Lasten väliset sosiaaliset suhteen ovat veikeitä.
Jonkinlaisessa murroksessa oleva alle kolmevuotias alkaa luopua yksinleikistä ja siirtyä mutkien kautta yhteisleikin puolelle.
Sen seuraaminen on joskus huvittavaa mutta rankkaakin kun kokoajan saa olla kieltämässä,ohjeistamassa ja selvittämässä kuka oli ensin? ja eikö voitaisi jakaa?
Mimolla on paljon ystäviä joita näemme usein.
Jaamme arki-iltoja tai aamupäiviä isomman köörin kesken useamman kerran viikossa.
Itse tykkään laittaa ruokaa kyläilijöille ettei leikkiajaksi typisty tympeä parituntinen kun pitää muuten lähteä kotiin patojen ääreen.
Usein itse saa myös istua syömässä ja rupattelemassa aikuisten kesken kun kakarat ovat jo kaikonneet leikkeihin massut täynnä.
Tällä hetkellä ei ole ketään kaveria jonka kanssa mimo ei saisi aikaiseksi kinaa.
Hiukan vanhempien kanssa menee paremmin kun toinen osaa jo johtaa leikkiä hieman.
Myös ihan pienet kaverit saavat olla suht omillaan.
Itse koitan pitää selkeitä hiekkalaatikkosääntöjä myös kotona jotka koskevat kaikkia:
Kädestä ei oteta eikä satuteta toista.
Tällä hetkellä opettelemme myös sanomaan toiselle ei,ei saa kiusata/töniä/ottaa multa- sen sijaan että huutaa naama punaisena äitiä.
Toinen puoli kolikosta on että opettelemme kuuntelemaan mitä vastapuoli sanoo.
Jos kaveri sanoo ponnekkaasti EI on aika tajuta ettei tukkaa nyt harjata tai syötetä leikkiruokaa lusikalla.
Kuunteleminen on selvästikkin se hankalampi osuus.
Myös leikistä poistumista olemme harjoitelleet jos alkaa mökötyttää ja sitä ihanaa jakamista!
Kokeilkaapa muuten ja ostakaa lapsille pussi gogoja! Mielellään epäsuhta määrä ja antakaa lasten jakaa itse!
Parivuotias muistaa hyvin ettei saanut kavereilla kuin yhden monesta ja soveltaa sitä heti kotona vastaavassa tilanteessa.
Parivuotiaiden on myös hyvin hankala ymmärtää että jos minulla on kaksi ja sinulla on kaksi niin kummallakaan ei ole enempää. :D
Parivuotias tietää myös jo mikä on hänen lelu ja kun sen laskee kädestä on se edelleen hänen lelunsa.
Äitinä tässä kohtaa tulee hankala paikka jossa lapsen lelua saa lainata kun lapsi ei sillä leiki (esim puistossa) mutta lapsella on kuitenkin jonkinlainen oikeus leluun kun hän sitä kaipaa. Paitsi tilanteessa jossa pitää haistaa lapsen kiinnostus leluun vain silloin kun se on jollain toisella tai silloin kun ollaan lapsen kotona ja kaikilla leluilla saa leikkiä yhdessä...
Mimolla ja yhdellä parhaista kavereistaan ei juuri koskaan mene tällä hetkellä yksiin. Kuitenkin kaveri on tärkeä ja hänestä puhutaan ja hänelle halutaan näyttää juttuja kun hän ei ole läsnä.
En oikein ymmärrä tätä kasvuvaihetta. :D
Ei tunnu järkevältä aikuisten maailmassa ensin tapella ja sitten juosta riemusta kiljuen toisen kainaloon.
Ehkä asiat vain eivät ole vielä niin vakavia?
Tai ehkä kuvittelen että vanhemman ohjauksella on siihen jotain vaikutusta?
Kun omat sosiaaliset taidot pettävät astuu taka-alalta se turvallinen äiti tai isi joka ohjaa loppukädessä asian oikeaan suuntaan.
Kuitenkin ne ovat ihania ne tärkeät kinaavat,riehuvat,räkättävät,painivat,sanasotailevat ja kikattelevat kaverit.
Mutta on se vaan hankalaa olla reilu kaksi vee.:)
Voi arrgh, meillä painitaan niin noiden samojen juttujen äärellä.
VastaaPoistaMinä tosin sanoin jo jopa, että huuda edes äitiä, jos et itse uskalla sanoa ei, kun toinen ei uskalla itseään puolustaa ja sitten illat pillitetään, kun aina ne vaan vie kädestä ja sanoo että me-ei-oteta-sua-leikkiin-eikä-ainakaan-leikitä-sun-kaa.
Olisi niin paljon helpompaa, jos edes kaikki vanhemmat pitäisivät noista perushiekkalaatikkosäännöistä kiinni, mutta on meitä vaan niin moneen junaan, että oksat pois...
Silti joka aamu puistoon on päästävä, heti kun silmänsä avaa, ei voi ymmärtää... :)
emmi: minä liputan myös tuon puolesta että kaikki vanhemmat pitäisivät edes niistä muutamasta samasta säännöstä kiinni.
VastaaPoistaEpäreilulta tuntuu jos joutuu omalle lapselle sanomaan että annan nyt olla vaan vaikka se otti tms jos tilanteeseen ei oikea vastuullinen puutu. Yleensä itse kiljaisen sitten ettei saa ottaa mutta sekin on puistomaailmassa joskus sellaisen mulkoilun paikka ettei tosikaan!
Meillä on aina välillä valvotusti annettu mennä aika ryminäksi kun olemme katsoneet löytyykö ratkaisua lasten kesken.
Se on mielestäni turvallista kokeilua omille taidoille silloin jos lapsella ei ole taipumusta satuttaa toista kun tahto ei toteudukkaan.
Tytöillä tuppaa vaan kiljuminen olemaan sitä luokkaa että viimeistään kun omat tärykalvot rätisee pannaan riitapukarit ojennukseen. :D
Hyvä kirjoitus, täällä on ihan samanlaista. Keverit on tärkeitä, niiden luo mennään mielellään ja niitä odotetaan kylään. Mutta se jakaminen, se ei suju!
VastaaPoistaOn hiukan rasittavaa juosta koko ajan selvittämässä kiistoja, kun kumpikin taapero puristaa rystyset valkoisena samaa lelua. Yleensä ajattelen, että tasavertaiset lapset saavat selvittää kiistat keskenään, mutta tässä ikävaiheessa se ei vaan onnistu.
juuri noin. Pyryllä on ihan samanlainen vaihe menossa
VastaaPoistaIhana kirjoitus ja kovin läheinen aihe meilläkin. Ja mä niin myös liputtaisin niiden yhteisten sääntöjen puolesta, tutummille lapsille kyllä komennan, mutta vieraammille ei viitsi.
VastaaPoistaTäytyy palata vielä paremmalla ajalla lukemaan tulevaa keskustelua!
Ihan loistava kirjoitus, osu ja uppos.
VastaaPoistaMeillä Viola ilmoittaa, ettei tykkää muista lapsista... Ujona luonteena ei tykkää kun muut tulevat liian lähelle, ja on myös tarkka omista tavaroistaan, joten on rankkaa, kun muut niitä lainailevat.
Mutta hei, kertokaa viisaat, hiekkalaatikkoetiketistä, jos joku vieras lapsi lainaa lelua, niin saako sen pyytää takaisin?! Hölmö kysymys, mutta kysynpähän silti.
Meillä kävi esim. niin, että kävimme välillä keinumassa, ja sillä välin muut lapset olivat napanneet lähes kaikki lelumme, myös ne pari Violan suosikkiautoa. Siinä sitten istuttiin hiekkalaatikolla yhden lapion kanssa ja katsottiin kun muut leikkivät meidän leluilla. (meidän leluja kyllä saa lainata, mutta pitääkö mun ottaa ne suosikit aina mukaan, ettei kukaan nappaa niitä?) Viola ei myöskään halua leikkiä muiden leluilla, koska ne eivät ole hänen. Huoh.
Siedätyshoitoa on harrastettu, mutta välillä muiden lasten seura tosissaan ahdistaa pientä, joten traumojakaan en halua kehittää.
täysikuu: itse mietin just tuota samaa aina. olen saattanut sanoa että: menemme nyt kiikkumaan ja sillä aikaa saa lainata näitä meidän leluja.
VastaaPoistaTai jotain tyyliin: voiskos mimo saada nuo autot kun ne on mimosan lempileluja ja sille tosi tärkeitä.
Yleensä on tehonnut.
Meillä mimo leikkii aika varauksetta kaikkien kanssa vielä toistaiseksi.
Voi, täähän on kuin meillä. Kummallinen vaihe tosiaan. Kaverit on meidänkin 3-vuotiaalle tuikitärkeitä, mutta yhteisleikki vaan ei oikein ota sujuakseen. Onneksi olemme saaneet lähipiirin kanssa sovittua yhteisistä säännöistä ja olemme myös sopineet, että toisten lapsia saa/pitää komentaa kuin omiaan.
VastaaPoistaKurjalta tuntuu olla koko ajan komentamassa ja ojentamassa omaansa. Hän kun on pienempi kuin muut ja järki ei tunnu oikein pysyvän päässä. Onneksi pari vuotta vanhemmat lapset omaavat jo jonkn verran tilannetajua.
Jännä muuten miten "ei kenenkään" leluista tule samalla tavalla kinaa ja riitaa. Meidän läheisellä leikkikentällä on yhteisiä leluja, jotka viimeinen korjaa lukittuun leikkimökkiin.
Juuh, niin on meidän miehellä kanssa. Ainoan ystävänsä kanssa halaavat, pussaavat ja lyövät turpaan. Aina vaihdellen mielialojen mukaan. Molemmat samanikäisiä, tyttö ja poika. =)
VastaaPoistaJakaminen on täysin mahdotonta. Ja niin on moni muukin...huoh. Kasvaakohan mun jääräpäästä täysijärkistä ikinä?
Niin tuttua - meillä n.2,5v ja pian 5v pojat - rakkaita toisilleen, mutta voi pojat ku ne tappeleekin aina! :D Just tota kumpikin tahtoo sitä ja tätä, meillä isompi kyllä jossain vaiheessa kyllästyy kiukuttelevaan pikkuveljeen ja antaa periksi. ;) Kyllä sitä erotuomarointia on joskus ihan liiaksi asti, niin että höyry nousee päästä....mutta oppivatpahan olemaan toisten kanssa kun noita on kaksi ihan kotonakin jakamassa ja riitelemässä ja oppimassa elämään! Yritän kans pitää huolen, että ei saa viedä kädestä ja jos joku tavara on jollain ensin niin pitää odottaa - tai vaihtoehtoisesti yrittää vaihtaa ja neuvotella johonkin toiseen tavaraan jos toinen suostuisi siihen. Ja anteeksi pitää pyytää vaikka vain vahingossa kaataa toisen tms.
VastaaPoistaVoi miten tutulta kuulostaa... Parivuotiaan elämä, on se rankkaa välillä. :)
VastaaPoistaMeillä on ihana puistoporukka jossa on paljon tyttöjä vuosimallia 08 ja rakastetaan ja riidellään kyllä. Yhteiset säännöt on nimenomaan nuo että kädestä ei oteta ja satuttaa ei saa. Leluja saa lainata mutta jos joku on toiselle tosi tärkeä niin ei juuri sitä tarvitse ottaa. Kukaan ei kuitenkaan onneksi mitään lapsen tosi spesiaalia omaa yleensä ota puistoon mukaan juurikin siksi että siitä sitten tappelee koko likkakööri...
Joskus eksyy sitten jotain randomeita joukkoon joiden lapsista näkee heti että ei ole koskaan joutuneet jakamaan mitään edes sisarustensa kanssa ja ikävä kyllä he sitten aika pitkälti ovat armaiden lapioidensa kanssa yksin kun ei kukaan jaksa kokoajan kinata. Parasta on se kun joku perustelee että "Voi kun meidän Jani-petteri on niin tarkka omistaan, sillä on sellainen VAIHE".
Se vaihe taitaa valitettavasti kestää koko eliniän jos vanhempi ei missään vaiheessa asiaan puutu. Viimeistään sitten päiväkodissa on karmeat ajat edessä jos ei ole ikinä omia lelujaan lainannut.
Oih, miten ihanasti kirjoitit sen mitä mä en osaa kirjoittaa tai saati sanoa ääneen.
VastaaPoistaJotkut ajattelevat, että lapsuus on vaan välivaihe aikuisuuteen. Pöh, lapsuus on tässä ja nyt, ei mikään vaihe ja meidän aikuisimmeisten on jotenkin hankala sitä välillä ymmärtää.
Mutta elämisen ja asioiden harjoittelua lapsuus on kyllä mitä suuremmissa määrin, niitä juttuja vain me äidit ja muut aikuiset voidaan auttaa lapsiamme avaamaan ja ymmärtämään. <3
ps. sopii muuten keinu paremmin teijän olkkariin maton kaveriks kun meijän olkkariin :)
Tuo kaverin kanssa tappelu ja lähes samanaikainen halailu kertoo varmaan lapsen hetkessä elämisestä. Ja hyvä niin,ettei kanna kaunaa.Taitojen ja sääntöjen opettelua,ja kestää loppuelämän.
VastaaPoistaPitkän lastenkasvatuskokemuksen perusteella pyytäisin takaisin,jos kaikki lelut on viety ja toinen on lainatulla lelulla jo hetken leikkinyt.Rajansa kaikella.