sunnuntai 1. tammikuuta 2012

"Nissan Primera"

"-Muista sitten se että varastoon nukkuminen ei ole mikään vitsi,tipahti pöytään samalla kumauksella latte-lasin kanssa.
-Eikö vieläkään?
-Ei,tai no tunti tai kaksi ehkä...koko yönä! Siis KOKO YÖNÄ!
-Osaanottoni.

Elinan katse hakeutui Aurin kuusikuisen suuntaan joka silmät lautasina vahtasi kahvilan seinille heittyviä valoilmioitä ihmisten aukoessa liikkeen ovea.

Auri mulkaisi ystäväänsä epätoivoisella katseella.
-Jos meinaat sanoa että "eihän tuollainen pieni enkeli nyt varmaan koskaan edes itke" niin säästä se.Seuraava joka niin erehtyy sanomaan saa meitsin lenkkarin kuvan lärviinsä...

-Ajatella miten paljon sitä on valmis tekemään sen eteen että saa lapsen syliinsä ja joskus sen haluaa ihan oikeasti vaan...

-Kuristaa!

-Kiitos,mutta sana jota hain oli tainnuttaa!

Noona venytteli riisutun takin alta paljastunutta puseroaan tarkistellen ettei siitä näkynyt koko päivän ruokalista ja virnisti.
-Mä olen allerginen kahvilapsykologialle, mutta hentoisesti aihetta sivuten tietokilpailukysymys gastronomiasta: jos yksivuotias allergikkolapsi syö nyrkillisen koiran kupista niin mitä ylläriä koiranruoka sisältää että nappulan posket hehkuu paloauton lailla muutaman minuutin päästä!?
-Porkkanaa! Sillä koiralla on terveellisemmät safkat kun meillä ikinä,sanokaa mun sanoneen...

-Tulkitsemme tämän anteeksipyynnöksi myöhästymisestä, Auri kuittasi ja teki tilaa Noonalle joka alkoi ahnaasti silmäillä mitä muilla oli jo lautasella.

-Teidän vika sitten jos olen hermoraunio ennen kun vauva on edes ulkona, Elina murahti.
-Pahempaa kuin alan kirjallisuus on istua kerran viikossa teidän armoilla.

-Se on kuule kokemus joka puhuu, josta tulet vielä kukkien kanssa kiittämään meitsiä kun muistat nämä puheet yön vaikeina tunteina,Noona hymyili ja suoristeli Iltalehteä viereiselle tuolille nostettujen jalkojensa katoksi.

-Miten teillä meni se päivällinen niiden lapsettomuustuttujen kanssa,Elina kysyi Aurilta päästäkseen Noonan -lapsellisten elämä on hullujen elämää-paatoksista.

-Hyvin se meni,vaikka aluksi luulin ettei olisi muuta yhteistä puhuttavaa kuin ne samat asiat joita silloin siellä ryhmässä muutenkin juteltiin.
Kiva nainen se Nina ja mieskin oli ihan mukava.Sellainen perus. Niillä on nyt melkein Joulesin ikäinen tyttö.Niillä oli vielä pidempi yritys takana kun meillä.
Auri haarukoi palmun sydämet salaatistaan kerralla suuhun ja ojensi kurkunpalasen Joulesin pulleaan käteen joka alkoi innokkaasti haroa vihannesta pitkin leukaa.

-Tomista pitäisi jo jättää niiden aikojen vatvominen ja keskittyä tähän päivään.Kuitenkin musta on hyvä pitää joku tuntuma siihen ettei kaikki ole tullut ihan kultakauhalla.

Noona selaili iltalehden pikkuotsikoita.Melkein vahingossa silmiin osui artikkeli lähialueella tapahtuneesta naisen häpäisystä josta poliisi pysytteli vaitonaisena.
Artikkelissa mainittiin muutamia puolihuolimattomia seikkoja naisesta ja tämän lapsista ja Noona alkoi tuntea epämiellyttävän painon tunteen laskeutuvan jalkoihinsa.

-Oletteko te kuulleet jotain tälläisestä täälläpäin tapahtuneesta jutusta missä : "nainen on pakotettu ulos autosta rauhallisessa asuinalueessa ja hänen kasvoilleen on virtsattu...??"

-Joo,se on jo kai toinen tapaus tässä parin viikon sisään Helsingissä.
Kutsuvat sitä "Nissan Primera-mieheksi".


-Hitsi, mä luulen että tunnen tän naisen.Se käy Aatoksen ja Ellenin kanssa samassa muskarissa kun me joka keskiviikko...

(jatkuu)


(Myytä nukutellessa sitä on aikaa mietiskellä kaikkea turhuutta :D )

4 kommenttia:

  1. Wau! Sullahan on kirjoittajan lahjoja. Jatkoa odotellessa,
    Jospa

    VastaaPoista
  2. Jatkoa odotellaan täälläkin.... :)

    VastaaPoista
  3. Meinasit sitten kirjoittaa tänne romaanin : )

    VastaaPoista
  4. Vau! Sä olet kyllä kirjallisesti tosi lahjakas! :)

    VastaaPoista