Ei vuodet kulu,ne kuluttaa

Edit: pari kuvaa lisätty


Tänään kävin muutaman ystävän kanssa synttärilounaalla.
Ostin lahjaksi itselleni peppi-kengät ja isimies lahjoi minua peitetikkikoneen nauhankääntäjällä ja muulla accessoraissialla omasta toivomuksestani.
Lisäksi minua yllätettiin vielä pienellä lahjakortilla.







Tasan kymmenen vuotta sitten 5.2 olin aamulla herännyt siihen että esikoinen ilmoitteli tukalasta olostaan kaksi viikkoa yliaikaisena heittelemällä parisen desiä lapsivettä kintuilleni.
Olinkin jo koittanut kaikki mahdolliset konstit joilla piti mukamas muksua saada ulostautumaan.Olin lenkkeillyt ,saunonut...
Lääkärin veikkauksen mukaan tulossa olisi noin kolmekiloinen vauva kun itse olin niin pieni.
Itsestä tuntui siltä että kroppaani asutti puolikas manaatti joka potkiskeli keuhkoihin siihen malliin että oli jo aikakin alkaa tapahtua.

Minä olin aina kuvitellut että synnytykseni käynnistyvät jotenkin dramaattisesti lapsiveden menolla esim kauppakeskuksessa.
Ei tämä nyt ihan sitä ollut. :)

Sain käskyn odotella että alkaisi tapahtua.

Aloin kutsua vieraita kakkukahville.

Sairaalakassit oli pakattuna olleet jo tovin ja olin ehtinyt vaatekertojakin vaihdella.

En oikein odottanut mitään.
Olin aina ajatellut että saisin yhden lapsen joka olisi poika.
Kuitenkin olin ollut jo ihan varma alusta asti että tulossa on tyttö ja se tieto oli varmistunut ultratessa.
Meillä oli nimikin jo valmiina.

Vieraita valui viiden maissa hiukan epätavallisille 18v juhlille joissa ryhävalas tarjoili herkkuja ja ilmassa oli jännitystä.

Jossain vaiheessa supistelu alkoi ja aloin puristella vieraiden penkkien selkänojia niin että he katsoivat parhaaksi poistua koteihinsa. :)

Lähempänä kahtatoista potkaisin esikoisen isän ylös ja ehdotin sairaalaan lähtemistä.
Hän ryhtyi muina miehinä iltapalalle!
Sanoin että lähtö on nyt heti ja sitten mentiin.

Jorviin kirjauduttiin ja päästiin synnytyssaliinkin jo.
Kaikki oli hyvin käynnissä.

Koko synnytyksen ajan olin aika passiivinen.
Ei edes tullut mieleen että olisin voinut kävellä. (joka on auttanut seuraavissa synntyksissä paljonkin.)
makasin vaan sängyn pohjalla kun minut oli sinne määrätty.
reilut 16 tuntia kärvistelin kipujen kanssa.Yhden satsin epiduraalia sain ja nukuin.
Olin nuorena todella tarkka siitä etten pitänyt ihmisten seurasta kun minua sattui.
Sovimmekin Vanhempien lasten isän kanssa että poistuu ponnistusvaiheen ajaksi ja astuu huoneeseen kun nyytit on kapaloitu ja pesty niinkuin elokuvissa.

Se ponnistusvaihe kestikin sitten kaksi tuntia kun kolmekiloiseksi arvioitu kaveri ei meinannut millään tulla ulos.
Epikriisissä lukee: äiti on väsynyt mutta ponnistaa kun on pakko.
Minulla ei ollut mitään tarvetta ponnistaakkaan ja parhaani yritin ponnistella silloin kuin käsky kävi.
Esikon isä raapi päätään huoneen ulkopuolella ja sairaalahenkilökunta ei puhunut hänelle koska luulivat häntä ulkomaalaiseksi!
Tämä selvisi sitten kun lasta sai tulla katsomaan. :)

Sitten alettiin jo hakea apua viereisistä huoneista.
Yksi kätilö painamaan vatsan päältä.
Tämä täti kutsui minua koko synnytyksen sannaksi mutten jaksanut puuttua asiaan. :D
Väärästä kohtaakin paineli.Tuli iso mustelma juuri rintalastan alapuolelle.
Kun sitten viimein saatiin neiti pihalle tulikin hiljaista kun kätilöt alkoivat neitiä mittailla.
Parilla kilolla vaan heitti tuo arvio.
Puhuivat hoitovirheestä sänkyni päädyssä johon kehoitin heitä puhumaan minulle suoraan.
Hymyilivät vaan.
Sain sitten pienen cempulan syliin ja pelkäsin kovasti tiputtavani liukkaan vauvan.
Pidin häntä nilkasta lujaa kiinni.
Muistan aina sen vastasyntyneen vauvan hajun.


Huomenna esikoinen täyttää 10 vuotta.
Sai sitten kuitenkin oman syntymäpäivän.

Silloin olin osaston pienin äiti jolla oli suurin vauva.
Nyt olen reippaan koululaisen äiti.

Kymmenessä vuodessa on ollut paljon iloja ja murheita.
Lapsen kasvua on ollut hauskaa ja rankkaa seurata.
Omaa henkistä kasvua äitinä on myös tapahtunut.

Laittaisin nyt tähän kuvan vastasyntyneestä tytöstä mutta ne ovat kaikki paperilla.
Ne ajat olivat sellaisia silloin 10 vuotta sitten. :)


Edit: Tässä vielä kuitenkin. :)



Cemppu silloin 1v




Cembalo nyt 10v