Aplikoimalla onneen

Vihdoinkin eilen hain saumurini huollosta!
Kuulemma en ole ainoa joka "säilyttää" rakkinetta siellä pidempiä aikoja...

Koneessa ei ollut muuta vikaa onneksi kuin muutaman sisäosan siirtyminen paikoiltaan ja eilen kun kannoin koneen kotiin totesi mimo jo ovella: IHANA!

Neiti muisti kuitenkin nopeasti kuinka kivaa onkaan kun äiti ompelee...
Tyyppi pistikin säädöt hanurilleen ja seisoskeli polkimen päällä.
Karjaisinkin muutaman kerran niin kovaa että nyt kohta palaa käämit että auki ollut ikkuna varmasti kuulutti asian naapureille asti.

Noh,illalla oli pakko kuitenkin kokeilla toimiko kone.(tikatan kehoitus ;) )

Syntyi sitten tälläinen reipas norsupaita.
Aplikointi ei ole vielä ihan hallussa vielä mutta sitä opetellessa...



Kävimme tänään mimon ja masun kanssa neuvolassa.

Mimo 83cm ja 10kiloa rakensi palikkatornin jopa 6 palikkaiseksi ja näytti+sanoi kirjasta kissan lisäksi myös kepparin ja saappaat. :)
Mimo muutenkin loistaa aina vieraiden tätien käsittelyssä.
Kaikki oli mitä parhaimmin ja varasimme neidille myös hampilekuriajan.

Itse tunaroin kun olin myöhässä omasta ajastani ja soitin joka suuntaan että kertokaas nyt sille tädille että täältä tullaan!
Ovi olikin auki ja toivoteltiin tervetuloa. :)
Sain kysellä ja pohtia ja pakolliset verikokeet otettiin.
Olin asennoitunut neukkuun mennessä että pyydän jotain,ihan mitä vaan,kohdun koon kokeilua,hcg-koetta tai edes jotain jolla voisin hiukan saada tietoa.
Kuitenkin keskustellessa mielikin hiukan parani ja nyt odottelen sitten kättärin tuomiota varhaisultran suhteen.
Toivomme vain että sellainen meille suodaan.

Kaikki kuitenkin nyt hyvin ja sillä mennään.