...

Ajattelin eilen postailla kivasta käynnistä luonnontieteellisessä museossa mutta ilta kuluikin siihen että kotiin päästyämme aloin oksentaa!

Vietin sitten koko illan sohvan ja vessan välillä arvioiden että kumpaahan päätä sitä näyttää posliinijumalalle ja lopuksi päädyin ottamaan vadin syliin.

En ole sairastellut aikoihin mitään oksennustauteja ja mieleni tekisi syyttää eilistä ruokapaikkaamme tästä.
En muuten hetkeen pysty varmaan syömään eilisiä ruokia! Sen verran viihdyttävältä sulamaton ruoka näytti ylös tullessaan...

Onneksi yöllä jo pysyi mehu sisällä ja aamulla heräsin iloisen Myyn kanssa juttelemaan ihan hyvin voinnein.






Myy on nyt kolmekuukautinen ja edelleen todella iloinen pallukka.
Kaverilla tuskin koskaan on hätää ja saattaa mennä jopa pari päivää ettei itkua kuulu.
Tyypillä on tapana vaan öhistellä sängyssä herättyään ja kun kaverin lähtee masulta kääntämään on luvassa kokovartalohymy.
Myy on myös kova juttelemaan ja viime viikolla iskä sai viedä gaiffarin pois olohuoneesta että äiti kuuli miten Top Chef lopulta ratkesi!
Kova on ääni ja juttua piisaa kun sen laulamisen aloittaa. :D

Mykin neuvolakin käytiin ja painoa neidillä on 5.5kiloa.Pituutta en nyt muista mutta 60 jotain saatiin plakkariin!
Yöt tyttö nukkuu edelleen yhdellä tai kahdella heräyksellä.

Huippu tyyppi kertakaikkiaan!

Kohta alan odotella alkaisiko neiti kääntymään kunnolla niinkuin siskonsa samassa iässä vai onko tämän neidon erikoisalaa enempi tuo verbaalinen puoli näin aluksi. :D

Kauhea nälkä alkoi tässä kirjoitellessa.
Mitähän sitä uskaltaisi käydä napsimassa.
Kyllä se niin on että lastentaudit on lapsille!
Seuraavaksi varmaan sitten korvatulehdus?