torstai 6. lokakuuta 2011

Mitä Myy? Ai kuka? Eikun mitä Myy?! No kuka myy??!?

Iltalehdessä oli kiinnostava otsikko : Suomen oudoimmat lastennimet!

Pakkohan se artikkeli oli lukea!

Itselläni on lapsi jolla on erikoinen nimi,muttei mitenkään "outo" tai tarkoitukseltaan hämmentävä.

Sitten minulla on lapsi jolla on todella tavallinen nimi.

Vielä löytyy lapsi jolla on harvinaisempi mutta enenevissä määrin yleistyvä nimi
ja lapsi jolla on periaatteessa meille suomalaisille erikoinen nimi.

Olen siis melkein erikoisen nimisen lapsen äiti ja se oikeuttaa tietysti vatvomaan tätäkin. :)

Listalta löytyy mm. nyt Hesarin takia puhuttaneet Puuma ja Kookos, jokaisen perheen isän lemppari Kalja ja My.

Meidän Myyn nimeksi ei tullut My koska mielestäni se pitää silloin ääntää Mai:minun (englanniksi).
Myy ei tullut Muumeista siitä huolimatta että saimme ristiäislahjaksi useammat Muumiaterimet.

Myyn nimi aiheuttaa usein ihastusta ja kun kaverin näkee niin huomaa että se sopii kuin suukko nenään.

Kerran Mimon päiväkodin pihalla isompi tyttö kysyi mikä vauvamme nimi on?
Valmistauduin Pikku Myy keskusteluun ja aloitin : No se on Myy...
-Ai! Mä olen Bambi! Tyttö pamautti ja juoksi leikkeihinsä.
Tarkistus hoitajilta osoitti että tyttö ei jakanut minulle sarkasmia vaan todella lapsen nimi oli Bambi ja hänelle Myy ei ollut issue. :)

Erikoisena itse pidän nimiä joilla on selkeä merkitys kuten vaikkapa kerran Hesarista lukemani Pitsi-Liina tai listallakin esiintyvä Cola.
Haluaisin aina kuulla nimen takana olevan tarinan!

Aina eivät myöskään kulttuurit kohtaa nimen kanssa ja päiväkodissa työskennellessäni tutustuin Muna nimiseen tyttöön.
Ulkona -onko kukaan nähnyt munaa?-huutelut aiheuttivat aluksi pientä suhtautumisvaikeutta.
(varsinkin kun vieressä työskenteli paidattomia raksamiehiä.)
Perheen kanssa keskusteltuani sain tietää että kyseessä oli heidän kielellään hyvin kaunista merkitystä kantava nimi.
Perhe päätti kuitenkin vaihtaa lapsen nimeksi Mona kiusaamisen välttämiseksi.

Itse ehdotin Myyn nimeksi Pilkettä.

Artosta se kuului silmäkulmaan.

Listalla on myös Eden joka minusta on kirjoitusasultaan kaunis!

Lapsena olisin halunnut että oma nimeni olisi ollut joku todella pramea.
Victoria! Claudia! Charlotta von uberdunkkel!

En tiedä vielä joudunko joskus vänkäämään rakkaan lapseni kanssa hänen nimensä koostumuksesta.
Toivon että hän kokee nimen omakseen vaikka se esiintyisi erikoisien listalla.
Onhan se listakin varmasti eri näköinen vuosien päästä.

Ainakaan en langettanut hänen harteilleen artikkelista löytyvää Ladaa. :)





Cotton ja Candy Saarinen

26 kommenttia:

  1. Lada on Venäjällä ihan tavallinen naisten nimi. Suomen Lada-nimiset johtuvat luultavasti ihan tuosta syystä. Mutta hei, onhan Mercedeskin oikeasti naisen nimi...Siinä ois siskoksille hyvät nimet ;-). Kookos ja Puuma pisti kyllä minun silmään Hesarissa.

    Sanna

    VastaaPoista
  2. Minun molemmilla tytöillä on uniikkinimi. Joskus saan selitellä ja nimien tarinan jälkeen porukka toteaa "eihän tytöillä muuta nimeä voisikaan olla".

    En murehdi tulevaa, lienee silloin muitakin lapsia joilla persoonallinen nimi.

    VastaaPoista
  3. Luin itsekkin kyseisen artikkelin ja hihittelin yksinäni töissä. :) Tiedän kyllä, että osa nimistä eri kulttuurissa voi tarkoittaa jotain aivan muuta, juuri tuo Muna nimen olen kuullut aijemmin ja on siellä kulttuurissa erittäin kaunis nimi, mutta ymmärrän kyllä hyvin syyn miksi perhe halusi nimen vaihtaa. :)

    VastaaPoista
  4. Silloin kun itse kävin koulua oli kaikkien nimi Sari tai Minna, siis aivan kaikkien, paitsi minun, koska meille on veljeni kanssa annettu isovanhempien nimet, se oli siihen aikaan outoa. Nykyään nimikirjo on onneksi laajempi Suomessa, mutta jos mennään vaikka Espanjaan niin siellä on edelleen kaikilla samat nimet, samassa perheessä isällä ja pojalla voi olla sama nimi ja nimien kuuluu olla pyhimyskalenterista (vähän niin kuin täällä nimipäiväkalenteri).
    Olen alkanut olla nimien suhteen suvaitsevampi, ennen ajattelin, että onpas mautonta antaa lapsen nimeksi Charlotta Pönttinen, mutta nyt ajattelen, että se on varmasti ollut äidin mielestä ihana nimi, minkäs sille voi jos on Pönttinen.
    Jotain rajaa tuossa nimiasiassa voisi olla, nimi pitäisi olla mielestäni tunnistettavissa nimeksi, Puuma ja Kookos eivät ole mielestäni nimiä.
    Tunnen Ladan, joka tosin on alun perin saanut toisen ristimänimen, ehkä hän on vaihtanut sen aikuisiällä, ainakin olen kutsunut häntä yli 20 vuotta Ladaksi eikä se tunnu yhtään oudolta, se on vain hänen nimensä :)

    VastaaPoista
  5. ahaa!!! Näin juuri! Lada joka minusta oli vaan se auto onkin ihan taviskamaa venäjällä.
    näin meitä koulutetaan. :)

    VastaaPoista
  6. Omalla tytölläni on erikoisempi nimi, en laita sitä tähän. Se on suvussa kulkenut nimi, joka löytyy myös minun nimestäni. Se kuullaan myös usein väärin. Pienenä inhosin tätä nimeni osaa, mutta oikeastaan nimi on kaunis ja siksi pistin sen etunimeksi tytölleni. Ainut mikä ärsyttää, kun jotkut luulee sitä "keksityksi" nimeksi, nykyajan ihme väännökseksi vaikka kyseessä on vanha nimi 1900 luvun taitteesta.

    VastaaPoista
  7. Siis eihän My ( tai Myy ) ole mielestäni erikoinen nimi. Sanoo Myn äiti. ;-) vaan ihan oikeesti: My löytyy kalenterista ja nimipäivä on 4.2. Ulkoasulla My löytyy Suomesta päälle 400 ihmistä. Meilläkään My ei saanut nimeänsä muumeista ja nimi vaan jotenkin sopii meidän tytölle ja hänen tarinaansa. Ulkoasu My on meillä oman suomenruotsalaisen sukutaustani takia...vaikka sujuvammin Suomea puhun ja kotonamme puhutaan suomea. Juu, oma etunimeni on harvinaisempi kuin Myn täällä Suomessa vaikkei sekään niin ihmeellinen ole.

    Ja joo, sen verran Myn nimen valinnasta, että koska olen päiväkodissa töissä, halusin omalle lapselle sellaisen nimen, jota en ole vielä "hoitanut". Erikoisuutta en hakenut.

    VastaaPoista
  8. Väestörekisterin nimipalvelun mukaan kenelläkään ei ole nimeä Pitsi Suomessa joten tuo Pitsi-Liina ei ole kyllä ollut oikea nimi. Sieltä voi tarkistaa muutkin urbaanit legendat.

    VastaaPoista
  9. Tiedän,että Virossa asuu Muna Kalju.. se on aivan totta se :)

    VastaaPoista
  10. Mun on ollut vaikeuksia lausua Kamala-nimeä, joka on intialainen yleinen nimi.

    Meidän lasten nimistä otetaan toinen etunimi ja käytetään sitä surutta mm. päiväkodeissa ja neuvoloissa. Aina en jaksa alkaa tapella, mutta eivät meidän lapset niitä kakkosnimiään edes tunne. En tajua, miksi meiltä ei voi edes ensin kysyä, että mikäs tämä etunimi on, käytetään vaan sitä nimeä, mikä kivalta tuntuu.

    Kerran pojan sukunimestä oltiin saatu etunimi vähän vielä yhtä kirjainta muuttamalla. Ja sukunimi on sentään aivan suomenkielinen sana.

    Välillä pitäisi varmaan nolostuttaa, kun kiljun leikkikentällä tai kauppakeskuksessa 'Saan', kun se hoo välistä ei hirveästi kuulu, mutta en oikein edes jaksa noloilla ;D

    Musta se Kookos on nätti nimi =) Kuten tuosta sun päiväkotipihaesimerkistä kävi ilmi, niin eiväthän ne lapset osaa edes ihmetellä toisten lasten nimiä, elleivät vanhemmat opeta ;D

    VastaaPoista
  11. anonyymi: Pitsi-Liinan olen itse omin silmin nähnyt hesarissa.Siitä ei ole enää hajuakaan oliko kyseessä lempinimi vastasyntyneelle tai nimiäisnimi tms! joka tapauksessa ilmoituksessa luki isolla Pitsi-Liina.

    VastaaPoista
  12. Meidän esikoisen nimi on Nemi. Ja kyllä saa jokua paikassa tavata :/ Pointtina kylläkin oli lyhyt, helppo ja ytimekäs nimi, mutta näemmä ei onnistuttu :D Kuvaa tosin tyttöä niin hyvin, että aivan se ja sama mitä muut ihmettelevät. (Kyllä, Nemi on lainattu persoonalliselta sarjakuvasankarilta :D )

    VastaaPoista
  13. väestörekkari myös väittää näköjään että esikoiseni kanssa saman nimisiä on "alle 1o". ennen tuota yksittäisen vuosiluvun ilmoittamattomuutta oli vielä se 1.

    VastaaPoista
  14. taru: Nemihän on kiva! :) itse ehdottelin samoista syistä Novaa ja junoa. Lyhyitä ja ytimekkäitä.

    Daria olisi myös ollut hyvä piirretty sankari jos vaan olisi sattunut olemaan jotain muuta kuin vitivalkoinen lapsi. :)

    VastaaPoista
  15. Omassa ammatissani törmään erikoisiin nimiin. Viimeisimpiä ovat olleet Nuka, Helinä ja Piiu. Meillä tytön nimeä piti miettiä kahden kielen kannalta. Itseäni viehätti joskus Kia mutta jos olisimme sen antaneet tyttärellemme hänen nimikirjaimensa olisivat olleet K.G.B. Mietittiin Cia:a mutta eipä se olisi ollut parempi. ;)
    Tärkeintä nimessä (juuri kokemuksieni takia) on se, ettei nimestä voida kiusata. Kiusaamisen aiheita löytyy muutenkin joten jos sen voi välttää niin...
    Itse pidän myös Juno nimestä mutta joku kertoi, että se oli natsi-Saksassa tupakkamerkki. Ei niin kiva tarina.
    Me koitimme keksiä nimen, jolla olisi hauska tarina ja tarkoittaisi jotain kivaa/kaunista. Ja meidän neiti on niin tähti. :)

    VastaaPoista
  16. Sä se osaat kirjoittaa niin hyvin! Hyvät naurut saatiin Bambin kanssa keskustelusta miehen kanssa, ja vain ja ainoastaan hyvässä mielessä. :)

    Meillä on varmaan aika tavalliset nimet. Nella löytyy nykyään kalenteristakin, mitä ei vielä silloin kun kastettiin löytynyt. Miehen nimi on kovin suosittu nyt syntyvillä lapsilla ja oma nimi tavallinen, mutta kirjoitusasusta saa huomautella. Poitsu on Nooa ja ei sekään niin erikoinen, mutta kovasti saanut ihastelua aikaan :)

    VastaaPoista
  17. Luulen että joskus lapsesi tulee inhoamaan nimeään. Mutta sillä ei ole väliä että olisitko antanut tosi yleisen nimen kuten Emilia, Emma tai vaikkapa Julia, tai just Myy ja Mimosa, se vaihe vaan tulee joskus! ;-)

    Voit sitten aina lohduttaa että jos nimi ei passaa neidille, niin täytettyään 18 voi käydä vaihtamassa sen omasta mielestä kivempään!
    Näin yksi mun kaveri teki jonka nimi oli Sari.

    VastaaPoista
  18. Harvinaisessa nimessä on hyvät ja huonot puolensa sanoo sellaisen kanss jo yli 30 vuotta elänyt. Olen Suomen ainoa tämän niminen (hek, sattuneesta syystä en sano nimeäni ;)). Välillä on tuntunut että saan ihan turhaan ylimääräistä huomiota nimeni takia ja aina sitä saa tavata ja sen tarinaa selittää.

    Paras oli kun joskus teininä soitin yhteen opistoon niin sain kolme kertaa esitellä itseni ja sitten toisesta päästä kuului pienen hiljaisuuden jälkeen että pilailetko sinä...

    Juuh. Vannoin aina että lapselleni en anna harvinaista nimeä vaan jonkun ihan tavallisen mutta hupsista kun kävi vahinko ja sattumalta päädyimme antaman nimen joka olikin Suomessa aika harvinainen ja vielä toisen nimen joka ei ollut moneen kymmeneen vuoteen ollut käytössä.

    VastaaPoista
  19. "Harvinaisessa nimessä on hyvät ja huonot puolensa sanoo sellaisen kanss jo yli 30 vuotta elänyt. Olen Suomen ainoa tämän niminen (hek, sattuneesta syystä en sano nimeäni ;)). Välillä on tuntunut että saan ihan turhaan ylimääräistä huomiota nimeni takia ja aina sitä saa tavata ja sen tarinaa selittää."

    Vaikken ihan ainoa Suomessa olekaan, niin juurikin tuo selittely "miksi sinulla on tuo nimi", eihän suurin osa Sareista ja Minnoistakaan tiedä miksi heillä on se nimi. No itse tiedän mistä nimi lytyi, miksi haluttiin antaa erikoisempi nimi jne. jne.

    Omalla lapsella semi-harvinainen nimi, joka ei ollut kalenterissa silloin, kun se annettiin.

    VastaaPoista
  20. Hauska postatus, tuon muna nimen kohdalla kyllä oli pakko nauraa..

    Voin vain kuvitella hämmennyksen kun ootte pihalla huudellut onko munaa näkynyt...apua! : D

    Minun lapsillani on kanssa kahdella erikoiset/harvinaiset nimet ja taas kahdella ihan yleismaalliset nimet. Minea esimerkiksi on ollut vielä hyvin harvinainen nimi, mutta nyt on niitäkin alkanut tupsahtelemaan jokapuolelle.

    VastaaPoista
  21. Myy on kiva nimi :).

    Muutamaan otteeseen lukiessani blogiasi olen laittanut merkille tuon teidän esikon nimen...:). Onko se tarkoituksella SA SA elikkä siis Mimosa Saarinen :D? Tai tarkoituksella kai kun tytölle sen nimen olette antaneet, mutta minusta kuulostaa toistolta Sasu Summanen, Lasse Sekeli, Riitta Tapanila ja Tero Ropelinen :D

    OT mutt silti :D.

    VastaaPoista
  22. En mäkään kovin tavallista nimeä valinnut :)
    halusin tarkoituksella erikoisen, ettei jokaisella vastaan tulijalla ole samaa...

    Nimeä väännettiin pitkään ja lopulta siitä tuli Tara Milli Minea... Milli on kai se yleisin kutsuma nimi sitä käytetään siis päiväkodissa ja itse käytän yms. Mutta itse neiti kertoo, että papan kulta on Tara ja isin prinsessa on Minea... Neiti siis tuntee kaikki nimensä ja kaikki saa vapaasti käyttää ;) Kyllä se itse kertoo mikä kenellekkin tahtoo olla :D

    Ihastuin nimeen Milli, mutta en halunnut sitä viralliseksi etunimeksi... voin antaa pääni pantiksi että neiti ei tosiaan halua koulussa kavereiden kutsuvan häntä milliksi.. ja no mulle se on ok. Mutta itse tykkään siitä ja halusin sen kutsumanimeksi (ainakin niin pitkäksi aikaa kun neiti sen hyväksyy).

    Halusin etunimessä olevan yhtämonta kirjainta kun isän nimessä ja alkavan samalla kirjaimella ja piti vielä olla -ei niin tavallinen- joten Tara siitä sitten tuli :)

    Minea nimellä ei taas ole mitään "merkitystä" se vaan istui viimeiseksi nimeksi parhaiten... mietin Mienessa ja Minea... mutta lopulta minea vei voiton...

    VastaaPoista
  23. anonyymi: tuo SA SA tuli ihan vahingossa kaupan päälle ajattelematta sen kummemmin kuin että etunimi oli löytynyt ja se oli ihana. :)

    välttelisin sitä varmaan muuten.. en ole ajatellut asiaa muuten kuin että simo frangenin lapsi joka on frans frangen on minusta pikkaisen hupaisan nimen kantaja.

    VastaaPoista
  24. Kalja oli aika "hauska" nimi, ei tosin ole annettu ihan lähiaikoina kelleen , mutta josku kuitenkin.

    VastaaPoista
  25. SA SA ketju on sointuva ja helppo lausua/kutsua.
    Meillä yksi lapsista PE PE. Harmittaa ihan ettei muilla soinnu etunimi yhteen sukunimen kanssa.

    Itsellä ei tietenkään soinnu mihinkään nuo 70-luvun suosituimmat. Mielummin vaihtaisin sukunimen mielenkiintoisempaan vaikken virtanen olekkaan.

    Nyt erikoiset ja harvinaiset eivät välttis ole sitä kymmenen vuoden päästä. Ykköstä kastettaessa(2000) sen etunimen kantajia oli 32 kpl. Nyt niitä on lähemmäs sata kastettu Suomessa, eli se harvinaisesta, mutta koulussa ei sekoa muihin. Kakkosia oli kastettaessa 250, nyt lähemmäs 2000 koska nimi pääsi kalenteriin. Kolmonen on tyypillinen nimi viime vuosituhannen vaihteesta eikä niitäkään ole tarhaan kouluun kaimoja ilmaantunut.Juniori sai sitten olla ainoa Suomessa. Nykytilannetta en tiedä, koska väestörekisterikeskus vaihtoi taktiikkaa ja ilmoittaa heitä olevan alle 10. Harvinainen nimi ei ollut kriteeri , mutta harvinaisempi nimi on varmempi, ettei tule sekaannuksia kuten äidille ja isälle edelleen jatkuvasti nimien yleisyyden takia. Onneksi Suomessa nimikirjo on laajaakin laajempi eikä ole pakko antaa suvussa kulkevaa nimeä ellei se itseä miellytä.

    Teidän tytöillä ja sun kaikilla lapsilla on kivat nimet.

    VastaaPoista
  26. meillä myös harvinainen nimi tytöllä, mut se ei kuulosta yhtään erikoiselle + sen nimen tarkoitus on meille tärkee ja onhan sillä suomenkielinen vastinekin - on vaan muotinimi nykyään niin siksi ei Neiti sitä nimeä saanut :)
    Itse pidin kriteerinä nimeä valitessa, että en tunne ketään jolla on sama nimi, eli harvinaiset nimet jäi jäljelle...
    kaksi muuta nimeä taasen on mun ja miehen isoäideiltä. toisesta yksi sanoi, että nykyään noita nimiä pidennetään tollai, se on muotia (siis esim. elisa -> eliisa), mutko tuo onkin oikeesti tosi vanha nimi, ei mikään uus väännös ;)

    VastaaPoista