-Tääl reunas ei oo kuumaa?!
Pikkurillillä voi kaivaa nenää...
-Miks tässä seinässä on joku roska? Onks tää äiti maalattu?
-Riittääkö 4 lusikkaa!!?? RIITTÄÄ!!!
-Tää sano tälle lusikalle ett meniskö nää uimaan?!
-Mul on suu täynnä ruokaa!
-Kato nyt vaikka!!
-Enkä mä ainakaan tykkää kanapastasta vaikka vihannekset on nypitty pois!!!
Että semmosta!
Tuttua! : D Meidän neiti on aina nirso noille kasviksille. Vaikka kuinka pieniksi silppuais niin sieltä ne aina löytyy : D
VastaaPoistaNiin tuttua, niin tuttua... Olisin voinut kuvata meidän pojan (3 v) syömistä juuri noin! :)
VastaaPoistaJoaksen syöminen muuttui hoidon aloittamisen jälkeen huonoon suuntaan. Isommilta on otettu mallia, että kaikki vihannekset on pahoja, salaattia ei syödä jne. Ärsyttävää, kun ruokailut sitten kestää ikuisuuden, kun poika nirsoilee. Ainoa mikä silloin tällöin toimii on se, että viimeksikin feta-pinaattipiirakka oli mun sanojen mukaan "robottien ruokaa" ja vaikka sitä aluksi tuijotettiin inhoten, niin Joas suostui kuitenkin maistaan ja söikin sit koko lautasen tyhjäksi. En siis vahingossakaan mainitse mitään ruoka-aineiden nimiä vaan esittelen ruoat usein ainoastaan Joasta kiinnostavalla nimellä. Mimo taitaa tosin olla jo vähän liian vanha tuollaiseen huijaamiseen :)
VastaaPoistaNiiiin tuttua.Varpaat pöydänreunalla,puol kankkua tuolilla,lasketaan sormia,'ajetaan' leipäpalalla rallia,työnnetään sormia mukiin ja joka välissä ilmoitetaan etten haluu syödä,en tykkää,mitä tää on...Kaivoi mustikkakiisselistä marjat ja ajelutti niillä kilpa-ajoja valkoisella pöydällä kun silmä vältti.Kummasti sitä närkkimälläkin kasvaa :)
VastaaPoistaVoi vitsit kuule meillä on vieläkin samanlaista.
VastaaPoistaIhan kuin meidän kolmeveen ruokailusta:) Just eikä meilkein.
VastaaPoista- Outi
"Miks meillä on kanapastaa?"
VastaaPoista"Sähän tykkäsit siitä viimeks kun pyysit 2 kertaa lisää."
"En tykkää enää. Miksei meillä on makaronilaatikkoa?"
"Meillä oli eilen eikä se kelvannut".
"Mä haluaisin siskonmakkarakeittoa."
Ihan sama mitä meillä on ruokana, sitä ei haluta koskaan. Jos seuraavana päivänä tekee sitä mitä on haluttu ei sitä haluta silloin. Vaikkei meillä lapset valitsekaan mitä syödään. Mutta meidän lapset ei söis ikinä jos ei olis pakko. Paitsi äidinmaidolla oleva kuopus. Joskus olen ajatellut että jos vaan pitäis ilman ruokaa, ettei antais mitään, kelpaisko sittenkään.
"Ihan sama mitä meillä on ruokana, sitä ei haluta koskaan. Jos seuraavana päivänä tekee sitä mitä on haluttu ei sitä haluta silloin."
VastaaPoistaJuuri näin! :D
Mä en oikein ole vieläkään oppinut, mitä näissä tilanteissa kuuluu tehdä? Eli meillä taitaa olla nälkäinen lapsi suurimman osan aikaa... :p
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTiedän mitä on kun lapsella on vaikeaa syödä...kun siis se on OIKEASTI todella vaikeaa.
VastaaPoistaPantton on sellainen lapsi. Hän on ns.valikoiva syöjä. Todettu Folkhälsanin Habbenissa.
Hän syö n. 10 eri asiaa,ja aivan vaan sitä samaa ja samaa merkkiä. Vain pehmeitä ruokia, ei maista uutta. Suu on alikehittynyt jo kun purukalusto ei saa tarpeeksi vastusta.
Vaikea asia, itku pääsee kun ajattelenkin.
Poika kasvaa mutta on hurjasti laihtunut. Painokäyrä mennyt alaspäin kuin lehmänhäntä jo pitkään...onneksi oli pullea aikaisemmin.
Tämä on osa Antonin diagnoosia ja varmaan paranee ajan myötä.
Siihen asti huolehdin, että syö edes niitä mitkä hänelle ns.turvallisia ruokia ja tarjoan uutta joka päivä.
Tiedätkö millainen voitto oli kun Anton nuolaisi spaghettia? Ja nyt kuukausi myöhemmin hän söi kaksi lusikallista sitä.Meille tuo oli riemuvoitto!
En ole tästä asiasta vielä blogissani kirjoittanut...ei vaan jaksaisi jokaisesta ongelmasta niin julkisesti puhua. Kun niitä ongelmia on niin paljon, ihanassa, silti täydellisessä pojassani.
anrinko: i feel you. robin syö vain valkoisilta lautasilta ei mitään muuta kuin tietyn mallista makaroonia ja riisiä missä on voita. piste. :(
VastaaPoistaNIIN tuttua! Siis todellakin...
VastaaPoistaNiin tuttua! Meillä keskimmäinen (tyttö, esikoinen poika) eli käytännössä ensimmäisen elin vuotesa pelkällä äidinmaidolla. Mitkään soseet ei kelvanneet ennen vuodenikää, eikä oppinut tutille eikä pullolle koskaan. Rampatiin lääkärit ja puheterapeutit (tutkittiin olisiko suun motoriikassa häikkää). Sitten kun tyttö täytti vuoden niin alkoi syödä soseita ensin ihan niitä 5-6k ruokia ja pikku hiljaa siirryttiin nomiruokaan. Tuosta 1 vuotiaasta aina tähänpäivään asti (3v9kk) on ruokailut välillä yhtä he...ä, välillä syö kaiken ihan mukisematta mutta sitten on päiviä kun ei syö käytännössä yhtään mitään. Tuota syömättömyyttä saattaa kestää jopa viikon, niin että syö ainosataan ehkä yhden lusikallisen ruokaa ja yhden haukun leivästä tuon viikon aikana. Itkeny olen monet kerrat ja hermoja raastavaa tuo on mut minkäs teet, vielä en ole keinoja löytänyt tilanteeseen. Neuvolassakaan ei osata auttaa pyörittelevät vain silmiään ja vahtaavat käyriä, meillä neiti on vielä ikäisekseen pieni, pituutta n.92cm ja painoa 13kg ja ikää siis pian neljä vuotta.
VastaaPoista-Sanna-
-Sanna- Jos osaat englantia, suosittelen hankkimaan TAKE A BITE kirjan.
VastaaPoistaOlen sitä lukenut ja se antaa vinkkejä miten valikoivan syöjän kanssa voi edistyä, aiheuttamatta samalla lapselle ahdistusta syömisestä.
Mulla oli tuo lainassa ja aion tilata sen Usan Amazonista. Niin hyvä se oli.
anrinko kiitos kirja vinkistä. Täytyypä etsiä tuo kirja käteen.
VastaaPoista-Sanna-
ihana kuvasarja. Eniten repesin sille lusikka-haarukka uimaretkelle kohtaa. Ihan äänen nauroin.
VastaaPoistaMutta siis samaa on meidän 3,5v. poitsun kanssa. Aaaargh!!!
Kärsivällisyyttä! <3
Oi, ihana kuvasarja :D Tää on kuin suoraan meidän ruokapöydästä, 2-vuotias saparopäinen blondi keksii kanssa kaikki tekosyyt ettei tarvi syödä.....
VastaaPoista