perjantai 15. lokakuuta 2010

Syömisestä

Minulla on lapsi joka syö kaikkea muttei syö mitään.

Suomeksi: Mimosalle maistuu lähestulkoon mikä vaan mutta määrällisesti syömistä kurkusta menee alas ihan murto-osa suositellusta.

Näin on ollut aina oikeastaan.

Mimosta syöminen vaan ei ole mitenkään nautittavaa vaan pakollinen toiminto sen eteen että tahtoo pysyä hengissä.

Välillä käytössä on välipalattomat päivät jolloin ruokien välissä ei voi antaa edes mehua kun lusikkaakaan ei mene sitten ruoka-aikaan.
Joskus kun sitten kaveri on oikeasti nälkäinen on ihmeellistä katsoa kun kitusiin uppoaa enemmän kuin kaksi lusikkaa.

Mimo ei ole koskaan perustanut makeasta.
Karkit,pullat,piirakat,kakut,jädet tms saavat yleensä muutaman haukun jälkeen päätyä äidin käteen jos neiti maistaa ollenkaan.

Suolainen on mimosta parempi vaihtoehto.
Reippaana kaverina neiti myös tosiaan syö monipuolisesti vihannekset,hedelmät tms mutta mikään ei saa mimolta sen kummempaa kiitosta että voisi syödä vaikka kaksi palaa.

Äidillä alkaa mennä käpy syömishommissa siihen että pitää muistuttaa kokoajan että laitahan nyt se lusikkaa suuhun.
Joo ja ota siihen sitä ruokaakin mukaan!
Vastineeksi mimoskis huutaa sujuvasti : JOOO JOOOO KOHTA!
Ruokaa kuitenkaan ei naamioon mene.

Tänään olin liian väsynyt kikkailemiseen ja kun ruokaa ei pyynnöistä huolimatta oltu alettu edes maistaa kun itse olin syönyt otin lautasen pois ja kehoitin tulemaan seuraavalle ruualle.
Tiedän tasan tarkkaan mitä on luvassa kun mistään ei saa energiaa.
Ei nukuta,kiukuttaa...

En usko hetkeäkään että ruuan pois ottaminen tehoaa mimoon syömisen suhteen ja koitan keksiä millä kaverille saisi alas edes sen kaksi lusikkaa mitä ravitsemusterapeutit pitävät riittävänä määränä ikävuotta kohti.

Huoh.

17 kommenttia:

  1. Samoja pohdintoja täällä! Dansku syö vain, kun on pakko syödä. Eli syöminen ei hänelle ole nautinto ja usein saa taistella, että edes puolet lautasesta uppoaisi. Meillä on valitettavasti menty siihen, että ruokailun aikana yleensä pyörii kannettavalla dvd soittimella joku ohjelma, joka pitää mielen pois syömisestä ja näin saan upotettua joskus kaiken ruuan suuhun :).

    Meillä ollaan kovasti makean perään, mutta yritän sitä välttää. Samoin useasti meilläkin jää välipalat pois, että ruoka maistuisi edes vähän enemmän.

    VastaaPoista
  2. Voi kuulostaa niin tutulta. Nykyisin meillä syödään (YLEENSÄ!) jo vähän paremmin, kun liikekin on pelkkää juoksua suunnilleen, niin kait se ruokakin sitten maistuu. Mummolleni joskus aikoinaan asiaa valitin ja hän kertoi käyttäneensä äitiäni lastenlääkärillä äitini ollessa 5-vuotias ja lääkäri oli vaan todennut, että lapsi syö kun sillä on nälkä. Joten niinpä mä oon lakannut stressaamasta :D.

    VastaaPoista
  3. Mulla ei ole tähän mitään vinkkejä. Meillä kaveri mättää hoidossa ruokaa mutta kotona on vähän ja niin ja näin. Kyllä aina kuitenkin syö vähintään pari lusikallista/haarukallista.
    Meidän outo poika syö, kun lautaselle laittaa myös tuoretta tomaattia. Tykkää tomaatista ja kurkustakin.

    VastaaPoista
  4. Meillä 3 vuotias syö hyvin jos syöttää...Ja kun vauvaa pitäisi syöttää niin poitsun syömiset jäävät vähemmälle.
    Syökö Mimo esim. hoidossa (käykö missään silleen, että olisi syömässä siellä) paremmin?
    Joskus kuulee lapsista, jotka eivät syö kotona mitään mutta vieraissa hyvin.
    Ja yhden vinkin tiedän, meillä uppoo ruoka paremmin jos saa valita itse ruuan. Kysytäänkin monesti, että mitä haluat syödä tätä vai tuota..

    VastaaPoista
  5. Meidän poika on ihan samanlainen. Ainut ruoka mikä uppoaa joka kerta hyvin on perunamuussi ja jauhelihakastike.

    Marjoista poika tykkää paljon, joten annan hänelle aina aamupalaksi mustikkapuuroa = kaurapuuroa, jossa on jäisiä mustikoita saman verran kuin puuroa.;) Sitä poika ihme kyllä syö. Lisäksi pojalle maistuu porkkana, kurkku ja tomaatti. Monena päivänä pojan ruokalista kuulostaa tältä: aamupalaksi puuroa ja marjoja, lounaaksi n.2 lusikallista ruokaa, välipalaksi leipä, päivälliseksi n.2lusikallista ruokaa, iltapalaksi puuroa ja marjoja. Viime aikoina poika on onneksi alkanut syömään leipää ja annankin sitä sitten iltapäivisin välipalaksi. Lisäksi olen alkanut tarjoamaan joka ruoalla kasviksia, kun niitä poika yleensä syö.

    Välillä meillä on hyviä päiviä ja poika syö kaiken ruokansa, mutta yleensä saan korjata lähes koskemattoman lautasen pöydästä pois.

    Hermoja raastavaa ja turhauttavaa on tehdä ruokaa, kun tietää ettei poika kuitenkaan syö.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. helmi: meillä mimo on ihan samanlainen! jäiset marjat ja puuro uppoaa ihan hyvin ja sitä aamuisin aina kun on marjoja.
    Muutenkin ruokalista kuulostaa samalta.

    Poitsujen äiti: mimo syö ainoastaan kerhossa välipalaa ilman minua ja siitäkin vaikka itse sen halua juuri olevan tiettyä niin haukkaa kerran tai kaksi. :(

    Mimo on myös kova kokki ja aina mukana ruuanlaitossa.sekään ei motivoi että ruoka on ihan itse laitettua.

    VastaaPoista
  7. Meillä Ellenkin on sitä mieltä että tuo syöminen ei oo tärkeetä... Kun Mimohan tykkää tuosta unelmatarhasta niin eikö vaikkapa kattilaan voisi liimata unelmatarha-tarran tai sitten vaikka valmisruokapaketin kanteen ja näyttää mimolle että kato unelmatarharuokaa :) Meillä on toiminut hyvin. Sitten ihan must have on kanssa lautaset joiden pohjasta paljastuu jokn kuvio jota ei päällä näy ollenkaan, meillä on Tipi, Muumi ja Nalle Puh. Näillä mennään ja neiti on innoissaan :)

    VastaaPoista
  8. Meillä taas ei syö mitään hedelmiä tai vihanneksia. Ruokaan saan laitettua kasviksia, mutta ei siis paljaaltaan syö yhtä ainutta hedelmän tai marjan palaa.

    Muutenkin ronkeli kaikesta, erittäin epäluuloinen eikä maista mitään uutta.

    Ei onneksi ole vielä oppinut syömään karkkia, jäde menee ja pulla, jos siinä ei ole hilloa.

    Joskus stressaa mutta olin itsekin aika samanlainen tapaus, ajan myötä parantuu varmasti syöminen.

    VastaaPoista
  9. Mulla ei ole muuta kuin oma kokemus. Tyttölapsi joka oli aina alipainoinen ja syömiset huoletti lähinnä muita aikuisia.
    Meillä kyllä söi, mutta mukamas olisi pitänyt enemmänkin tuputtaa. En tuputtanut vaan söi minkä söi. En stressannut (ainakaan kovin paljoa) ja ihan tuosta on kehittynyt lähes aikuinen nuori neiti.

    Että minä sanoisin, ole stressaamatta. Syö minkä syö ja se siitä.

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa tutulta! Tinja tosin söisi vaikka pelkkää pullaa ja jätskiä jos antaisi, niiden suhteen maha on pohjaton. Mutta ruokaa menee toooosi huonosti. Ja kaikkea kokeillaan aina kun jaksetaan, kunhan vaan jaksaisi itse olla ottamatta hirveää stressiä asiasta... Miila onneksi syö paljon, niin että ei tarvitse siitä stressata.

    VastaaPoista
  11. Ihan samanlainen syömäri meillä. On nyt reilut viisi vuotta elänyt pyhällä hengellä ja edelleen hengissä. Energiaakin on enemmän kuin pienessä kylässä.

    Kaveri on aina ollut tosi tarkka ja ronkeli syömisistään. Vain tietyt jutut kelpaavat ja jos päättää, että jostain ei tykkää (maistamatta), menee vuosikausia, että uskaltaa maistaa... Olen yrittänyt olla tekemättä syömättömyydestä numeroa, mutta sitten päivä on yhtä kiukkua kun energiatasot laskee liian alas. Meillä on ikävuosilusikat käytössä juuri sen takia että energiaa saisi jostain edes vähän, eli viisivuotias syö sen viisi lusikallista ja saa sen jälkeen poistua pöydästä. Nyt on kyllä tämän syksyn aikana useamman kerran nähty sellainen ihme, että on syönyt kokonaisen lautasellisen ruokaa! Ei aikaisemmin syönyt mitään makeaa, nykyisin syö jopa pullaa välillä eli ehkä tämä tästä? *koputtaa puuta*

    VastaaPoista
  12. Voi kuullostaa niin tutulta!Meillä syötäisiin kyllä herkkuja mitä luonnollisesti en anna kun ei ruokakaan uppoa.
    Ainut mitä syö hyvällä ruokahalulla on makaronilaatikko.Itse olin pienenä myös tosi huono syömään. Ehkä se tästä, tuo on vaan niin raivostuttavaa ja turhauttavaa tehdä ruokaa kun toinen käy pöydässä vaan pyörähtämässä ja toteamassa,en tykkää. Vaikka aina pitäis kaikkea edes maistaa.

    VastaaPoista
  13. Miten paljon te olette kokeilleet eri vaihtoehtoja? Meillähän lapset syövät aina ja kaiken, mutta joskus kumpikaan ei syönyt perunaa - ei niin millään, joten ei sitten tehty perunaruokaa, kunnes eräs päivä söivät mummilassa ja sitten on peruna ollut suurta herkkua.

    Mä olenkin tosi pro vastaamaan just tähän kysymykseen... kokemusta nolla. Mutta siis neiti ainakin vähensi syömistään viime keväänä, ja kun on kuitenkin hengissä säilynyt, niin olen antanut olla.

    Syökö Mimo jotain hedelmiä? Voiko niitä antaa, kun väsyttää tai jotain muuta välipalaa...

    Meillä tykätään kisata syömisestä ja opetella laskemaan tyyliin kuinka monta lusikallista menee suuhun. Ruokaa ei tarvi syödä lautasta tyhjäksi, mutta esim. just pari lusikallista ja sitten pääsee ulos johonkin kivaan paikkaan.

    VastaaPoista
  14. Tää syömisjuttu on kyllä jännä. Kotona syö oikeeta ruokaa just ton 2lusikallista/haarukallista. Tarhassa saattaa vedellä sit 3lautasta. Jotkut ruuat tosin on sillasia että vetelis ihan niin paljo ku vaan saa. Ja sitäkää ei etukäteen tiä mikä on se mikä maistuu. Herkkuja taasen tuo söisi mielellään mutta ei anneta jos ruoka ei maistu. Meillä toi herkulla palkitseminen/uhkailu et saa sitten jälkiruokaa jos et syö. Ei oteta stressiä ku kuitenki syö kotonaki ees jotain ja on suht pullea. Oli vauvana neuvolassa tuskaista ku ne kysy miten paljo syö. Ni vähä vastata no sen max 30milliä menee korviketta kerralla. Ja sieltä heti "no kyllä 4kk ikäisen tulisi syödä 2desiä kerralla ja plaa plaa plaa... Et eiköhän jokainen olla yksilöllisiä syömisen suhteen.

    VastaaPoista
  15. Meillä neiti 7 v on ollut aina älytön syömään mutta langanlaiha. Hoidossaki söi aina kaks kertaa enemmän kun ne pullerot. Esikoinen taas oli aika huono syömään ja oli paljon pulleampi. Ja taisi se joku lastenlääkäri sanoa, että ei se lapsi nälkään lautasen viereen kuole. Kannattaa tarjota, mutta itse olen ainakin yrittänyt välttää väkisin tuputtamista. Ollaan sovittu että niin ja niin monta lusikallista ku syö niin se riittää. Joskus sitten menee enemmänkin ;)

    VastaaPoista
  16. meillä huonon syömisen kausia on silloin, kun ruokaa on "liikaa" tarjolla eli liian usein tai jos annoskoot ovat liian isoja. kun laittaa sen pari lusikallista lautaselle, niin hups, jopa meni kaikki ja hyvällä tuurilla pyydetään lisää.

    toinen huomio on ollut, että ruoka pitää olla lähes kylmää, eli juuri valmistettu ei houkuttele, kun se syömiseen käytettävä keskittyminen menee siihen, kun odottelee lautasella olevan annoksen jäähtymistä.

    kuopus varsinkin on ollut ronkeli, söi yhdessä vaiheessa vain lihaa ja leipää. muutakin tarjottiin, mutta ei tehty numeroa (ainakaan isoa...), että närppi makaroonilaatikostakin vain jauhelihat. ollaan myös tarvittaessa syötetty isoakin lasta, jos se on edesauttanut lautasen tyhjentymiseen.

    uskon myös, että terve lapsi syö, kun on nälkä. nesteelläkin pärjää pitkään. jos ihan syömättömäksi heittäytyy, veisin lääkäriin.

    terkuin, poikien äiti

    VastaaPoista
  17. Meidän esikoinenhan oli pienempänä ihan tolkuttoman huono syömään. Oli vielä niin laiha, että oli painotarkkailussa neuvolassa. Ihan hirveää sinnittelyä se oli, että jotain meni. Usein tuntui, että leikki-ikäinen eli pelkällä maidolla. Ihan se on eskarilaiseksi kasvanut. Yllättäen lisännyt painoaan +50%. Ruuasta ronklaa edelleen, mutta syö kunnon määriä.

    Meillä huonoimpana syömäkautena oli myös käytössä miniannokset. Ja miniannoksen kanssa sai vain minijuoman, lisää juomaa vasta ruuan jälkeen. Välillä jokaisen lusikallisen jälkeen sai lusikallisen juustoraastetta (ultimate palkinto).

    VastaaPoista