että ei todella ole ketään sitä toista jonka kanssa voisi täyttää puoliksi tiskikonetta ja vaikka vaan jutella.
Ja ehkä sitäkin enemmän minua vielä korpeaa se ettei sellaisen saavuttaminen ole tällä hetkellä itsellä ajankohtaista,välttämättä moneen vuoteen...
Noh,valvottuani näitä fiiliksiä koko yön raahauduin puistoon liian pienessä kiristävässä paidassa,tukka märkänä ja pipo silmillä että lapsosen elämä laajenisi seinien sisältä.
Siinnä puskien lomassa istuessani mietin että ketähän varten olisin laittanut naamaani sitä puuteria joka hajosi tuhannen pimpan päreiksi pudottuaan lavuaariin...
Puskista ponnisti pirteä äiti poikansa kanssa ja tiedusteli olenko ehkä se blogisti-Hanna?
Sillä hetkellä olisin halunnut olla lähestulkoon mikä manaatti vaan mielummin mutta surkea olomuotoni huvitti minua itseäni jo sen verran että myönsin rikoksen ja vietin hauskan hetken rupatellen kyseisen äidin kanssa.
Fiiliskin koheni tästä sen verran että päätin että vihdoinkin varaan sen kampaaja-ajan ja alan taas näyttää ihmiseltä!
Iltasella sitten koitin tarjoilla mimolle kaikenlaisia ideoita että olisin päässyt sosiaalisoimaan ystävieni kanssa mutta mimo halusi uimaan ja raahasin nykyisin vähemmän aerodynaamisen olemukseni uimahallille.
Siellä istuessani vyötäröä myöten lasten pissi-altaassa lapsosen kiljuessa suunnilleen : äiti minä olen pierupylly!
Istui viereeni pirteä mahaisa äiti joka tiedusteli olenko mahdollisesti se joka pitää blogia netissä?
Myönsin jälleen syyllistyneeni tähän rikokseen jo lauseen puolivälissä aiempien tapahtumien takia enkä edes kuunnellut olisiko ehkä kyseessä ollut -horse and hound niminen blogi josta kysyjä puhui! :D
Nyt oli jo pakko nauraa että tänään olisin halunnut vajota maan alle 46 kokoisine 90-luvun sinisine kukallisine kokouikkareineni!!
Taas sain kuitenkin mukavan jutteluhetken ja luvattua itselleni että ostan uuden puuterin sen hajonneen tilalle!
Tänään ei siis ystäväterapiat tulleet luokseni mutta piristävät rupattelut tulivat arvaamattomasti päivän iloksi.
Kiitokseni välitän siis teille tänään tavatuille ja ensi kerralla ette tule näkemään minua enää samaisen muuminpillu-ilmeen kera!
Ai että olet hauska :DDD Piti ihan kaksi kertaa lukea tuo juttu. Ihanaa, että jaksat ilahduttaa meitä lukijoita ja olla täysin oma itsesi -ilman puuteriakin =)
VastaaPoista<3
VastaaPoistaJaksamista. Eipähän ainakaan tarvitse riidellä kuka ne kotityöt tekee... Ei taida pahemmmin lohduttaa silloin, kun raahaa lapsen kauppaan, vaikkei itseäkään huvittaisi hakea sitä unohtunutta maitoa.
T. Totaaliyksinhuoltaja leikki-ikäisen äippä
Hih, täällä se puskasta ponnistanut äiti yrittää olla hihittelemättä, kun kaikki muut jo nukkuu :)
VastaaPoistaMietinkin, että viitsiikö tulla moikkaamaan, jos vaikka haluat olla rauhassa, mutta en viittinyt olla sanomattakaan, että tunnistin ;)
Oli hauska rupatella!
Kati ja poitsu
Kati: niin ja siis äitikin soitti sillon vielä että setäkin oli kuollut!
VastaaPoistaTänään ei ehkä ollut kirkkain päivä mutta kyllä se siitä! :D
Voi että sä olet Hanna hauska ilman puuteriakin ja kukkauikkarissa. Yksi apu jaksamiseen yhden aikuisen arjessa on se, että loppuviimeksi jaksaa nauraa itselleenkin. Kunhan jaksaa sen verran , että oikeasti jaksaa.
VastaaPoistaVoi että. Voin vaan kuvitella, miten yksinäiseltä susta varmaan välillä tuntuu. Onneksi tänään löytyi noita päivänpiristäjiäkin.
VastaaPoistaOletko kuullut Pienperheyhdistyksestä? Yksi ystäväni, joka on yh, oli aikoinaan paljonkin yhdistyksen kuvioissa mukana. Sieltä varmaan voisi ainakin löytyä vertaistukea. Järjestävät myös muistaakseni matkoja ja kaikenlaista muutakin toimintaa.
Osallistuuko Mimuskan isi ollenkaan enää arkeenne? Siis onko sulla vapaita viikonloppuja/iltoja niin, että Mimo on isällään?
Jaksamista kovasti sinulle.
fru citron: osallistuu toki. hoitaa mimoa täällä meillä kun sille järjestyy aikaa.
VastaaPoistapitääpä tsekata tuo pienperheyhdistys!
I'm feelin' it! Se että olis joku jolle tilittää miten kauppakassi hajosi keskelle tietä ja maitopurkki meni rikki, tai hykerrellä yhdessä kun lapsi sanoi jotain hirmu hauskaa.
VastaaPoistaSulla on onneksi ystäviä, niistä olen hieman kateellinen. Mun ystävät on niitä jotka kutsuu mukaan vain bileisiin ja yömenoihin. Sinkkuja ja seurustelevia lapsettomia kaikki. Kauheasti aina puhutaan kuinka tehdään sitä ja tätä yhdessä mukaanlukien mun lapsi. Mutta kun tulee tilanne ja pyydän tekemään jotain, ei ole aikaa... Tähän vielä yhdistettynä tämä yksinhuoltaja-arki niin aika kaksin me aina ollaan, joka ilta. Huoh.
Mullekin uusi juttu tuo pienperheyhdistys, pitääkin käydä kurkkimassa.
Muuminpillu-ilme :) :) Itseironiasi on ihan omaa luokkaansa.Ei varmasti oo helppoa arki aina,onneksi Mimon isä kuitenkin edelleen mukana kuvioissa.Jospa sieltä pienperhemestasta kuule joku yh-isä siut bongaa,uudella tukalla ja puuterilla koristautuneena :) Ei sitä tiedä mistä lähikaupasta se tiskikoneentäyttäjä löytyy,älä masenna itsees ajattelemalla ettei se osa elämää oo ajankohtaista siulle vuosiin,ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
VastaaPoistaHanna, OLET IHANA!!!! Mä nauroin tälle jutulle ihan vedet silmissä.
VastaaPoistaEi ehkä olis saanut, mutta sä olet niin hauska. Murheellisenakin päivänä.
KIITOS! Piristi niin hurjasti lukea tätä sun juttua. =)
Susta pitäis kyllä tulla kirjailija, tai edes kolumnisti. Oikeasti! Osaat kirjoittaa älyttömän hyvin.
Todellakin kuten muutkin ovat sanoneet, niin hauskasti jälleen kerrottu huonosta päivästä. Huumori auttaa ehkä eniten silloin, kun ei vaan millään jaksaisi. Tsemppiä tähän päivään ja tuleviin :) Toivon, ettei sun tarttis olla kauan yksin, sillä arki pienten lasten kans on lopulta melko yksinäistä. Jaksamista sinne!
VastaaPoistaKommentoin nyt nimettömänä mutta tiedän juuri mitä tarkoitat! Olen ollut lapseni kanssa totaali-yh raskausajasta alkaen joten sitä semmoista perhe-elämän auvoa (?) en ole edes päässyt kokeilemaan. Nyt kun lapsi ei enää ole vaipoissa ja muutenkaan avuton on huomattavasti helpompaa... Kyllä siinä 2,5v meni että pääsin yksin suihkuun -mikäli halusin mennä lapsen hereilläoloaikana pesulle! (ja tuo nyt oli vain yksi esimerkki) Mäkin kovasti kaipaan juttuseuraa mutta onneksi on kavereita ja sisko olemassa. Toisaalta saan itse päättää miten huushollaan ja meitä on vain 2 sotkemassa. Jaksamista sinulle -sitä tarvitset etenkin sitten kun vauva on syntynyt!!!!
VastaaPoistaJaksamista sinne tiskien äärelle :) Vaan eipä tosian tarvitse riidellä miten se kone on täytetty, ei voi mennä väärin :D
VastaaPoistaMie en ollutkaan lukenut tätä kirjoitusta ennen tämän päivän hei-se-olet-sinä-blogisti-hanna -kohtaamista:) Hihittelen täällä maha kippurassa. Mutta olit oikein fresh ja hurmaava!
VastaaPoista- Outi
Mulla on välillä päivät yksinäisiä jo nytkin, vaikka mies sentään tulee iltaisin kotiin, välillä tosin omien harrastustensa jälkeen. Yritä nyt koota mahdollisimman tukeva verkosto siihen sun ympärille, koska vauvan kanssa sitä tarvisee!
VastaaPoistaHarmi kun en voi olla apuna, asun vähän liian kaukana. Kovasti olen kyllä hengessä mukana! (itsellä on laskettu aika reilu kuukausi myöhemmin kuin sinulla)
Hei muru,muumipillunaamaseni,koitahan jaksaa..ja soita mulle kun sua masentaa.Mä oon ollu aähän omissa maailmoissani noiden työjuttujen takia mut nyt on kaikki ok ja lupaan olla sun tukena!!
VastaaPoistasoita!
T:nax eepuri
Kirjoitat todella hyvin!! Sulla olisi menestys taattu esim. lehden kolumnistina. Ootko koskaan harkinnut? Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, et ainakaan elä "tylsää normielämää" jos sellaista nyt kellään on ylipäänsä...
VastaaPoistaHeips Hanna, mä olen se mahaisa mamma uimahallista. Olit oikein pirteä itsekin, ja Mimosa supersuloinen. Toki tajuan, että välillä on päiviä, jolloin tekis mieli kulkea jätesäkki päässä, vaikka muut ei samaa mieltä oliskaan.
VastaaPoistaMutta tosiaan olit oikein freeshi ja uimapuku miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin mulla päällä olleet biksut, jotka ei ainakaan peittäneet mun seepranraitaista persusta.
Jaksuja:)
-Noona
Huh huh, tästä sai niin hyvät naurut :) Osaat kirjoittaa asioista aina niin pilke silmäkulmassa! En osaa edes kuvitella miten rankkaa ja yksinäistä voi välillä olla lapsen kanssa yksikseen eläminen. Voimia niihin kurjiin hetkiin!
VastaaPoistaNars peepuri: tiedän rakas että voin soittaa.
VastaaPoistaSäästän sitä siihen kun on joku iso hätä. :D
Hei Hanna! Jaksamisia sinne! Munkin huono päivä parani kivasti tällä sun tekstillä :)
VastaaPoistaMimolille Adalta halipusut, se kun tykkää ihastella aina Mimon kuvia!
- Krista -
Mä yritin jo eilen kommentoida sulle, mutta meni bittiavaruuteen.
VastaaPoistaKuvittelen ymmärtäväni edes hitusen tunteita, joita käyt lävitse. Minusta olisi supertärkeää, että sulla olisi mahdollisuus omaan aikaan. Kannattaisiko kysäistä lapsiperheiden kotipalvelusta, jos saisit vauvan syntymän jälkeen kaupungilta tueksi kodinhoitajaa.
Mun mielestä sinun kannattaisi edelleen yrittää jutella Arton kanssa ja saada hänet ottamaan edes hetkittäin oikeasti vastuuta lapsestaan.
Tsemppiä sinne!
Ja Mimatsu on tervetullut joku ilta tai viikonloppu meille. Eikä sun tarvitse ottaa edes mua vaihtarina :)
rouva keppana: :D mä otan sut mielelläni vaihtarina!
VastaaPoistaPS. Herra Kepponen on hikipediasta selvittänyt, että muuminpillua ei ole olemassa. Lisääntyminen tapahtuu häntien avulla. Herra Kepponen ei siis edelleenkään tiedä, miltä kyseinen ilme näyttää, ja tämä tuntuu häntä vaivaavan. Tästä syystä toivon, että tulevaisuudessa kolumnistin kielikuvat perustuvat tunnettuihin käsitteisiin tai olemassaoleviin asioihin.
VastaaPoista;)
Olen saanut hurjasti voimia selvitä kaikista yksinodottamisen kuopista tän sin blogin avulla. Miulla on laskettu tammikuun lopulla, ja on kiva huomata, että näistä kurjistakin päivistä voi ja saa repiä huumoria. Kiitos siis tästä, taas. :)
VastaaPoistaSisullasi sinä selviät, kuten minäkin, vaikka olin "yksinhuoltaja" jo ensimmäistä odottaessani ja karkasin lopulta kolmen (1v, 3v ja 4v)kanssa kokonaan omilleni. Koko aikana ei ollut ystäviä, ei tuttuja, ei tervehtivää naapuria, ei mitään. Ei blogia, ei tietokonetta eikä edes kirjoituskonetta ennen kuin otin lapset kainaloon ja hyppäsin kuuden tunnin linja-automatkalle. Elämä järjestyi, kun sain töitä ja lapset päivähoitoon.
VastaaPoistaSinun humoristista otetta elämään en jaksanut, mutta lapsista välittäminen kantoi. Mihinkään uuteen suhteeseen ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia, tokko olisi löytynyt edes uskallusta. Silti muistot ovat hyvät.
Nykyisin elämän suola ovat perheeni pienimmät, Mimo ilonpirskahduksina blogeissasi.
Elikkä: kyllä sinä, mahtimamma, jaksat ja myöhemmin kaipaat näitäkin muuminpillunaama-aikoja (c;"