En tiedä kuinka vaikeaa on olla kolmevuotias koska en itse enää muista kyseistä ajanjaksoa, mutta it sure is hard to be kolmikkaan äiti.
Meillä on tietysti koettu suuria muutoksia kun äiti yhtäkkiä onkin päivän töissä ja uusi paikka on tuonut myös Mimolle uusia sääntöjä, mutta mikä ihme se on joka sekoittaa lapsen pään niin totaalisesti ettei tyyppi tiedä itsekkään mitä haluaa?
Meillä aamusta aloitetaan dilemmalla jonka nimi on usein sukka.
Äiti hakee nipun päivävaatteita ja joka päivä alkaa suunnilleen samalla kellonlyömällä: -Äiti,en osaa laittaa sukkaa!
-Osaat ja jos ei mene niin äiti auttaa.
-EN OSAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
-No älä laita sitten
-HALUAN LAITTAA SUKATTTTTTTTTTTTTTTTTTTTT!!!!!!!!!!!
-No laita!?
-EN OSAA LAITTAAA!!! HALUAN LAITTAA NE JALKAAAAN!
(alan lähestyä hyväntahtoisesti räyhäävää vaahtosammutinta)
-EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEETTTTTTTTTTTT TTTTTTULLLEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!! MINÄ ITSE LAITAN!!!
-Etkö tarvitse apua?
-LAITA MULLE SUKKAA!!!!
(lähestyn taas)
-ET LAITA!!!!
(sukka heitetään menemään)
-Selvä,sitten varmaan lähdet ilman sukkia tai jäät kotiin?
-EN HALUA JÄÄDÄ KOTIIN LAITETAAN SUKAAAAATTTT EI SSAAAAA AUTTAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!
Tähän episodiin voi halutessaan liittää minkä tahansa sanan sukan kohdalle.
Ruokapöydässä meillä usein kuulee nykyisin : MULLA ON NÄLKÄ!! EN HALUA SYÖDÄ!!
Öööö,selvä?
Ja voi miksi tuo lapsi aina huutaa?!
Eikö voi puhua normaalilla äänellä vai onko kolmivuotiailla kuulossa jotain kehittymätöntä?
Äiti alkaa olla aika neuvoton näiden tilanteisen kanssa.
Helposti alkaa tuntua jakomielitautiselta kun ensin kehut sitä sukan laittamista ja kohta alat keksiä uhkauksia tai koitat olla huomioimatta.
Helppoahan olisi vain laittaa lapsukainen ulos toteamaan että sukan tarvetta löytyy mutta kaveri huutaa räkä poskella ettei voi mennä ulos ilman sitä sukkaa.
Kysymys: jos tiedät että ulkona on kylmä ja sukka tarpeellinen niin miksi sitä ei voi panna ilman kiukkua jalkaan?!
Tänään koitimme iltasella viettää laadukasta äiti ja tyttäret aikaa katsomalla Heinähattu ja Vilttitossu elokuvan.
Se todella osui ja upposi kumpaankin.
Mimo on aina ollut hiukan vakavahko lapsi joka miettii paljon ja minä taas,noh,ihan samanlainen.
Minulla on kotona pieni Vilttitossu joka ei saa aikuista muuttumaan jos ei joskus ole tuhma.
Muutettavaa keksin joka ilta torpan hiljennyttyä itsestäni.
Listalla on ainakin pidempää pinnaa ja enemmän syliä.
Mimo on ollut koko elämänsä niin kiinteä ja tärkeä osa minua että erkaneminen ajanpuutteessa ja syksyn tulevassa päiväkotiurassa tuntuu varmasti molemmista pahalta.
Onneksi lapsi saa siitä paljon kun itse annan sille tilaa luovuttamalla pikkuiselle itsenäisyyttä.
Se miten itse pärjään ilman kiukkuprinsessaani sitten kun nytkin tekee tiukkaa jää vielä nähtäväksi.
Mimosalle pitäisi aina pukea vaaleanpunaista, se saa hänet hehkumaan eikä tee sairaan näköiseksi kuten monet vahvat värit. Punainen on myös hänelle hyvä. Ihan vaan off topic=)
VastaaPoistaMä en osaa neuvoa. ;D Meillä on tismalleen samanlaista, neiti vähän vajaa 3 vee. Voimia sinne! Ehkä tämä joskus helpottaa..?!
VastaaPoistaheh :)
VastaaPoistaKuvaan mielelläni järkkärillä hiukan asetukset pielessä kun pidän kylmän sävyisistä kuvista ja se tekee helposti vielä kalvakammaksi.
Mimo on todella vaalea.Myy hiukan tummempi ihoinen.
Itse taidan katsoa lastenvaatteissa enemmän printteja ja leikkauksia kuin värejä. :D
Liivi muuten on tumma pinkki! ;)
Vaaleanpunainen on tosiaan Mimon väri :) kaunis 3v. prinsessa. Meillä aika samanlaista, vaikka neiti vasta vajaa 3v.
VastaaPoistaMun oli kanssa pakko sanoa, että kun tuo vaaleanpunainen sopii Mimolle!
VastaaPoistaMutta muuten, kuulostaa hei kauheen tutulta, ollut pari viikkoa hiukan rauhallisempaa tosin :)
Isin tyttö ihan selvästi.. Isänsä kyllä opetteli sukan tai kalsareiden tai sukkahousujen laittoa lopulta nurkassa, kysäseppäs muistaako viä :D
VastaaPoistaMutta turha kiukkuilu jäi kyllä nurkkaan, ja aa oli nopea oppimaan :) Tsemppiä!
Vaaleanpunainen näyttää tosi hyvältä ja ihanan pitkä on Mimon tukka! Minusta on aika normaalia että Mimo kiukuttelee muuttunutta tilannetta, olette olleet niin kiinteästi keskenänne tähän saakka ja nyt hän joutuu jakamaan sinut ja aikasi paitsi Myyn myös Piilon kanssa. Pitkää pinnaa vaan!
VastaaPoistaHeh... =)
VastaaPoistaTutulta kuulostaa...
Heinähattu ja Vilttitossu-elokuva on ihana! Uppos meilläkin kun My oli 3 ja uppoo edelleen kun on 4. Meidän My on ollut aina herkästi kiukustuva (ja yhtä herkästi ilostuva) ja kiukkua on mahtunut arkeen paljon. Tuo oivallus pidempää pinnaa ja syliä taitaa olla paras idea. Ja kyllä tuo aikuisesta järjettömältäkin tuntuva haluamisen vaihtelu (itse/auttakaa) kuuluu ihan ikään. Kyllä se varmasti on hankalaa kun haluaa olla iso ja silti vielä vähän vauvakin. Ja kun luulee olevansa jo taitava ja osaavansa vaikka mitä, mutta huomaakin sitten että maailma on vielä täynnä opeteltavaa.
VastaaPoistaOi että, kuulosta niin tutulle... Keskimmäisen (3,5v) kiukkua on riittänyt siihen asti että kerhoon on menty ilman ulovaatteita/kenkiä yms. Onneksi on vihdoin ruvennut helpottamaan (kop kop kop) mutta äidin hermoja on koetteltu urakalla!!! Miten olis jos illalla jo valitsette sukat, meillä auttanut ennakkointi.
VastaaPoistaVaaleanpunainen kyllä sopii tosi hyvin vaikka itsekin väreistä tykkään!
Täältä löytyy myös yksi pieni kolme vee ärripurri prinsessa. Ihan järkyttäviä huutoraivarikohtauksia välillä, pukkaa ja kun on aikansa huutanut niin tulee halaamaan ja sanoo että äiti olen jo rauhoittunut, ANTEEKSI. Eikä siis joudu raivarista mihinkään jäähylle tai muualle rauhottuun, itse vaan sitten huomaa kun on saanut aikansa karjua että kappas nythän tässä vois rauhottua :D Niin ihana raivariprinsessa, mutta vaatii äidiltä pitkää pinnaa ja korkeiden kimeiden ja kovien äänten sietämistä!!!!!
VastaaPoistaMeillä on 3v joka aina välillä innostuu sirkuttamaan niin korkeita oktaaveja että alkaa korvia särkeä! Eli ei huuda, mutta piipittää niin kimeä ääntä että meinaa aikuisten korvat kestää.
VastaaPoistaOnhan se välillä aikamoista hulabaloota 3v:n kanssa, mutta meillä kiukuttelut pysyvät aisoissa silloin kun äiti päättää että näin tehdään (koska realiteet määrävät näin), ja vetää sen läpi jämäkästi loppuun saakka, ilman neuvotteluja. Ok, ok, olen aikamoinen Natsi-äiti ;-)
Meillä 2v. pojalla sama homma... ei saa auttaa, pitää auttaa, ei kuitenkaan sittenkään. Ja joka asiaan on vastaus "ei jaksa" jos pitäisi siis itse tehdä jotain tai lähteä päiväunille. Eikös silloin ole kova levon tarve jos ei jaksa edes nukkua päiväunia? :)
VastaaPoistaJa sitten löytyy se Heinähattu ja Vilttitossu täältäkin. Esikoinen aivan kuin Heinis; huomaavainen, ajattelee muiden tunteita, sopeutuvainen. Nuorempi tyttö sitten kuin Vilttis; äänekäs, omapäinen ja nauravainen. Ärräkin lurahtaa samalla tavalla mikä tyttöjä huvittaa kovasti!
Jos olisin sinä, en käyttäisikään muuta kuin tuota vaaleanpunaista Mimolla, nuun mahtavasti pukee häntä, vautsi.
VastaaPoistaNiin tutulta kuullostaa. :D
VastaaPoistaTosiaan kauniisti sopii vaaleanpunainen Mimolle, mutta kyllä minusta väritkin hänelle sopii tosi kivasti.
osui ja uppos.. juuri pyörii vilttitossu ja heinähattu nauhalta telkussa ku elli 3v haluu kattoo ja äiti vaan netissä surffailee.. eilen tuli ihan järjetön raivari siitä että neidin mielestä vessapaperirullateline on rikki koska se metallitanko ei oo yhtenäinen vaan siinä on aukko ja melkein kävi kynsimään silmille ku yritin todistella sille että se kuuluu olla sellainen.. huoh..
VastaaPoistaHih, aamutelkkarissa oli tuttuja:). Olit ehkä asiasta täällä jo maininnutkin, en vain ole ehtinyt pistäytymään pitkään aikaan.. Hyvin vedetty:)!!!
VastaaPoistaHih,ei voinut nauramatta lukea,kuulosti NIIN tutulta!:)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaVarmasti kuuluu ikään. Toisaalta, kun muistaa aina kehua yrittämistä ja onnistuessakin sitä, että lapsi on harjoitellut hyvin, lapsi uskaltaa yrittää, nauttii siitä eikä pelkää epäonnistumista. Jos lapsia kehutaan vain hyviksi ja taitaviksi, he alkavat pelkäämään epäonnistumisia. Pelkäävät yrittää, kun epäonnistuessa eivät olisikaan enää niin hyviä. Taito ei ole sisäsyntyistä vaan opeteltavissa, siksi opettelu on kehumisen tärkein kohde. Tämä vain tuli mieleeni. En tiedä onko siitä mitään apua.