maanantai 29. marraskuuta 2010

Tantrum

Meillä on kaveri joka raivoaa suht harvoin mutta kun sen asiakseen ottaa ei aiheessa ole päätä eikä häntää ja se kestää ja kestää...

Palailimme kaikessa rauhassa puistosta kun jostain syystä hissin nappi jota ei haluttu hetki sitten painaa alkaa painaa hermoja ja alkaa kamala: HALUUN PAINAAA!!!-huuto.

Selitän että ensi kerralla ja koitan viedä kaverin rapusta huutamasta.
Haluun painaa!- jatkuu puoli tuntia ulkokamat päällä eteisen lattialla ilman minkäänlaista reagointia tähän maailmaan,keskusteluyrityksiin tai uhkailuihin.
Kannan kaverin omaan huoneeseensa raivoamaan.
Välillä käyn ehdottamassa ruokaa ja riisumista ja kerron ettei meillä ole kotona mitään nappia mitä painaa ja että ensikerralla hississä painakoon vaikka kaikki napit.
Plus että neiti itse sanoi ettei halua painaa sitä pirun nappia!

Kaveri vaan karjuu naama punaisena että :Haluan painaaa!!!!!!!!!!!!!!!!

Saan tarpeekseni ja otan toppaloordista hyvän otteen ja kannan hissille painamaan.
EN HALUA PAINAA!!!!!!!!!!!!!!!
Etpä tietysti...

Uusi yritys: Painatko nyt sitä nappia niin päästään syömään?!
EN HALUA PAINAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jaahas,ei sitten ja spagettia esittävä kaveri takaisin kotiin.

Eteisessä alkaa: EN HALUA KOTIIIIIIIIIIIIIIIN!!!!!!!!!!!!!

No mihin helkkariin sinä sitten haluat!!??

EN HALUA KOTIIIIIIN!!!!!!!!!!!!!
HALUAN PAINAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!

No voi perkele nyt!

Kaveri taas omaan huoneeseen jäähdyttelemään ja potkimaan lattiaa ja taas kysellään oliskos kivempaa ottaa vaatteet pois ja syödä kun selvästi on nälkä ja väsymys?

HALUAN PAINAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

NO MIKSI ET PAINANUT KUN OLTIIN SIELLÄ HISSILLÄ ÄSKEN!!! ÄITI EI ENÄÄ TAJUA!!!!!!

JA NYT JOS SE HUUTO EI LOPU NIIN MINÄ OTAN SULTA JOULUKALENTERIT SEINÄSTÄ!
Tontut ei ihan varmasti tuo yhtään mitään sellaiselle tytölle joka täällä kiukkuaa jo toista tuntia hissin nappuloista!!!!!!!

(alan irrottaa joulukalentereita seinästä)

-Äiti,mä rauhottusin jo!-sanoo pikkukaveri ja riisuu itse toppakuteet ja menee keittiöön syömään.

Kuinka laskelmoivaa on lapsen kiukuttelu!? :O


Itse odotan kokoajan että jostain naapurista soitetaan lastensuojeluun että täällä kiusataan pikkulapsia.Meidän seinät on ihan paperia. :S
Meinaan askarrella oveen -Ei mainoksia-lapun lisäksi sellaisen : Meillä asuu tahtoikäinen-lapun...
Vai pitäisikö suoraan laittaa : Annetaan: mielellään hyvään kotiin yksi melkein kolmevuotias...


26 kommenttia:

  1. Voi että kun kuulostaa niin tutulle. Ite koitan aina hämätä. Otolle hyvä sanoa, että ihankun rekka ois ajamassa ohi ja kiukku loppuu siihen, hups vain se unohtuu.
    Saimilla aika hyvä keino on näin joulun aikaan tokaista, että onko tuo kilinä tontun lakista kuuluvaa.
    Joskun on tosin päiviä, että saisimpa itsekin mennä itkemään lattialle ja potkia oven pieliä, kun MÄ HALUUUUUUUUUN!!!! :P

    VastaaPoista
  2. Otan osaa. Täällä ihan sama kuvio tasan samanikäisellä. Plus, että perheessä isoja sisaruksia, jotka ilmiselvästi nauttii tän ränkyrasian soittamisesta. Ihan kamalaa. Tänään jo kaupassa tarjosin lasta yhdelle miehelle.

    Kestetään ja kestetään. Tämäkin menee ohi. ;)

    armi

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on tässä asunnossa tuo yhdistelmä erittäin kovaääninen tahtoikäinen + ohuet seinät. Tai no ei niikään seinät, kun naapureita ei ole kummallakaan puolella, mutta katon läpi kuuluu kaikki ja lisäksi yhtä huonetta lukuunottamatta kaikki huoneet on kaikuvan sisäpihan puolelle. Yläkertaan pari kuukautta sitten muuttanutta tyttöä me varoitettiinkin jo siitä, että kiljunta saattaa olla välillä aika kovaäänistä. Onneksi tämä on kuitenkin päivisin töissä ja tullessan kotiin on pieni öykkäri jo unilla eli ei kuulemma häiritse :) Meidän alakerrassa taas on kahvila, jossa on niin paljon melua, ettei äänet kuulu sinne. Hyvä niin, sillä jos esim. meidän yläkerrassa asuisi Joas 2. niin olisin pian hermoromahduksen partaalla sitä mekkalaa kuunnellessa. Muutaman kerran 4. ja 5. kerroksen naapurit on rapussa vastaan tullessaan kertoneet kuulleensa Joaksen aamuisin ja ollaankin kaikille sanottu, että valittaa saa, jos pieni riehuu liiaksi. Tässä talossa on kaikeksi onneksi tosi mukavat asukkaat, joiden kanssa tulee juteltua paljonkin ja lisäksi löytyy ammattipianisti sekä vauva, joka nytkin rääkyy tuolla rapussa eli kuuluu sitä ääntä muistakin asunnoista :)

    VastaaPoista
  4. XD Kuulostaa niin tutulta. Meillä 4v. veti eilen kanssa itku-potku-raivarit eteisessä kun ei saanut pimpottaa ovikelloa!! Ihan turhaa yrittää selittää ettei kukaan ole kotona, kukaan ei tulisi kuitenkaan avaamaan ja meillä oli ihan omat avaimet! Eikä kelvannut jälkeenpäinkään pimpottelu... Itse olen myös miettinyt ovikylttiä, ainakin silloin kun väliovi on unohtunut auki. Meillä varmaan lukisi "Varoitus! Melutaso ylittää 85dB"

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin tutulle.
    Mutta lisääpä tuohon vielä lapsi, joka ei osaa sanoa miksi itkee ja huutaa, eikä ymmärrä puoltakaan siitä mitä sanon, kun yritän häntä rauhoitella.
    Joskus tekisi itsekin mieli HUUUUUUTAAA vaan kurkkusuorana. Mutta venytän ja venytän pinnaani...ja käyn sitten täti psykologilla purkamassa turhautumistani. Heh.
    On muuten todella hyvä, että erityislasten vanhemmille tarjotaan tuollainen apu. Minusta olisi täysin hullua olla ottamatta apu vastaan.
    Voimia sinne!!!
    Ps. Saitko muuten s-postiani koskien salaista?

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, vaikkakin ei yhtään ihanaa mutta mulla on tänään ollut ihan samanlainen p****a päivä. "mukava" kuulla etten ole ainoa!

    VastaaPoista
  7. Todella tutun kuuloista :) Meillä on kans kuultu monet tahtomiset ja isoon ääneen.
    Kohta tulee varmaan nuoremmalla myös nää Tahtoo kaudet esiin.

    VastaaPoista
  8. Normilapsi. Meillä mies kuvaa näistä tilanteista kännykällä videoita lasten iloksi. 40 katselukerran jälkeen 4v totesi, että ei toi nyt niin hirveen hauskaa ole, aika hölmöä oikeastaan. 2v ei oo vielä kyllästynyt, vaan haluu katsoo "minä huutaa"-videoita ainakin 3 kertaa päivässä.

    VastaaPoista
  9. Niin tuttua, meillä asuu tahtoraivarikaveri myös.

    Olen ottanut linjan, jossa ei neuvotella. Ihan turha alkaa keskustelemaan kun ei mikään kuitenkaan auta tai ole oikein kaksi-ja puolivuotiaan mielestä.

    VastaaPoista
  10. Jepjep. Kyllä täälläkin välillä lyödään (äidin) päätä seinään näiden haluamisten ja muiden päähänpistojen kanssa. Olen kuitenkin päässyt ilmeisen helpolla - vain yksi megaitkupotkuraivari 2,5 vuoden aikana. Muita kiukkuja lukematon määrä, mutta ne yleensä saa ihan perusmeiningillä haltuun...

    Voimia.

    VastaaPoista
  11. Hee.. Meillä poju 2v5kk (pian) on kunnostautunut viime aikoina mm. näissä "halluun"-asioissa: "jäädä autoon", kun muut jo menee hämärässä illassa sisälle kotiin reissun jälkeen, "punasen lautasen", kun puolet ruuasta on jo syöty vihreältä lautaselta, "äitille tää liivi", kun äiti lähtee autolla hakemaan isoveljeä sählystä eikä suostu pukemaan heijastinliiviä. "Sisään", kun juuri päästiin ulos, ja "ulos", kun juuri tultiin (yhteisymmärryksellä) sisään.

    Huoh.. Jakomielitautista ;) Mutta äiti ei neuvottele, tuossa huutoraivarissa se ei auta. Kohta joku painaa jotain nappia ja itku unohtuu ja vihreän lautasen ruoka maistuukin.

    VastaaPoista
  12. Aivan huippuja kommentteja! Onneksi en oo ainut huono äiti ku muillakin lapset näyttää määkivät ;) Pitää varmaan itsekin kuvata seuraava kiukkusessio videolle.

    Ei muutaku jaksamista, heleppoohan se ei aina oo. :)

    VastaaPoista
  13. Tuttua on, meillä nuo megatantrumit liittyvät kyllä yleensä vain nukkumaanmenoon :/

    VastaaPoista
  14. Kuin meillä. :D

    Plus paperiset seinät asunnossa. Viime yönä nuorimmainen päätti kiukuta ikeniään ja väsymystä puolilta öin. NOh mitäs naapurit, hakkasivat seinää, jotta oltais hiljaa. :0
    Ei lapsessani ole on/off-nappulaa. Kiitos vaan!

    Malja ihanille naapureille ja kiukku-kakaroille (joita niin rakastamme kuitenkin). :)

    VastaaPoista
  15. Niin tutulta kuulosti, täällä kanssa tänään uhkailtu joulukalenterin menetyksessä :)

    VastaaPoista
  16. Samanlaista se on usein täälläkin. Esimerkiksi "en halua sisälle" raivari on selainen, että karjutaan toppavaatteet päällä ja äiti seisoo oven edessä, sillä muuten uhmis karkais ulos pakkaseen juoksemaan varmaankin autotielle. Vaikka äiti ois jo saanut raivottarelta taisteltua vaatteet pois. Yleensä niitä ei saa taisteltua pois ja hiki päässä muksu sitten karjuu jotain yhtä lausetta eikä mikään auta. Kunnes yhtäkkiä sitten joku asia kääntää huomion tai sitten tyyppi nukahtaa raivoonsa. Tai pissaa niihin vaatteisin.

    Tsempit sinnekin! Ei noi kunnon raivarit kivoja oo, eikä varsinkaan viimeisillään raskaana (eikä vauvan kanssa)!

    VastaaPoista
  17. Ooooh! Niin tuttua.

    Lähetän megavoimia sulle!

    Raskaana viimeisillään ei ole helpoin tilanne koittaa ottaa rakentavasti vastaan tahtoikäisen raivokohtausta.

    Muuuuuutta. Eiks sitä sanota, että uhkailu, kiristys ja lahjonta, joku niistä tepsii.. ;)

    Mä koitan aina välillä aatella, että joo, tää onn tosi tärkeä itsenäistymisen ja persoonan kehityksen vaihe lapselle ja mun on kestettävä tää.

    Välillä kyllä menee äidilläkin käpy. Koitan aatella myös niin, että yritän kestää tätä kiukuttelua paremmin kuin oma äitini multa kesti, se auttaa myös tsemppaamaan.

    Pus ja hali sinne!

    VastaaPoista
  18. Voimia <3
    Meillä tuo liittyi yleensä aina väsyyn tai nälkään. Haluun-hetken koittaessa ei kellään ollut kivaa. Onneksi niitä ei ole vähään aikaan ollut, joten kyllä ne ohi menee :)

    VastaaPoista
  19. Ai miten tuttua :-) Meillä 4v. on koko elämänsä ollut tulta ja tappuraa. Ja kuten tuolla aiemmin joku oli kirjoittanut niin meilläkin isommat sisarukset tuntuu välillä nauttivan siitä, miten kovan äänen ne saa pienimmästä lähtemään :-O *huh*
    Kai se joskus loppuu?! *toivoo*

    Mutta on niin lohdullista tietää, että sitä se on näiden lapsosten kanssa - ihan varmaan jokaisessa huushollissa... Vaikkei se tietty just sillä hetkellä suurta lohtua tuo kun alkaa itselläkin olla ärsytyskäyrä tapissaan... Mutta edes joskus lohduttaa :-)

    Tsemppiä sinnekin tupaan!

    VastaaPoista
  20. Sama meillä, mutta mä en reagoi siihen mitenkään. Annan ajan kulua ja toisen rettelöidä aikansa. JOssain vaiheessa sitten aina väsyy siihen huutamiseen.
    Eikä se ole se hissin nappula mitä haluaa painaa, eikä muutakaan, vaan ihan vaan näyttää omaa tahtoa.
    Äiti on sen verran kurja että vaikka miten rettelöi, niin äiti päättää mitä tehdään, tsorppa.
    Että vähän samanlaista se on kaikille n. 3v lapsen perheissä! :-))

    VastaaPoista
  21. Kuulostaa tutulta! Paitsi että meillä raivotaan aika usein...

    VastaaPoista
  22. Rupesin niiin nauramaan tuota lukiessa :)
    Oma lapsukainen on aika rauhallinen kaveri mutta tunnen yhden pikkuisen tytön jolle nimenomaan nuo hissin nappulat ja niiden painaminen tai painamatta jättäminen on The Juttu.

    Voimia.

    VastaaPoista
  23. Noo se on vaan sitä testaamista. Kokeillaan että miten saa äitiä/isiä hyppyytettyä. Kyllä niistä pääsee äkkiä yli, kun ei mee siihen mukaan.

    T: Roopen ja masuvauvan äiti

    VastaaPoista
  24. Kiitos nauruista :D:D Niin tuttua..

    VastaaPoista