keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Tenavatupalainen




Mimo lähti aamulla ensimmäistä kertaa elonsa aikana kerhoon ilman äitiä. :)

Kyseessä oli meidän lähipuistossa kotipalvelun ja puiston yhteinen tenavatupa joka toimii keskiviikkoisin 9.00-12.00.

Alunperin mietin että tuntuuko kerho missään kun muutenkin vietämme juuri tuolla puistossa aikaa ja kokeeko mimo että kyseessä on jotain uutta ,muutakin kuin että äiti ei ole mukana.

Aloitin varaamalla paikan tenavien sekaan ja sen jälkeen aloin pohjustaa kaverille että huomenna olisi mahdollista mennä kerhoon puistoon ilman äitiä.
Kerroin että luvassa olisi huomioliivi kuten tarhalaisillakin ja reppuun pakattaisiin ihan omat eväät jotka saa sitten syödä lasten ja tätien kanssa ilman äitiä!
Idea upposi Mimoon heti ja eilen suunniteltiin eväitä ja varmisteltiin että jos pissattaa niin kenelle pitää sanoi tms?

Aamulla sitten kasin maissa kaveri kertoi jo tikkana että hän haluaa nyt ottaa eväät ja lähteä sinne puistoon ilman äitiä!
Tunti jouduttiin odottelemaan kunnes kiikutin friidun kirpakassa ilmassa puistoon kerhoilemaan.
Halipusit ja sinne jäi.

Itseäni kiinnostaa tavattomasti miten mimosa pärjää jonkun toisen hoidossa ja komennuksessa.
Aiomme myös jatkaa tenavatupailua ihan senkin takia että mimolla olisi joku ihan oma juttu jonne mennä kun vauvakin tulee.
Kaikki muut kerhot alkavat vasta maagisen 3v iän jälkeen useimmiten vakuutussyistä...


Itse en varsinaisesti koskaan tarvitse sitä että pääsisin eroon lapsistani.
En mene niin hurjasti missään mihin lapsia ei voisi ottaa mukaan mutta tiedän kuitenkin mitä se paljon mainostettu oma ihan minkälainen aika vaan antaa.
Tänään sattui niin sujuvasti että minulla oli neuvola ja kaikenlaista toimistoasioitavaa juuri aamupäiväksi ja sain hoitaa nämä mimolle tylsät hommat yksin!

Ehdin jopa istua lukemaan metro-lehteä suklaan ja kokiksen kanssa!
Ainoastaan Rva kepposen kanssa lörppötteleminen puhelimessa jäin kun ketale ei vastannut puhelimeen! :D

Ajelin hissillä pitkin albatrossitaloa huvikseni kun kerrankin oli aikaa.

Kolmen tunnin jälkeen hain oikein tyytyväisen ja väsyneen kaverin jolla oli ollut kivaa ja kaikki oli mennyt todella mukavasti.

Torstaiksi olen sopinut tapaavani Kotipalvelun työntekijän joka haluaa pohtia kelpaisiko meille jonkinlainen lastenhoito jossain välissä tai tilanteessa.
Itse olen todella huono ottamaan vastaan mitään tälläistä ja kuljen asenteella: itte oon lapseni tehny ja itte mää niitä hoijan.
Olisihan se tietysti kuitenkin hienoa joskus vaikka siivota kotia niin ettei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa siitä että tenava vietti senkin 2h katsoen yle areenasta lastenohjelmia.

11 kommenttia:

  1. Ota ihmeessä apua vastaan jos sitä on mahdollista saada! Se on varmasti hyväksi koko teidän perheelleenne.

    Vaikka sitä omaa aikaa ei nyt niin kokisi tarvitsevansa, niin sitten kun vauvakin on talossa, niin sen voi käyttää vaikka ruhtinaallisesti nukkumiseen. Tai sitten just asioiden hoitoon. Tai siihen, että istahtaa puistonpenkille merta katselemaan ja vain olemaan.

    Kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  2. Täällä eräs kolmen lapsen kotiäiti, jolla täsmälleen sama asenne: itte oon lapset halunnu ja tehny, joten itte ne myös hoidetaan.

    En ymmärrä kun jotkut tuntuu tarvitsevan lapsenvahtia IHAN kaikkeen, jopa p.askalla käyntiin. Tuntuu välillä että heille lapsi on vaan rasite, josta on päästävä eroon; arjet päikyssä, illat ja viikonloput mummoilla, kummeilla tms. ettei vaan tarvitsisi uhrata omaa elämäänsä siihen että JOUTUU olemaan kotona lasten kanssa. Jos on niin kovat halut elää ja mennä ilman lapsia, niin herää kysymys MINKÄ ihmeen takia niitä on pitänyt ylipäätään hankkia??

    Enkä nyt tarkoita satunnaista yökyläilyä tms. vaan näitä äitejä joille tosiaan lasten hoidattaminen vieraalla on enemmän sääntö kuin poikkeus. Valitettavasti heitäkin löytyy. :/

    Ugh, olen puhunut. ;)

    VastaaPoista
  3. Musta ei oo mitään vikaa siinä, että järjestelee itselleen tukiverkkoa elämäänsä. Äitiys ja vanhemmuus ei ole mitään helppoa puuhaa, ei moni muukaan, mutta mun mielestä on terveellistä välillä tehdä jotain muutakin kun hoitaa lapsiaan.

    Mä koen itse, että nyt kotiäitinä mä olen 24/7 töissä, suurimman osan ajasta nautin siitä tosi paljon, mutta nautin myös omasta ajastani suunnattomasti. Siinä ei ole mun mielestä minkäänlaista ristiriitaa. Oma aika tarkoittaa käytännössä 1h/vko jumppaa ja iltaisin 1-2h, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Kukaan ei ole töissä 24/7 paitsi kotiäiti. Imetysikäisen vauvan kanssa yötkin menevät lasta hoitaessa. Ja sanokoon kuka mitä vaan, niin useamman pienen lapsen hoitaminen on ainakin mun mielestä tosi rankkaa ja käy ihan työstä.

    Jokainen meistä hoitaa tätä vanhemmuutta omalla tavallaan ja mä ainakin näen asian niin, että meillä on jokaisella siihen oikeus, niin pitkään kun lapsi ei siitä oikeasti kärsi. Tuskin meistä kovinkaan moni tiesi ennen lapsen syntymää millaista arki OIKEASTI on lasten kanssa. Itse en ainakaan osannut siihen mitenkään realistisesti suhtautua. On helppo mennä osoittelemaan toisten ihmisten elämää sormella, mutta koskaan ei voi elää toisen ihmisen kengissä hänen elämäänsä. Mun mielestä hyvä äiti osaa myös tarpeen tullessa löytää itselleen apua, jos ei perhepiiristä sitä ole saatavilla, niin sen ulkopuolelta.

    t. Naapurin Annika :D

    VastaaPoista
  4. Rva Kepponen on puhelimenkäyttö kiellossa :) Enkös mä kuitenkin raakkunut puhelimessa ja pojilleni eilen sen verran, että kurkku oli yöllä niin kipeä etten pystynyt nukkumaan. Mä yritän nyt sitkeästi viettää täällä hiljaisuusretriittiä.

    Kannattaa nyt tsekata, että mitä se kotipalvelu sinulle järjestäisi. Se, että saat apua ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä. Ja ajattelet voisit vaikka joskus käydä rauhassa suihkussa :)

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä se oma aika tavallaan loppuu vasta kun menee töihin. Itse ainakin koin, että äityslomalla oli tosi paljon omaa aikaa. Lasten kanssa tietty, mutta voi aika vapaasti silti määritellä mitä minäkin päivänä tekee. Ulkoilut, syömiset ja unet pitää olla, mutta lopulta aikaa jää tosi paljon.

    Itse koin, että äitysloma oli sellainen ihana pako yhteiskunnan vaatimuksista ja ainaisesta kiireestä, sai "lorvailla" lasten kanssa ja tehdä kaikkea kivaa;). Töihin mennessä se kaikki loppuu, sit on vaan kiirekiire. Toisaalta työnteossakin on puolensa :). Hyvin selviät kahden kanssa ja apuakin kannattaa pyytää!

    VastaaPoista
  6. Ajattele vaikka poliittisesti, että ihan yhteiskunnan parhaaksi! Tätäkin blogia lukenee muutama yksin/yhteishuoltaja- tai ylipäätään äiti. Kyllä sinä heille varmaan apua soisit, joten ota sitä vastaan itsekin, jotta yhteiskunnan tukijoukkotoimet rullaavat jatkossakin, ja että muutkin oppivat ottamaan. Itse olen kahden lapsen ja kahden aikuisen perheestä ja silti saattaisin puhjeta ilosta itkuun jos mulle tarjottaisiin apua vaikka siivoamiseen.

    VastaaPoista
  7. m-k: tottahan tuo on että itse varmasti ehdottelisin samassa tilanteessa olevalle sen avun ottamista tai edes kartoittamista mitä on tarjolla.

    Itse jotenkin jänistän sitä että vieras täti tulisi viemään lasta jonnekkin.
    Kun takuita kai ei edes ole että täti on joka kerran sama?
    Tietysti sitten taas haaveilen vaikka siitä että täti veisi vauvan lenkille että voisin mimon kanssa tehdä rauhassa jotain...

    VastaaPoista
  8. Ota Hanna apu vastaan kun saat.
    Onko siellä päin käytössä sellainen, että saa 5 ilmaista kertaa tuolta kotipalvelulta? ja siitä edes päin maksaa vähän, jos haluaa jatkaa?

    VastaaPoista
  9. Vastaan Hannan puolesta: eli Helsingissä menee kotipalvelun hinta tulojen mukaan.

    Ja tuolle anonyymille sanoisin jotta pitää mölyt mahassaan. Vaikka kuinka on halunnut lapsen/lapsia, niin aika usein ei siitä toisesta vanhemmasta ole apuja edes siihen, että äiti saisi joskus nukkua koko yön tai edes joskus aamusta pidempään.
    Ja varsinkin yh:llä tuo oma aika on tärkeää, on se sitten 1h/ vko tai 8 h/ kk.

    Ihan era asia on laittaa joka viikonloppu jälkikasvu hoitoon, varsinkin jos on toinen vanhempi kotona.

    Hieman empatiakykyä toivoisin.....

    VastaaPoista
  10. Tosi hienoa, että sinulle tarjotaan apua, ota ihmeessä vastaan.

    Kiva, että Mimo on päässyt kerhoon. Meidän nurkilla on myös kaksivuotiaille leikkipuiston euron kerho. (Nimi tulee siis hinnasta, noin euron tunti.)

    Olen itse melko paljon yksinäni lasten kanssa, kun mies tekee pitkää päivää ja reissaa. Viime keväänä olin tosi onnellinen viikottaisesta kerhoaamupäivästä, jolloin pääsin lenkille, kaupungille, kampaajalle tai ihan vaan kotiin siivoamaan rauhassa.

    VastaaPoista
  11. Tuon viestini tarkoitus ei ollut olla missään määrin tuomitseva, päin vastoin. Olen itse kolmen lapsen yh. Onko tuomitsevaa sanoa "kyllä sinä pärjäät" ja "apuakin kannattaa ottaa". Kirjoittajahan nimenomaan sanoi, ettei kovasti omaa aikaa kaipaa.

    Mainitsin ainoastaan, että kannattaa varautua, kun palaa työelämään, että silloin oma aika on kortilla.

    VastaaPoista