Kolmevuotias on taitava kaveri.
Se pukee ja syö itse.
Pesee hampaat.
Osaa kirjaimia ja numeroita.
Keksii satuja ja lauluja ja kikkailee kuin pieni apina.
Meidän kolmeveelle on tullut herkkis-kausi.
Tyypistä on tullut ennakkoluuloisempi,varovaisempi ja kyseenalaistava.
Kaikki mihin ennen ryhdyttiin ilman minkäänlaista ajatuksen painoa saa nykyisin tyypin raivoamaan tai kitisemään.
Mikään ei suju.
Pukemista voi etukäteen jo harmitella kun sukka ei kuitenkaan ikinä mene!
Siksi ei kannata edes yrittää.
Pessimisti-pirpana ei maista ruokia kun ei kuitenkaan tykkää.
Se ei leikkaa saksilla jos askartelu sitä vaatii kun se ei kuitenkaan ihan varmaan ikinä osaa ja kaikki menee pieleen.
Se tulee myös paljon helpommin syliin ja kylkeen kiinni ja sen naama on lähestulkoon aina pikkaisen myrtsin oloinen.
Ennen jumppakerhossa tai lauluperjantaissa riehunut ja jorannut muksu onkin tytön näköinen toteemipaalu salin lattialla.
Äiti ihmettelee missä mennään?!
Onko tämä TAAS! kuuluisia vaiheita jossa opitaan jotain loppuelämäksi arvokasta juttua?
Kaikki äidin ehdottama ja kertoma ei olekkaan itsestäänselvyys?
Otas tästä tätä lääkettä kulta! Se on tosi hyvää!
Meneillään olevalla kaudella tiedetään että äitikin voi huijata,liioitella ja lupailla liikoja.
Miksi ei vaan voisi iloita jo opituista kyvyistä?
Äiti ei tykkää kaudesta jolloin jo vauvana opittuja juttuja käydään läpi uudestaan.
Toisaalta, ei pidä olla toisten heittopussi vailla omaa mielipidettä.Onhan niitä asioita ihan hyvä pohtia että pärjää sitten taas elämässä.
Katri Helenan joulukauhan lisäksi taas koitetaan ammentaa sillä kaimalla,ymmärryksen kauhalla.
Voi ihanaa että muillakin. ;)
VastaaPoistaOlen jo hetken miettinyt mikä reippaaseen likkaan on iskenyt kun yhtäkkiä äidin pitäisi tehdä kaikki. "Ei osaa", "Äiti syöttää", "äiti pukee", "en minä kuitenkaan osaa" ja hermo menee jo ennen kuin yritetään.
Kuitenkin nyt tuntuu että hiukan alkaa taas helpottaa ja luottamusta omiin taitoihinkin alkaa taas pikkuhiljaa löytymään. Kunhan äiti vaan muistaa kisata kuka saa sukat ensimmäisenä jalkaa ja kumpia jaksaa enemmän puuroa. ;D
Meilläkin on joku herkkyys- ja kiukuttelu meneillään. Minulla ei ole ystäviä, minulla on epäonnea, äiti kukaan ei rakasta minua :( Vaikea keksiä mistä moiset ajatukset ovat tulleet mieleen, mutta kovasti yritetään lohduttaa...
VastaaPoistaSamaa on havaittavissa täällä. Ensi kuussa 3v ei omien sanojensa mukaan jaksa, tiedä, osaa tai tahdo yhtään mitään. Oma osuutensa on tietysti kohta 7vk pikkuveljellä, nyt ennen niin osaavaa poikaa täytyy pukea, syöttää ja kaiken huipuksi röyhtäyttä olkapäällä! :) (on yli 15kg) Kaikki on tyhmää, pahaa, rumaa ja unenpuutteesta kärsivä poika menee päikkäreille vasta 0,5-1,5h huutokonsertin jälkeen. Kun hän ei kerta JAKSA nukkua! Ja useamman kerran päivässä kuuluu "voi pientä pikkuista", säälin kohdistuessa itseensä. Ainoa ilo tuntuu olevan pikkuveikka, jonka örvellystä kuunnellessa kikatuttaa niin, että meinaa tuolilta tipahtaa...
VastaaPoistaKirjoituksesi osui ja upposi, taas kerran. Meillä on myös keksitty, että vauvat pääsevät helpommalla, joten sitten koko ajan yritetään leikkiä vauvaa. Emmäävoi tehdä sitä ja emmää voi tehdä tätä kun mä oon vauva.
VastaaPoistaJa kaikesta ilmoitetaan etukäteen, että ei käy. En halua, en tykkää. En en en.
Ja väitetään vastaan. Ja sitten vielä perustellaan ne väitteet siten, että äiteellä menee välillä sormi suuhun. :D
Tätä tämä on, kolmevuotiaan elämää.
Minna&Viola
(joka ei töistä pääse kirjautumaan...)
Meillä on ollut tuollaista Carmenilla jolla on yllättävän laaja sanavarasto katsottuna siihen että täyttää elokuussa kaksi :) Carmen kuitenkin aamulla oli heräilemässä ja häntä herättelin. Tyttö nukahti taas ja menin tyttöä kutittelemaan, mutta vastaus oli tuikea: VAUVAT SAA NUKKUA PITKÄÄN!
VastaaPoistaNeiti on oppinut laittamaan haalarin päälle ja vetskarin kiinni. Oltiin menossa mäkeen, Carmenin ja minun oli tarkoitus laskea pulkkamäkeä. Ei osaa laittaa haalaria. Ei osaa kävellä. En osaa laskea. Rinneravintolassa ei osaa syödä. Ei halua maistaa munkkia. No jos ei herkut kelpaa niin mikäs siinä mutta ruokapöydässä yleensä kikkailee että "en voi syödä kun masu on niin PIENI!" No mielestäni loistavat perustelut reilu 1½ vuotiaalle :)
Valittaa myös ettei häntä rakasteta ja sisko ei tykkää hänestä jne.