perjantai 15. lokakuuta 2010

Kysymys

Käännyn taas puoleenne kysymyksien kanssa.

Suunnittelen juttuja joihin tarvitsen teidän kokemuksianne ja apuanne. ;)
(Kerron lisää myöhemmin.)

Haluaisin tietää mikä teistä lukijoista on äitiydessä vaikeinta?
Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia?
Missä olisit tarvinnut apua?
Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?
Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille?



Olisin todella iloinen jos teidän lukijoiden joukosta edes joku jaksaisi vastata kysymyksiin!

Kiitos. :)


-----------------------------------------------------------------------------
Ai niin !!

Meinasin unohtaa niin laitan tämän nyt tähän. :)

Tapasin Peikonpojan Päivin Design marketilla korjaamolla ja rupattelimme kivan tovin.
Päivi lupasi katsoa teille lukijoille jotain ihanaa talvipirsitystä ja tälläinen maili oli putkahtanut tänään!


"Lupailin Mimon menossa-lukijoille lokakuussa jotakin mukavaa... ja
ajattelin että eiköhän lahjustella heti kunnolla. -15% alennus sekä
peikonpoika.fi että beloved.fi putiikeista kuun loppuun asti. Etuuden
Mimon kaverit saavat lunastamalla koodin ’kaveri15’ tilauksensa
yhteydessä.
Hauskaa on myös se, että sekä peikonpojan että belovedin
tilaukset tulevat yksillä posituskuluilla!

Kannattaa kurkistaa ainakin peikonpojan uudet nauhat ja belovedin hauskat
postikortit.
>> nauhat
>> postikortit

Ensimmäiset lumihiutaleet ovat jo laskeutuneet peikonpesän pihalle –
mukavaa viikonvaihdetta toivotellen"

-päivi ja peikkolapset-


Kiitos Päiville täältä meiltä henkisten peikkojen valtakunnasta! :)

16 kommenttia:

  1. Yökukkuja viel koneella... vastataanpa heti ettei sit unohdu. Neiti tulee vasta1 1/2v, joten täs on vasta taapero kauteen siirrytty.


    Vaikeimmaksi koin ehkä ajan kun ei vielä osannut erottaa mikä on sitä kipuitkua, kiukkuitkua, nälkäitkua. Tuli niin voimaton ja turhautunut olo, kun ei tiennyt mikä pientä itkettää.

    Ylätyksenä tuli se että kuinka itse olin kiinni lapsessa. Vaikka oli hyvä hoitaja, tuntu raskaalta jättää toinen tunniksikkaan hoitoon. Hyvin oli opastettu että vauva on riippuvinen äitistä, mut tämä äidin suuri riippuvuus vauvasta oli yllätys.

    Kaikkia tuoreita äitiä opastaisin, että levähtäkää! Jos ne tiskit on siin pöydäl ja väsyttää, niin kyllä ne joutaa odottaa.
    Ja nauttikaa siit vauva-ajasta! Että se hurahtaakin nopeaa ohi...

    Vinkkejä. niit on kyllä saatu, vaan arvaappa suttaako nyt tyhjää...
    käyn kommentoimas uudelleen, jos jotain oikein rakentavaa tulee mieleen :)

    VastaaPoista
  2. Minusta vaikeinta on jaksaa lasten kiukkua ja raivoa, etenkin silloin kun se alkaa jo aamulla tai kun on itse väsynyt (kuten yleensä pienten lasten kanssa on).

    Yllätyksenä tuli se alku vauvan kanssa, kun se oli ensimmäisestä yöstä lähtien rankkaa eikä lainkaan sellaista auvoista vauvan tuijottelua. Yleisesti univelka on tullut vähän yllätyksenä, en ennen tiennyt, kuinka vähän äidit saavat nukkua. Ja en tiennyt sitäkään, että pikkulapsiperheessä kertynyttä univelkaa ei oikein voi edes nukkua pois, kuten ennen lapsia pystyi.
    Positiivisena yllätyksenä tuli se, miten paljon sitä itse kypsyi lasten myötä. Loppui se oman navan tuijottelu.

    Ensimmäisen lapsen kanssa olisin kaivannut apua aivan alussa. Että joku olisi sanonut, että kyllä se siitä helpottaa ja muistakin tuntuu alussa tuolta. Sen sijaan joka puolelta hoettiin "eikö olekin ihanaa?" ja minä sanoin, että ei ole. Tosin kyllä se sitten ihanaksi muuttui, kun ensijärkytyksestä toipui.

    En oikeastaan muista hyviä neuvoja, yleensä neuvot ovat olleet sellaisia, ettei ole tehnyt mieli noudattaa (kuten "anna vauvan vain huutaa yksin"). Yleensäkään en tykkää aikuisten ihmisten neuvomisesta, jos neuvoja ei erikseen pyydä.
    Neuvojen sijaan arvostan vertaistukea ja empatiaa. Parasta piristystä arjessa ovat juurikin hyvät äitikaverit.

    Uudelle äidille sanoisin, että kannattaa hakeutua muiden äitien pariin tai edes yhden. Ei kannata jäädä yksin neljän seinän sisälle, vaikka lähteminen ihmisten ilmoille onkin usein alkuun raskasta. Eikä myöskään kannata stressata jatkuvista neuvoista, vaan tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Moikka!

    Äitiydessä vaikeinta näin kolmen lapsen työelämässä olevalla äidillä on ihan perus jaksaminen. Pitää hoitaa työ, koti ja lapset. Tuo järjestys tietysti käänteisenä..tärkeys :) Nykyään eletään jotenkin niin hektisesti ja kovaaa eteenpäin paahtamalla, että aikaa sellaiselle kunnon perhe-elämälle ei vain jää. Tietysti tämä asia on jokaisen henkilökohtaisesti pohdittava..mikä on tärkeintä? ..mille aikaa annetaan? Itse tietysti mieluusti tippuisin pois työelämästä mutta jollain sitä kuitenkin on elettäväkin.

    Vaikeaa on myös omalla kohdallani oman lapseni ongelmat. Vai onko ongelma kuitenkin itsessäni? Tämän asian kanssa olen viimeaikoina kamppaillut. Käy vilkaisemassa blogistani jos aikaa on.

    Itselleni ei ehkä tullut yllätyksiä. Sitä oli kaikki oppaat ja opukset lukenut. VAikka harvoinhan se elämä sitten kuitenkaan menee niinkuin oppaissa. LApset on niin erilaisia kuten myös vanhemmat. Itselläni oli jotenkin tosi avoin mieli, että oikeastaan en luonut mitään ennakko-odotuksia. No tietysti se perinteinen..yövalvomiset olivat aika rankkoja.

    Missä apua? jos joku olisi kertonut ettei minun tarvitse olla SUPERÄITI. Pääasia, että olen läsnä lapsilleni. Nyt ehkä maksellaan tästä oppirahoja.

    SIlitä hellästi lapsesi kulmakarvojen välistä aluetta niin hän nukahtaa paremmin :) Ehkä ne parhaimmat vinkit juurikin ovat liittyneet ihan näihin käytännön asioihin. Pieniä asioita kuten että miten helpottaa kipeän lapsen oloa tms.

    Vinkkini tuoreille äideille. Anna lapsellesi aikaa. Pidä sylissä ja paijaa :) Rakkautta rakkautta!!

    VastaaPoista
  4. neuvo jonka sain ja jonka olen jakanut äitiystävilleni- Nuku silloin kun vauvakin nukkuu :)Tämä siis ensimmäisen lapsen kanssa mahdollista. Mutta jos meillä käy niin hyvä tuuri, että molemmat muksut on samaan aikaan päiväunilla, niin takuuvarmasti on myös äiti.

    VastaaPoista
  5. Haluaisin tietää mikä teistä lukijoista on äitiydessä vaikeinta?

    Äitiydessä vaikeinta oli, se että oma rauha meni. Mulle oli ja on edelleen välillä raskasta se, etten voi vaan olla rauhassa ja touhuta omiani. Koko ajan on ikään kuin valmiustilassa täyttämään toisten tarpeita.

    Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia?
    Se, miten tarvitsevia lapset ovat. Ja se, miten elämä muuttuu, kun perheessä eletään lasten ehdoilla ja lasten aikatauluilla.

    Missä olisit tarvinnut apua?
    Lastenhoidossa. Kun ei lähistöllä mummuja, ja tukiverkko muutenkin huono.

    Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?
    Ota rennosti!

    Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille?
    Jos ei ole luontaista tukiverkkoa, niin koita rakentaa sellaista muista vanhemmista, naapureista, maksullsista lastenhoitajista jne. Muistakaa myös hoitaa parisuhdettanne, jos sellainen on.

    VastaaPoista
  6. Haluaisin tietää mikä teistä lukijoista on äitiydessä vaikeinta?
    Ehdottomasti se että miten sitä osaa kasvattaa lapsestaan hyvän ihmisen! Ja se vastuu, se on välillä aika yllättävää!

    Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia?
    Ei oikeastaan mikään, osasin hyvin ajatella ettei se ole niin helppoa kuin mitä luulis! ;D (Negatiivinen luonne nääs... ;D). Ehkä se kuinka hankalaa se kotoa lähteminen on, ei sitä ihan joka päivä viittinyt shoppailemaan/kylille lähteä vaikka niin luuli!

    Missä olisit tarvinnut apua?
    Imetys ei onnistunut ja siihen olisi kaivattu synnytyssairaalasta enemmän neuvoa mutta pyynnöistä huolimatta ei neuvoja saatu... Enemmän innokkaita lastenhoitajia, niitä kun ei oikeastaan ole kuin me kaksi joten kun toinen vanhemmista lähtee jonnekin jää toinen kotiin.

    Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?
    Ei tule mieleen mitään erikoista.

    Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille?
    Luottakaa vaistoihinne!

    VastaaPoista
  7. Vaikeinta on minulla tällä hetkellä antaa jokaiselle kolmesta (4-v., 3-v. ja 9kk) omaa yksilöllistä aikaa. Lapsemme ovat luonteiltaankin lisäksi hyvin erilaisia, joten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen tuntuu tällä hetkellä ylitsepääsemättömän hankalalta...

    Esikoisen kanssa yllätyksenä tuli se, ettei sitä pientä toukkaa kohtaan heti ollutkaan sitä suurta rakkauden tunnetta. Se tuli sitten pikkuhiljaa, mutta tämä oli asia, jota minun oli vaikeaa sanoa ääneen, koska kuvittelin olevani jotenkin tunnevikainen. Toisen ja varsinkin kolmannen kohdalla tilanne olikin ihan eri. Ensimmäisen kanssa kaikki on vaan niin uutta ja hämmentävää, että voi viedä aikansa selvitellä tunteiden sekamelskaa:)

    Yllätyksenä tuli myös se, että uhmaikä voi kestää putkeen kaksi vuotta!!!

    Apua olisin tarvinnut avun hakemisessa... Silloin kun kaksi ensimmäistä olivat ihan pieniä, iski paha uupumus, joka myös heijastui lapsiin. Tiesin tarvitsevani apua, mutta en jaksanut itse sitä hakea. Valitettavasti tilanne pitkittyi turhaan. Nyt onneksi asiat paremmalla mallilla ja tilanteesta oppineena osaan tarkkailla jaksamistani paremmin, mikäli tilanne sattuisi uusimaan.

    Parhaat vinkit ovat liittyneet arjen pieniin asioihin. Nyt ei tule yhtäkään mieleen, mutta niitä on vuosien varrella tullut varmasti paljon.

    Vinkkinä uudelle äidille antaisin sen, että nuku aina kun vauvakin nukkuu. Levännyt äiti on paras äiti! Siirrä mahdollisuuksien mukaan siivousta, ruuanlaittoa jne... miehellesi tai jollekin muulle läheiselle.

    VastaaPoista
  8. Haluaisin tietää mikä teistä lukijoista on äitiydessä vaikeinta?
    -vaikeinta oli hyväksyä se, että koskaan enää ei minun tai mieheni tarpeet tule ensimmäisenä. Ensimmäisenä ajatellaan lapsia ja sitten mietitään mitä aikuiset kenties tarvitsevat.

    Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia?
    - Kaapissa on aina oltava ruokaa :-)

    Missä olisit tarvinnut apua?
    -Olisin halunnut kuulla muiltakin äideiltä kuinka kukaan ei ole täydellinen. Että saa olla pakastepullan tuoksuinen, laiska ja välillä on ihan ok luukuttaa Muumeja. Kukaan ei ole täydellinen.
    Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?
    -Se menee ohi! Oli sitten kysymys yövalvomisesta,uhmaiästä,murrosiästä- kaikki menevät ohi,ennemmin tai myöhemmin.

    Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille?
    -Nauti! Lapset ovat pieniä vain hetken.

    VastaaPoista
  9. Haluaisin tietää mikä teistä lukijoista on äitiydessä vaikeinta?
    EHKÄ SE KUN PITÄÄ OLLA ÄITI, VAIMO, TYÖNTEKIJÄ JA OMA ITSENSÄKIN PITÄISI MUISTAA VIELÄ SIINÄ KAIKESSA TOUHUSSA. MEINAAN UNOHTAA KUKA OLEN VÄLILLÄ :S

    Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia? SE, ETTÄ OLIN ÄITI 24/7. MITÄ PIENEMPI LAPSI SEN LYHYEMPI " NAPANUORA ". ISOMMALLE OSAA JO ANTAA TILAA.

    Missä olisit tarvinnut apua?
    OMAAN AIKAAN. SUKULAISET JA SUURIN OSA KUMMEISTAKIN ASUU KAUKANA. SE ETTÄ JOKU OLISI AAMULLA TYÖNTÄNYT ETEISEEN JA SANONUT ETTÄ KOTIIN SAA TULLA VASTA ILLALLA. SIIS OMA AIKA.

    Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?
    KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN, MIKSI SIIS MINUNKAAN PITÄISI YRITTÄÄ OLLA.

    Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille? EI HAITTAA VAIKKA JOSKUS ON LIKAISET ASTIAT ALTAASSA JA VILLAKOIRAT JUOKSEE PITKIN LATTIOITA, KUN TULEE VIERAITA. TÄYTYY JOSKUS AJATELLA ITSEÄÄNKIN JA OTTAA UNET KUN PIENIMMÄT NUKKUU VAIKKA OLISI MILJOONA ASIAA TEKEMÄTTÄ. ANTAA ITSELLE ANTEEKSI ETTÄ EI OLE TÄYDELLINEN JA SAMOIN MYÖS MUILLE. EI SAA VAATIA LIIKAA. EI OLLA KUIN ELOKUVISSA.

    VastaaPoista
  10. Mulle ehkä vaikeinta oli hyväksyä se että en enää ehdi olla tip top äiti. Saan olla räjähtänyt, koti saa olla epäsiisti, pyykkia saa lojua nurkassa, saan olla väsynyt.

    Ennen piti pitää ittestänsä huolta, nyt saa olla kokoajan sydän syrjällään lapsen puolesta. Joskus huoli on suuri.

    Apua en kaivannut missään, itse klaarattiin vauvan kanssa, mitään tukiverkkoa ei ollut.

    VastaaPoista
  11. Mikä on ollut/on äitiydessä vaikeinta?
    Ei ole tullut 17 vuoden aikana (perheessä 17-vuotias ja 3-vuotias poika) mitään erityisen vaikeaa, ylitsepääsemätöntä, vastaan. Vaikeinta on ehkä ollut hyväksyä se, että on tilanteita, joissa äitinä et välttämättä voi muuttaa kaikkia lapsen elämässä olevia asioita hyväksi eli lapsi joutuu kärsimään. Toki voit tehdä kaiken sen, mitä on tehtävissä, mutta se ei välttämättä aina auta. Tällaisia tilanteita voivat olla isommilla lapsilla esim. kiusaamiset, syrjimiset tms. ja kaikenikäisillä lapsilla sairastumiset tms.

    Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia?
    Varmaan se, että omaa lasta kohtaan voi tuntea myös negatiivisia / avuttomuuden tunteita eli kaikki ei välttämättä ole niin "auvoista / täydellistä". Ei sillä, että tähän liittyen olisi ollut mitään sen ihmeempiä ongelmia. Kaikkeen muuhun oli vain tullut ilmeisesti varauduttua...

    Missä olisit tarvinnut apua?
    Apuahan saa, kun osaa pyytää/etsiä/on vara maksaa. En ole tarvinnut apua mihinkään erityiseen, asiat ovat järjestyneet. Isovanhemmat (tai muut vastaavat tukijoukot) ovat kyllä lapsiperheelle ehdottoman tarpeellisia ja niitä olisin kaivannut / kaipaisin edelleen vähän lähemmäksi (matkaa reilut 300 km).

    Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?
    Mieleen ei ole jäänyt mitään yhtä yksittäistä vinkkiä. Pidän kyllä ystäviä/tuttavia/muita lapsiperheitä hyvänä "tiedonlähteenä" ja kuuntelen ja kyselen mielelläni muiden kokemuksia, vaikkeivät ne suoraan omaan elämään istuisikaan.

    Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille?
    Lapsi kasvaa ja kehittyy ihan vain olemalla mukana arjessa, eikä tarvitse koko ajan mitään "hienoja elämyksiä". Aika menee loppujen lopuksi hyvin nopeasti ja elämään mahtuu sekä hyviä että huonoja aikoja, se vain on niin. Pikkulapsiaika voi tuntua raskaalta ja siinä vaiheessa kannattaa luottaa siihen, että muutkin osaavat hoitaa "minun lastani" eli apua kannattaa pyytää/ottaa vastaan - sillä tavoin lapset voivat myös saada elämänmittaisia läheisiä ihmisiä, muitakin kuin omat vanhemmat, niitä kyllä tarvitaan. Ja sitä mukaa kun lapsi/lapset kasvaa, kannattaa myös heille antaa vastuuta omasta elämästään - kaikkea ei tarvitse tehdä valmiiksi. Muitakin ajatuksia mieleen tulisi, mutta ehkä tämä jo riittää...terveisin Aaken ja Rikun äiti

    VastaaPoista
  12. Välillä äitiydessä on hankalaa olla kärsivällinen ja tiukka, mutta samalla hellä ja huolehtiva. Missä menee se raja?

    Vaikka tiesin, että kun on lapsi/lapsia niin ei lähteminen ole niin helppoa. Mutta kun se arki kolahti niin tajusin että aikaa se lähteminen ottaa.

    Nyt tarvitsin apua nuoremman kanssa yöheräilyyn ja vanhemman kanssa keskittymiseen-puheeseen. Alkaa omat ideat olla lopussa. Turhautuminen.

    Paras vinkki: Ei haittaa vaikka koti olisi sekainen. Kunhan on perus puhdas, lapsella ruokaa-juomaa ja puhtaat vaatteet. Ei se aika ole tärkeää vaan se laatu. <3

    Oma vinkki: ota lapsi yksilönä. jos lapsesi ei konttaa tai kävele niin nopsaan kuin muiden niin älä hätäänny, kyllä se sieltä tulee. Päivä kerrallaan, annetaan lasten olla lapsia. <3


    Ihana kysely!!!!

    Nyt tämä mami saa sitä kauan kaivattua omaa aikaa. Muotimessut kutsuvat, ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  13. Vaikeita kysymyksiä, osittain vastaukset vaihtelee päivästä riippuen, mutta tässä tämän aamun mietteitä:

    Äitiydessä vaikeinta on jaksaa väsyneenäkin lasten temppuilua ja kiukkuamista, kun pieni ei aina itsekään tunnu tietävän mikä mättää, saati että osaisi sen pukea itkun keskellä sanoiksi.

    Yllätyksenä tuli ehkä omien tunteiden vahvuus, etenkin niiden negatiivisten. Etukäteen ei ajatellut, että omaa lasta kohtaan voi tuntea myös kiukkua, ärtymystä ja lähes vihaa.

    Apua olisin ehkä kaivannut ihan perusarkeen toisen lapsen kohdalla. Siinä vaiheessa mies oli yrittäjä, joten päivät oli huomattavasti pidemmät kuin esikoisen ollessa vauva ja minä pyöritin sitten kotia yksin.

    Paras vinkki oli ehkä se, että ei kannata tehdä prikulleen neuvolan/lääkärin/toisen äidin/jonkun opuksen tms neuvon ja ohjeen mukaan vaan kuunnella itseään ja lasta ja muokata toimintatapoja itselle ja lapselle sopiviksi.

    Uusia äitejä kannustan etsimään äitikavereita, jos niitä ei valmiiksi omassa lähipiirissä ole. Perhekerhot, vauvaharrastukset, sähköpostilistat jne.

    VastaaPoista
  14. vaikeinta äitiydessä mulla on nyt se miten jakaa huomio molemmille lapsille (2v 10kk ja 1v 4kk), ensimmäisen syntymän jälkeen oli se et en osannut pyytää keneltäkään apua koliikkilapsen hoitoon.

    Yllätyksenä tuli se että miten kiinni sitä on lapsissa ja sitten ku pääsee yksin jonnekkin, on kauhee kiire kotiin ku ei kukaan toinen varmaaankaan pärjää lasten kanssa ku minä.

    Mulle paras apu on se tällähetkellä, et joku tulee ja sanoo et "mä otan tämän sun lapsen nyt yökylään, tuon huomenna iltapäivästä takas, tee mitä haluat."

    Paras vinkki minkä sain oli esikoisen ollessa vauva se et viekää lapsi vyöhyketerapiaan, se voi auttaa koliikkiin. Meillä autto, saatiin koko perhe 4 kuukauden jälkeen nukkua.

    Vinkkinä lapsen/lapsia saaneelle olisi se et ota rennosti, älä usko ihan kaikkee mitä luet lastenhoito-oppaista. Pitkälle pärjää kun käyttää maalaisjärkeä, eikä se mikä on toiselle perheelle hyvä, ole välttämättä teille sitä.

    Tää sun blogi on tosi hyvä, ootan aina et mitä oot kirjotellut :)

    VastaaPoista
  15. Mikä tuli yllätyksenä kun perheeseen tuli lapsi/lapsia?

    Se, miten kiinni lapsessa tosiaan on. Se, etten kokenutkaan mitään järjetöntä rakkauden vyöryä heti kun lapsi syntyi. Rakkaus kasvoi pikkuhiljaa. Lopulta yllätti se kuinka paljon lasta voi rakastaa, niin että se ihan sattuu. Se, että kaikki vauvat eivät syökään rintaa tuosta vain. Ja se, että vauvat nukkuvat yllättävän paljon.

    Missä olisit tarvinnut apua?

    Imetyksessä.

    Mikä oli paras vinkki/kokemus jonka sait?

    Nuku kun vauva nukkuu.

    Minkä vinkin itse antaisit nyt lapsia juuri saaneille?

    Nuku kun vauva nukkuu. Älä välitä nurkissa kasvavista pölypalloista. Kuuntele lastasi ja omaa sisintäsi. Käytä neuvolan ym. ohjeita vain suuntaa antavina. Luota itseesi, mutta kysy silti apua AINA jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  16. Äitiydessä vaikeinta on se, että koko ajan on väsynyt eikä yksinkertaisesti jaksa tehdä kaikkia niitä asioita, joita haluaisi tai joita ennen teki päivittäin. Vaikka olisi mahdollisuus lähteä illalla jumppaan, voimat eivät vain riitä.

    Minut yllätti se, miten vähäuninen vauvamme on ja kuinka tiiviisti hän oli tississä kiinni aamuin ja öin. Kauppareissutkin olivat aluksi mahdottomia, kun piti änkeä citymarketin sovituskoppiin imettämään kahdesti saman keikan aikana + kerran lastenhoitohuoneeseen:)

    Parhaan vinkin sain Hanna sulta. Että anna niitä Dee-tippoja, joita annetaan 10 tippaa päivässä eikä niitä muita, joita annetaan 5 tippaa. Ei tullut pojulle masuvääntöjä saati koliikkia.

    Vinkkaisin tuoreelle äidille, että opettaa lapsen alusta lähtiuen nukahtamaan itsekseen eikä tissi suussa. On meinaan aika vaikeaa opetella uusille tavoille nyt kun kundi on 10 kk iässä:) Niin ja kaverilta kuulin, että Baby Björnin se kallis sitteri on kuulemma ihan huikea, worth every penny.

    T. Ansku the käly

    VastaaPoista