perjantai 19. marraskuuta 2010

Illan pohdinta

Lapselle puhuminenhan alkaa jo kohtuaikana.

Kaikissa oppaissa sanotaan että kun aloitat tuutulaulut ja lorutukset suunnilleen viikoilla +6 niin syntyessään lapsi tunnistaa äänesi ja rauhoittuu siihen.

Sen jälkeen kun lapsi on ulkona alkaa kausi jolloin lapselle tulisi jutella ja kertoa lähestulkoon jokainen silmänisku minkä teet lapsen valveillaoloaikana.

Kun kyselyikä alkaa sinua on valmisteltu vastaamaan "lapsen tasoisesti" kiperiin miksi kysymyksiin ja sen jälkeen koittaakin aika kun lapsesi "ei ainakaan kysynyt sinulta mitään!".

Itse esikoisen odottajana kokeilin muutaman kerran soittaa tulevan isän kanssa musiikkia vatsalle.
Minulta ei luonnistunut sellainen me and my hump-tyyppinen small talkki oman mahan kanssa että olisin vaikka kertonut lapsoselle synnytystoiveitani niinkuin esim vau-kirjassa neuvotaan.
-Olis ihan kiva että et jäis sinne koko elämäksesi etkä kauheasti ulos tullessasi repis mitään paikkoja kun äiti vielä joskus haluais ehkä... tai noh,antaa olla...tervetuloa vaan meille koska vaan!
Muutenkin kun tässä diagnoosien maailmassa alat puhua näennäisesti itseksesi alat pikku hiljaa miettiä oletko enää järjissäsikään?

Sitten kun on isompia lapsia olemassa juttelu ja ääni tietysti kantautuu vatsakaverinkin korviin.
Tällä lapsella on esim tapana heräillä iltaisin mimon iltalaulujen aikaan ja valvoa siitä sitten kahteentoista.
Isosiskon ääni on ainakin tullut varmaan tutuksi.
Se ei ole koskaan hiljaa.

Sitten kun esikoinen oli ulkona tunsin taas itseni ihan idiootiksi kertoessani hänelle että äiti tässä nyt kuorii perunaa tai äiti vetää nyt kalsareita jalkaan, eikös ookkin siistiä?
En osannut juuri puhua vauvallekkaan vaikka itse en todellakaan ole mikään hiljaisuuden ritari.
Osaksi tietysti se varmaan johtui myös siitä että sain nappulan joka ei juurikaan ottanut katsekontaktia ja yritykseni loppuivat siihen kun alkoi näyttää että lasta ei vaan kiinnosta sellainen tyhjänpäiväinen lätkyttäminen.
Kuitenkin aina asioita hoidettaessa,syödessä,puettaessa jutteleminen kävi luontevasti.
Havainnollista maailmaa vauvalle sanoin! Huuteli kuitenkin kaikki modernit 2000 luvun vauva-aviisit.

Minulla on kokemusta vain yhdestä lapsesta jolla ei ole puheenkehitykseen liittyviä ongelmia.
Tavallaan ehdin melkein olla 7 vuotta äiti ilman miksi?-kysymyksiä.
Nyt niitä sataa niin tuutin täydeltä että joskus olen jopa todennut että voisitko olla hetken kysymättä miksi!
Äiti kertoo ihan kohta kun äitin päässä lakkaa surisemasta!

Jos lähdet miksi-kierteeseen löydät itsesi nopeasti selittämästä talojen arkkitehtuuria tai autojen diesel-moottorin toimintaperiaatetta.
Joskus en todella itsekkään enää tiedä miten kysymykseen vastataan!
Joskus taas kysymys on niin helppo ja idiootti ja usein kysytty että mulkaisu kaveriin riittää saamaan hänet itse vastaamaan omaan kysymykseensä.

Mitä sitten tulee puhua omalle jälkikasvulleen?
Käytän kieltä aika värikkäästi ja mimon ihan perus-ilmaisuihin kuuluu esim sana: turvallaan.

-Äiti mä oon tosi varovainen tässä etten oo kohta turvallani!
-No nih,nyt se on tuolla turvallaan!
Myös versio turvelsin on käytössä.

Saako äiti puhua lapselleen sitten sitä "omaa kieltään"?
Pitääkö karsia omasta puheesta kaikki slangisanat,kielikuvat ja hauskat synonyymit ja alkaa vääntää lapselle kirjakieltä?

Itse huomaan tosin että kun hermo menee niin siirrytään kirjakieleen!
Oletteko huomanneet itse? :D

Saako ketsari olla ketsaria jos lapsi kuitenkin tietää asian oikeankin nimen vai onko sillä keturanviturankaan merkitystä tässä kakofonisessa maailmassa?

18 kommenttia:

  1. Ehdottomasti jatkat samaan tyyliin!! Monipuolista ja rikasta kieltä lapselle. Kyllä hyvinkin pieni jo tietää että samalle asialle tai esineelle voi olla kymmenen eri ilmaisua tai sanaa.

    VastaaPoista
  2. Ei saa, koska se on kedari.

    VastaaPoista
  3. Turveltaa :) Oma periaate on että käytän lapsen kuullen ilmaisuja joiden toistuminen kassajonossa tai avoimessa päiväkodissa ei aiheuta korvieni punehtumista.Poika 3-v valitti tänään että uusi talvipuku on huonosti täältä.Kysyin mistä ja vastaus oli 'nakista',haaruksiaan kiskoen.Isänsä kielenkäyttöä kun en voi säädellä.Myös pallit on tullu tutuksi.Pahin on varmaan ollu auton takapenkiltä,isänsä äheltäessä taskuperuutusta kuulunut 'voi vittu,Tampo'.Ja se oli kyl ihan äidiltä opittu,äänenpainoja myöten,ei edes sanonut 'isi'..

    VastaaPoista
  4. Rimpsukaisa: minäkin tarkoitan ihan sellaista normia puhekieltä jota itse puhun toisten kanssa tai vaikka kassajonossa siihen ei onneksi kuulu kovinkaan railakkaasti sellaiset sanonnat tai sanat joita hävettää kuulla lapsosen suusta. :D

    ja kaikkea en minäkään opeta! mimo viihdytti tänään meitä taas laulamalla hampparilla: pölkkypäää!! pieni pölkkypäää!!!

    ja se ei ole minun vikani vaan ipanapan liikennelevyn jossa lauletaan : pölkkypää ei käytä kypärää! :D

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus :)

    Minäkään en ole osannut vatsalle jutella, tuntuu typerältä. Mutta olen Patrikille sen sijaan höpöttänyt kyllä vauvasta asti. Ja edelleen selostan miten äiti tekee sitä tai tätä :D

    VastaaPoista
  6. mielenkiintoiset mietteet sulla meneillään :)
    mäkään en oikein osannut masulle jutella. tietysti jotain sellasia voisitko rauhoittua siellä et äiti sais nukuttua juttuja, mut en oikein höpötellä sillai kuten sitä suositellaan. Ja muuten kyllä täälläkin tuota juttua riittää. En myöskään sille miniminipötkylälle jutellut mitä kaikkea milloinkin nyt tein, tietysti jotain, ja ainahan sille jotain selitti... mutta varmaan jotain "vääriä" asioita.
    Nytkyäänkin vielä tuntuu että osaan jotenkin muka vähän jutella pikkuiitalle, vaikka esim. avoimessa pkssa tunnun olevan se vanhemmista joka höpöttelee jatkuvasti jotain neidille.
    Enkä todellakaan kirjakieltä, vaan just sillä omalla tavalla puhua, tietysti sensuroin ne kohdat missä hatuttaa kunnolla, niille keksin jonkin muun ilmaisun, jottei kohta korvat punota neidin alkaessa jutella :)
    musta tuntuu että tähän liittyy sekin miten sitä käsittää tuon juttelun, kuinka näkee oman toimintansa, ja kuinka paljon sitä itseltään vaatii, sillä näissä käsityksissä tuntuu olevan iso ero ihmisten välillä, kuka kokee juttelevansa ja toinen ei, vaikka sama tapa toimia molemmilla :)

    VastaaPoista
  7. Mä en ole koskaan tajunnut mahalle puhumista tms, mutta olen kyllä sitten selittänyt Joakselle mitä ympärillä tapahtuu ihan pikkuvauva-ajoista asti. Viime sunnuntaina oltiin puistossa ja Joas osoitti tien penkalla olevaa koiraa, johon mä kovaäänisesti totesin "koira pissaa", enkä edes kohdistanut sitä suoraan Joakselle vaan sanoin vain siinä kesken Björnille juttelun. Heh, samaan aikaan siitä ohi meni jotain suomalaisia, jotka varmaan ihmetteli, kun ne ei olleet kuulleet Joaksen sanomisia.

    VastaaPoista
  8. Toinen hauska, minkä olen huomannut aika monen kaveri äitini käyttäneen on se, että jos tavan konstit suostutteluun/komentamiseen ei toimi, he huutavat lasta koko nimellään. Saan aina purra poskia siinä vaiheessa.

    Meidän nelivuotias vääntää savoa. Ja joskus aikoinaan aina kun hermostui, huusi täysiä VOI LUOJA. Mistähän lie oppinu!? :D

    VastaaPoista
  9. Kyllä repesin :DD sä kirjotat niin hauskasti, hävyttömän harvoin vaan kerkeen mitään kommentoimaan :)

    VastaaPoista
  10. itsellä tulee myös AR-TI-KU-LOI-TUA erittäin selkeästi sen kirjakielen lisäksi siinä vaiheessa kun hermot menee...
    samahan se miten puhuu, joka tapauksessa ne ipanat toistaa kaiken mitä kukakin niille sanoo. itse ainakin erotan tytön puheesta kaikki mummon puheet, omat ja iskän puheet. lisäksi on jotain muutakin..
    eilen puin nukelle vaatteita ja tyttö (2.5v) sanoi että "ai sinä teet noin? minulla on vähän erilainen tekniikka." ...
    mistä lie kaikki tuo puhe tulee.

    meillä ei onneksi kiroilua harrasteta. hitto taitaa kuulua tytön sanavarastoon jokatapauksessa

    ja tässä hyvä linkki niihin miksi kysymyksiin:
    http://lastentieto.suntuubi.com/

    itse etsin eilen vastausta kysymykseen mitkä eläimet syövät sieniä... enpäs tiennyt että vuohetkin :O

    -Mira

    VastaaPoista
  11. Hah,en oo pitkään aikaan nauranut näin makeasti,luin yhteen putkeen nää sun kaksi viimeisintä postausta :D Ylisuurilibresse-Benny ;D

    Mutta mie muuten olen se äiti joka huutaa lastaan koko nimellä :D:D Naurakaa aivan vapaasti ääneen,se naurattaa mua itseänikin :D Meillä on täähän syykin ;) Kun satuin antamaan lapsille ns. pehmeät ensimmäiset nimet (mm. yhden nimi on Onni jne) ja pärähtävät toiset nimet (eli esim. Erika) niin kun se eka nimi ei käskyttäessä kuulosta tarpeeksi pontevalta niin päräytän siihen perään sen toisen nimenkin :D

    Ja sitten taas tavasta puhua lapselle. Ei minustakaan massupuhujaksi ole,ainakaan ääneen,mielessäni vauvalle puhelen kyllä.

    Sitten kun lapsi on syntynyt niin oon kyllä kovasti kertoillut,enkä todellakaan oo vahtinut sanoja/sanontoja. Meillä 8v sujuvasti huuteleekin esim. sanoja munaskuukkeli, pösilö, kilinkakka, himputinhimputti :) Onneksi on pienestä pitäen omannut tilanne tajua joten ei tule kassajonossa mutta jos vaikka varpaansa lyö tmv... pienemmät eivät vielä ole osoittaneet kielellisiä taitojaan :D

    nunneli

    VastaaPoista
  12. Aika selvää että äidin kielenkäyttö kuuluu myös lapsen suussa, siksipä olen huomannut, että Telma puhuu yhtä kirjakielisesti kuin minä ja kuulostaa ajoittain ihan Suomisen Pipsalta ; P

    VastaaPoista
  13. Oliko tuo "aloitat tuutulaulut ja lorutukset suunnilleen viikoilla +6" sarkastisesti sanottu, vai lukeeko jossain todella noin? Kun itse olen lukenut oppaita, joissa kerrotaan vauvan alkavan kuulla masussa noin viikolla 23+....
    Kyselee nimimerkki epätietoinen ;)

    T: Roopen ja masuvauvan äiti

    VastaaPoista
  14. Että sain taas hyvät naurut! Miä puhun lapselle juuri siten,miten muutenkin puhun. En varmaan edes osaisi kirjakielellä puhua...nyt kun muutamia sanoja on alkanut tulemaan ja neiti tuntuu kaiken matkivan,niin olen yrittänyt vähän sensuroidakin puhumisia. :)

    VastaaPoista
  15. Aivan aiheeseen liittymäntön juttu, mutta tapasin vähän aikaa sitten tytön, jonka nimi oli Minessa. Katsoin nimipalvelusta, että on erittäin harvinainen nimi. Mulle vaan tuli jotenkin mieleen sä ja sun aikaisempi nimipohdinta ;) Oli vielä pakko tuoda tämä nimi sinun tietoisuuteen, vaikka olettekin jo (kai?) päättäneet vauvan nimen. =)

    VastaaPoista
  16. Mun mielestä vauvalle/lapselle pitää puhua luontevasti. Eli jos tavallisesti puhut savon murretta/stadin slangia/tai mitä lie, niin sitä puhut sitten kanssa lapsen kanssa. Kyllä lapset tajua jossain vaiheessa että on olemassa eriksseen kirjakieli ja erikseen se mitä puhumme. Ja sehän on sitä kielen rikkauta!
    Myös sitä "omaa kieltä" eli perheen sisäisiä ilmaisuja saa ja pitääkin käyttää. Nämä opettavat lasta leikittelyn kielen kanssa, sen rytmin, sen moninaisuuden ja kirjavuuden kanssa.
    Eli jatka vaan samaa rataa! :-)

    VastaaPoista
  17. AI onkos täällä ollut jo nimipohdintojakin? :) Melissa ja Melinda on minusta loogisia Mimosan seuralaisia ;D mutta toisaalta,mulle suotiin vain näitä pojanrämäpäitä joten on jäänyt miljoonanimilistaa tytön nimineen käyttämättä... :)

    nunju

    VastaaPoista
  18. Mikä himskutti sitten on kedari tmv?? keskikaljako?

    VastaaPoista