Tänään patikoitiin parisen tuntia espoon laitamille Jadelinen 2v juhlille.
Sen verran matkantekoa oli ohjelmassa että bussissa vedettiin kevyt kolmioleipälounas.
Mimon juhla-asuna toimi tuollainen kauluspaita ja farkkuhaalari setti käyttännöllisyydenkin takia.
Minusta mimolle sopii myös hyvin tuollainen siisti paita ja housut linja eikä aina tarvitse olla mekkoa,eihän?
Vieraan näköinen kieltämättä neiti hiukan on kun yllä on niin hempeää ja vaaleaa. :D
Juhlista muutama onnistuneimpia kuvia.
Tuusiksella on sisällä niin pirun pimeää että kuvista ei tule mitään! :D
Synttärisankari juhli reippaasti kakkosiaan ja teemana selvästikkin oli Hello Kitty jota mekin sivusimme viemällä lahjoiksi ensin retrohkon Myyrä palapelin ja sitten sen Hello kitty äänikirjan.
Loppuvuosi on yllättävän monen juhlan aikaa mimokin jaksaa odottaa jo omiaan jotka ovat helmikuun alussa.Neiti tietää.
Sitä ennen pitää vielä kemutella meidän isi jolla on sopivasti pari viikkoa ennen laskettua omat juhlansa.
Olenkin jo ennustanut että lähtö tulee varmasti silloin kun isä on auttamattomasti ulapalla. :D
Tähän loppuun täysin asiaan kuulumaton kysymys joka juuri tuli mieleen!
Oletteko antaneet sairaalassa isommalle lapselle ns. vauvalta jotain?
Olen kuullut että monet ovat antaneet tyyliin pienen paketin ,lelun tms joka on vauvan lahja sisarukselle.
Meillä luultavasti pikkuvanhus kysyisi: äiti ,miten se on voinut ostaa tämmösen kun se on ollut masussa?
Mutta mikä on tämän lahjan pointti?! :)
Me annettiin lahja siksi kun pojasta tuli isoveli. Sai sen paketin sairaalassa kun tuli pikkuveljeä ensimmäistä kertaa katsomaan. Meillä ei tuo "vauva toi lahjan" olisi toiminut kun Heppu oli jo 4,5v sillon ku pienempi synty. Isompi muistaa kyllä aina pehmolelustaan, että sai sen isovelilahjaksi=)
VastaaPoistaNo joo, annettin meidän 7 vuotiaalle, kun oli vähän etukäteen myrtsinä vauvan tulosta... Onneksi vauva sulatti veljen sydämen nopeasti :)
VastaaPoistaMeidän lahjaa tärkeämpi oli kuitenkin että isovanhemmat, jotka toivat vauvalle lahjoja, toivat lahjoja myös muille lapsille, erityisesti sille ex-kuopukselle. Jos pieni lahja saa lapsen hyväksymään ison elämänmuutoksen helpommin, on se minusta sen arvoinen.
-elly-
Me annettiin vauvalta lahja, ja vastaavasti isoveli toi vauvalle sairaalaan oman lahjansa (kämäsen vanhan helistimen kun mies kiireessä sen järjesti, mut idea oli tärkein :D). Isoveli oli 2,5 v tuolloin, meille sopi vallan hyvin tää systeemi, tempasin lahjan esiin sairaalapöydän alta että "katos vauvalla oli sinulle tämmönen", mutta hyvä idea tuo "isosisarus"-lahjakin jos tuntuu, että sopii paremmin. *Jotain* lienee kuitenkin hyvä olla...;)
VastaaPoistaKivoja synttäri kuvia..harmi ettei päästy paikalle.
VastaaPoistaTuo edellisen kommentin vanhempien antama"isoveli"lahja kuulostaa kivalta ja ehdottomasti kivemmalta kun että ois vauvan antama lahja...
Me annettiin muumilaiva ja se oli kätevä siksikin, että tuore isoveli sai tekemistä laitokselle ja ehkä vähän irtiottoa hämmentävästä tilanteesta.
VastaaPoistaminäkin mietin että idea on hyvä mutta miksi se tulee siltä vauvalta?
VastaaPoistaNythän sekin ratkesi jos on ns.sisaruslahja.
M-k: tuotakin mietin juuri ettei mikään palapeli olisi pahitteeksi ettei mene laitoksella ihan riehumiseksi!
Miellä lasten ikäeroksi tuli 1,5 v ja isompi oli kans tyttö niinkun teillä niin huippu oli, että sai oman nuken jolle voi syöttää tuttipulloa ihan samanlailla kun vauva imi äitin tissiä. Tosin meiltä se lahja ei tullut vauvalta vaan sen oli keksinyt hoitaja joka hoisi sillä aikaa esikoista kun me oltiin synnyttämässä. Meillä kun matkaa jo pelkälle synnärillekin tulee reilut kolme tuntia yhteen suuntaan, niin se iskänkin poissaolo synnytysreissuilla on joskus aika pitkä.
VastaaPoistaJoo Hanna,luota oikeesti omaan tunteeseesi, meillä nimittäin lensi ihan kaikki noi isosisko lahjat ihan raivoissa seinään vaikka muuten tyyppi on kuin viilipytty. Jotenkin ne tuntui ihan kusetuksesta 4-v ihmisestä. Sitten jo puolivuotiaan valitsema nimipäivälahja otettiin erittäin tosissaan ja kiitollisena vastaan. Vielä kun mietin niin isi osti molemmille jotain samaa kättärin kanttiinista ja se hyväksyttiin kyllä. Mutta siis noi otsikolla isosiskolle lahjaksi koki surkeamman kohtalon.
VastaaPoistaMeillä isompi oli 1v10kk kun vauva syntyi ja kun tuli sairaalassa käymään sai vauvalata lahjaksi pehmolelun, josta tuli hyvinkin rakas. Olen aina ihmetellyt sitä, että isompi laitetaan antamaan vauvalle jotain, eikö vauva tarpeeksi vie jo isommlta, pitääkö sen antaa sille vielä jotain, eikö se juuri noin päin ole, että vauva "antaa" isommalle, minusta siinä on ainoastaan järkeä. Ja kysymyksiinhän voi järkeillä jotain, että vauvaa auttoi joku ostosten kanssa, mutta että vauva haluasi antaa juuri tämän tietyn lahjan (joka tietty kannattaa valita mahdollisimman mieluiskais...)
VastaaPoistaMe emme ostaneet tai antaneet pojille mitään. Olivat onnelisia jo siitä että saivat siskon syliin. Muut kun toivat vauvalle jotain toivat myös pojille pienet. Kukaan ei halunnut unohtaa poikia :) Mitään ogelmaa ei ole olut :)
VastaaPoistaMeidän piti antaa, mutta toisen lapsen kohdalla synnytin muistaakseni joskus 17.00 aikoihin ja olin seuraavana aamuna kotona. Kolmannen kanssa synnytin yöllä noin klo 3.00 ja olin aamulla 11.00 kotona. Joten isommat ei edes kerenneet katsomaan meitä laitokselle, joten suunnitelmat vähän muuttui :) Kukaan muukaan ei kerennyt enään viimesen kanssa laitokselle moikkaamaan, joten en saapunut vauvan ja lahjapinon kanssa. Kivasti kuitenkin kaikki kyläilijät olivat sitten huomioineet niin isommat kuin vauvankin, joten sellaista kaunaa vauvaa kohtaan ei syntynyt :) Vauva saa kaikki ja mä en mitään meininkiä :)
VastaaPoistaMiehen vanhemmat olivat ostaneet esikoiselle lahjaksi kassikoiran (tai siis koiran joka oli kassissa), jonka tyttö sai silloin kun olin sairaalassa kuopuksen kanssa. Me olimme ostaneet tytölle nuken, mutta taisimme antaa sen jo ennen kuopuksen syntymää. Vauva ei tuonut muistaakseni esikoiselle mitään lahjaa.
VastaaPoistaMeillä pojat lainasi pari ekaa viikkoa isosiskon vaunuja, joten "antoivat" sitten vastineeksi BB:n kaksostenrattaat nukkeineen ja muine tarvikkeineen. Se toimi ihan hyvin vajaa kolmivuotias antoi vauvojen olla rauhassa, kun oli omat nuket hoidettavana.
VastaaPoistaKättärillä tyttö sai omaa aikaa äidin kanssa, eli kun veikat oli moikattu, niin käytiin syömässä jätskit alakerran kantiinissa ja ostettiin sieltä joku puuhalehti tai vastaava. Samalla muut vieraat ihaili poikasia isin kanssa. Kovinta oli se, kun piti lähteä kotiin. Aina koitettiin keksiä jotain tekemistä esim, yhtenä iltana kävivät kaupan kautta ostamassa pojille tuttipullot...
Tsemppiä esikoisen kanssa. Meillä tuska purkautui ihan mielettömänä raivona mua kohtaan ja siinä me sit pillitettiin lattialla uhmiksen kanssa monet kerrat. Mutta se helpotti ja sitten halattiin.
Noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen tyttö tuli illalla jo nukkumaan mentyään kysymään, et "äiti, ethän sä enää lähde sinne sairaalaan?" Meillähän tuli äkkilähtö ambulanssilla keskellä yötä, joten tyttö meni nukkumaan illalla ja aamulla oli äiti ja isi poissa ja isovanhemmat tilalla...
Tää ei nyt mitenkään liity tähän postaukseen...
VastaaPoistaTuunaa se Ransu niin, että laita jostain vaaleanpunaisesta uudet nauhat ja samasta nauhat sinne korvien ympärille. Se sopisi sitten siihen ruskeaan toppaan kuin nenä päähän. Se on käytössä älyttömän hyvä: lämmin ja tosi kevyt ja hyvin muotoiltu.
kepposen rouva: sä olet myöhässä! :D koska mä olen JO laittanut ransuun pinkit nauhat! :D
VastaaPoistaItse en kyllä lämpene sille vieläkään kun on niskasta niin lyhyt mutta mimo tykkää!