Kotona!!

Ihana olla kotona! :)

Tämä postaus tule ehkä sisältämään hiukan synnytyskertomusta ja kuvamateriaalia (ei mitään hurjan karua. :D ) joten suokaa se anteeksi.

Kiitos aluksi kaikille onnittelijoille! Roosan ja Arton kautta sain hurjasti viestejä ja tarkastin tuossa kevyet 95 kommenttia.

Edellisen postauksen jatkoksi lähden tästä kertomaan miten kaikki sitten loppujen lopuksi menikään. :)

Silloin tiistai yönä noin puoli yhden aikaan alkaneiden suppareiden kesto alkoi heti olla suunnilleen 10min välein ja koitin vielä hämäillä artoa nukkumaan kun lähdin keittiöön soittelemaan lastenvahtia paikalle.

Ensin vaan varottelin ja kuitenkin tulin siihen tulokseen että nukkukoon täällä jos hälytys onkin väärä.
Tiina-täti lähti sitten taksilla meillepäin ja itse katselin kellosta n.6min välein tulevia supistuksia.
Neuvolassa oli samana päivänä sanottu että 10min riittää lähdön syyksi mutta koska kipu ei mielestäni ollut kovin paha ja supistuksen olivat alkaneetkin 10min välillä odottelin jännittyneenä lapsenvahtia ja mietin joko soittaisin kättäriltä tulo-ohjeita.

kahden jälkeen herättelin isiä joka ei tietysti nukkunut ollenkaan kun arveli jo mihin kohta lähdetään ja soitin sitten sitä saapumisilmoitusta.
Kuulemma sai heti alkaa lähteä ja nostimme kamat autokyytiin ja lähdimme kohti kätilöopistoa.
Koko matkan harmittelin että supistuksia tuli vain n.7min välein ja arvelin että takaisin joudutaan vaikka voin kertoa että rosoisella tiellä autossa kipeänä istuminen ei ole kovin mukavaa! Teitä kun ei kovin hyvin siihen aamun aikaan ollut aurailtu...

Kättärillä päästiin sitten suoraan synnytyssaliin ja tähän maailman aikaan kello näytti suunnilleen kolmea aamuyöstä.
Katsaus osoitti että kohdunsuu oli noin 5cm auki ja kaikki oli hyvässä mallissa.

Itse harmittelin kun supistuksia tuli vain 3min välein ja ne olivat vielä ihan kestettäviä.
Ajattelin kokoajan että kohta minut passitetaan kotiin!
Viereiseen huoneeseen kaksinkerroin raahautuva juuri tullut äiti näytti minusta paljon kipeämmältä kuin itse olin.

Kokeilin muuten sitä Tens laitetta supistuksiin ja kyllä se nyt ainakin minusta ihan kivasti toimi!
Siihenhän se nimenomaan perustui että sähköimpulssit tavallaan levittivät hämäävää "kipua" joka lievitti supistuksen tuottamaa.
Pidin tenssiä selässäni kunnes vauvan liikekäyrä alkoi olla monotoonista ja jouduin kalvojen puhkaisun takia makuuasentoon.

Siitä sitten vauvan olo koheni mutta omani kipeytyi aika kerralla ja supistuksissa alkoi olla jo sellainen meininki ettei ehkä tarvitse lähteä enää kotiin odottamaan.
Kätilö halusi varmistaa vauvan hyvinvointia enkä saanut enää nousta seisomaan mitä olin oikeastaan toivonut koko synnyksen ajan,että saisin olla pystyssä jolla helpotan kamalia selkä ja häntäluu-kipuja.
Kuitenkin minulle luvattiin että katsellaan pari supistusta vesien puhkaisun jälkeen ja sitten saa heti puudutusta.
Kello oli tässä vaiheessa noin viisi aamusta.

Siinnä sitten otettiin vastaan supistuksia kyljellään ja runnoin iskä paran sormet solmuun tukea hakieassani.
Radiosta muistan että tässä vaiheessa tuli Eminemin Stan. :D

Yhtäkkiä alkoi kovasti ponnistuttaa ja alkoi tuntua että vauva lähtee tulemaan alas vauhdilla.Iskäkin sai vetää pikaspurtin hakemaan kätilöä!
Kuitenkin sitä kaulaa oli vielä jäljellä ja kätilö totesikin: Jos jaksat vielä noin 5-10 supistusta niin mä lupaan että sitten on kokonaan auki ja vauva syntyy.
Jaksatko?

No jaksan!

Sinne jäi anestesiapöytä ja lääkärikin laitettiin ovelta pois kun alettiin kärsiä viimeisiä senttejä kohti ponnistusta.

Vajaa tunti tästä ja sain ponnistaa kaverin maailmaan.
Se vei noin 13 minuuttia.

Kello oli tässä vaiheessa noin puoli 7.00 aamusta kun kaverin napanuora leikattiin että hänet saatiin nostettua syliin sen lyhyyden takia.

Siitä kun saavuin sairaalaan oli kulunut noin 3.5-4h.

Syliin nostettiinkin kilon odotuksia kevyempi hurjan pieni neiti jonka ulkonäkö tuotti valtavan deja vun!
Kaveri oli ihan mimosa minikoossa!!
Edelleen yhdennäköisyys on melkoinen!

Isi pesi ja puki pikkukaverin ja saatiin sitä luxusta.Jugurttia ja leipää. :D

Hieno homma! Kehuttiin toisiamme ja kätilöä.

Nyt meillä on kaksi yhteistä pientä tyttöä!

Osastolla olimme kaksi päivää kun kaverilta tarkkailtiin sokeriarvoja yhden oman huonon raskausaikaisen arvoni takia mutta vaikka maito ei tällä kertaa olekkaan noussut ihmeekseni, on tytöllä kaikki kunnossa ja imetys on lähtenyt muuten käyntiin niin tehokkaasti että rintavarustus on ihan kipeänä.

Nyt olemme siis kotiutuneet ja alamme ihmetellä arkea hieman suuremmalla kokoonpanolla. :)



Tässä tuoretta matskua kahden päivän varrelta. :)




a>






















Vertailun vuoksi vielä. :D
En löytänyt sitä albumia missä on ne kaikkein eniten näköiset mutta tästä kyllä ihan hyvän kuvan saa miten paljon kavereilla on yhteistä!
Mimolla ikää noin 3 pvää kuvassa.




Pää on ihan sekaisin vielä kaikesta. :)