torstai 18. marraskuuta 2010

Päivitystä







Ulkona sataa lunta kauhealla paineella.

Itse istun nauttimaan omat 45min kun isi vei mimoskan Ilo Liikkua kerhoon.

Väsyttää ja kaikki on jo niin hankalaa etten osaa ottaa minkäänlaisia nauttimisvinkkejä kovin vakavasti.
Kolmevuotias energiapakkaus pyörii jaloissa ja kintereillä ihan samalla volyymillä vaikka itse olisit vainaa.

En ole vieläkään askarrellut mimolle sitä joulukalenteria enkä aloittanut pyykin pesua.
Tiedän suht varmaksi että vauva syntyy jomminkummin puolin laskettua päiväänsä joten en edes koe että olisi kiire hommailla.
Joillain olen kuullut olevan lopussa energiapiikki,se pesänrakennus hetki.Odottelen omaani ja ehkä sitten saan asiat kasaan niin että voin vain nakata sairaalakassiin hammasharjan ja olla valmiina tapaamaan uuden tyypin.

Mimo on onneksi kertonut vinkkejään vauvanhoitoon jos olen tosiaan unohtanut kaiken tässä vajaan kolmen vuoden varrella.

-Äiti,sinä kannat sitä sitten jaloista niin minä kannan sitä päästä!

-Siitä pitää pitää huolta eikä sitä saa jättää vaikka mihkään puskaan.

Keskustelu napanuorasta jonka kautta vauva syö aiheutti monen minuutin räkänaurut.


Odottelen jännityksellä miten mimo ottaa uuden tulokkaan vastaan?
Tuleeko kaverista jonkunlainen pikkuäiti hetkeksi vai alkaako kuulua huutoa kun äiti pitääkin yhtäkkiä jakaa toisen tarvitsian kanssa?
Tyytyväinen olen kuitenkin siihen että ikää ja ymmärrystä on sen verran että neiti osaa sanoa mikä painaa ja ymmärtää jo ihan järkipuhetta.

Vauvalaskuri sanoo että jäljellä olisi enää 14 päivää.
Siihen laitamme kaiken toivomme. :)



(juuh,ja minä en koskaan selvinnyt arvitta...
Joka kerta on tullut uusia.
Synnytyksen jälkeen voin kertoa miltä semmoinen maha näyttää...
joku on joskus kysynyt saunaillassa olenko polttanut vatsani jossain.
Ei se ikä siihen vaikuta miten elastinen iho on.
Eikä rasva.Eikä pyhä henki...)

22 kommenttia:

  1. Mimosta tulee taatusti mainio vauvanhoitaja, ainakin muistaa pidellä päästä kiinni eikä unohda puskaan! ;D

    VastaaPoista
  2. tsemppiä viime metreille!

    mitäpä sinne sairaalakassiin tarvitsee, eikö nykyään pääse muutaman tunnin päästä kotiin, jos haluaa ja kaikki ok? tosin suosittelen olemaan niin pitkään täysihoidossa kuin vain saat ja voit, ne on ne hetket kun ehtii 100%:sti tulokkaaseen tutustua. ainakin itsestä tuntui siltä.

    VastaaPoista
  3. Mua kyllä naurattaa nuo Mimon huiput vauvanhoito-ohjeet! Muistat vaan olla jättämättä puskaan : P

    VastaaPoista
  4. Sulla on onneksi jo ihan loppusuoralla! Mä veikkaan, et meidän vauva syntyy samoilla viikoilla kun Patrik, 26.12. :) Patrik tuli siis viikoilla 37+6. Saas nähdä. Voipihan olla, että tulee aiemminkin. Kunhan ei mene yli :D Kohta pitäisi vaatteiden pesu aloittaa kun ei tosiaan yhtään tiedä, jos tämä vaikka tulisi reilusti etuajassa.

    Tsemppiä vaan loppuajalle! Kohta se on ohi :)

    VastaaPoista
  5. poikien äiti: nimenomaan! meinaan olla ainakin yhden yön juuri ihan vaan nukkumassa ja tutustumassa kaveriin jos vaan siellä passaa. :)
    mimon kanssa olin päivän ja robinin kanssa vain jotain tunteja.

    VastaaPoista
  6. Täältä löytyy samanlainen arpimasu! Tosin niihin alkaa jo tottua kolmannen kohdalla, enkä koskaan oikein ole ollut bikineissä viihtyvää tyyppiä.

    Jopas siellä etelässä pääsee pian sairaalasta pois! Täällä pohjoisessa ovat kyllä useamman lapsen äiditkin tietääkseni pääsääntöisesti sairaalassa 3 vrk ennen kotiinpääsyä.

    Kaksi viikkoa hurahtaa varmasti kovin vikkelästi!

    Liinulotta & Co

    VastaaPoista
  7. Täällä toinen arpimaha! kaiken kruunaa komea (tietenkin) pystysuoraan tehty sektioarpi. Se taas jakaa vatsan mukavasti itä- ja länsiosaan.
    Eikä se ikä meinaa yhtään mitää. Ekan sain 22-vuotiaana ja sain pahat raskausarvet. Ja joka kerta lisää. Jos tämä nyt yhtään lohdutti.

    Mimolla on hyviä ohjeita :)

    VastaaPoista
  8. Komea maha :)
    Ja tsemppiä viimehetkiin ennen synnytystä!
    Ja tääl kans arpinen maha, mut eiks ne oo niin ku kunniamerkki hyvin tehdystä työstä?! :) Näin minä ajattelen ja ylpeänä niitä kannan.

    VastaaPoista
  9. Mulle ei tullut kahdessa ekassa raskaudessa yhtään raskausarpea. Viime raskauden loppupuolella kaadoin puurot mahalleni ja sain mukavan palovamman. Nyt maha näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselta, kun navan ympärillä on ruskea paloarpi ja sen ympärillä raskausarpia. Ei nahka oikein repeämättä venynyt, kun oli se palohaava.

    Mimosta tulee varmasti hyvä vauvan hoitaja.:)

    VastaaPoista
  10. Ihana masukuva!
    Semmonen toivomus, että voisitko laittaa vanhoja masukuvia, ihan raskauden alusta alkaen?
    Kiinnostaisi pojan äitinä nähdä se tyttömaha, kun tässä toista odotellaan vahvoin tyttötuntemuksin ;) :)

    T: Roopen ja masuvauvan äiti

    VastaaPoista
  11. Mainioita nuo Mimon neuvot! :)

    Mullakin on aika ihana arpimaha. Tai pahimmat arvet on kyllä molemmissa kyljissä olevat, n. 1cm leveät repeämät, joita on kummallakin puolella useita. Ei siis toivoakaan, että maha palautuisi koskaan täysin litteäksi ilman mitään operaatioita (mitä en todellakaan ole tekemässä).

    Olen kyllä jo nyt parissa vuodessa ihan tottunut ja nuo arvetkin haalenneet, vaikka bikineihin mua ei silti saa, mutta en kyllä viihtynyt niissä julkisesti ennen lapsen saamistakaan eli ei sen puoleen haittaa. Silti aika epäreilua, kun äidille ei tullut aikoinaan kolmoismahasta mitään ja mulle jo ihan yhdestä lapsesta vaikka kuinka rasvasin! Kylkien arvet ilmaantuikin jo rv16 ennen kuin maha oli edes kunnolla näkyvillä...

    VastaaPoista
  12. Komea maha!

    Mimosta tulee varmaan hyvä apuri. Sitten kun sisko saa gogot käsiinsä, syttyy kolmas maailmansota.

    Meidän esikoisen olisi yksi 3v tyttö vaihtanut omaan pikkuveljeensä, kun meidän poika joi velliä tuttipullosta ja oma veli vain rintamaitoa. 3v olisi meinaan voinut sitten nukuttaa vauvan illalla ihan itse. Ei tehty vaihtareita, tosin hetken aikaa ajattelin tarjota 3vlle aupair paikkaa meiltä :D

    VastaaPoista
  13. Lasten suusta jutus on parhaita. Ja edes mahan koko ei vaikuta (ainakaan minulla) raskausarpien syntyyn. Kaksi jättimahaa ja yksi pienempi takana eikä yhtään arpea missään, nyt neljäs maha yli puolivälin eikä onneksi yhtään arpea edelleenkään. Ekassa rasvasin, kolmessa muussa hiukan laiskemmin.

    VastaaPoista
  14. Voi tsemppiä ja jaksamista loppuihin päiviin; voin vaan kuvitella millainen ihana pikku-äiti teille siellä kohta on :)

    VastaaPoista
  15. Komea maha sinulla :)
    Tsemppiä ja jaksuja loppuraskauteen ja sitten itse synnytykseen kunhan se hetki on käsillä!!

    VastaaPoista
  16. Kaunis vatsa, arpineen kaikkineen :)

    Ihania Mimon kommentit, kyllähän noilla jo pitkälle pärjää!

    VastaaPoista
  17. Ja mullakin on paljon raskausarpia, aivan pohkeita myöten! Toisille vaan tulee ja toisille ei. Eihän se elämä reilua ole ;)

    VastaaPoista
  18. Mä säästyin arvilta, mikähän mooseksen laki pätee tuohon että keille niitä tulee ja keille ei...

    VastaaPoista
  19. Ihania Mimon kommentit! Eiköhän siitä hyvä isosisko tule!
    Mulle ei onneksi tullut pahemmin arpia, kun kaikki muut "vaivat" sitten olikin ja synnytyksetkään ei menneet ihan putkeen...

    VastaaPoista
  20. Mulla sama homma, mistä Pirjo tuossa kirjoitti. Olen säästyny arvilta (ainakin ekassa raskaudessa, nyt rv 16 menossa), mutta muutoin en sitte ole vaivoilta säästynyt... Esikoisesta paha olo ja oksentaminen kesti koko raskauden ja tähän mennessä vaikuttaisi että samoilla linjoilla mennään tämän kakkosenkin kanssa, kun oksennan edelleen.

    T: Roopen ja masuvauvan äiti

    VastaaPoista
  21. Hieno blogi sinulla, vasta hiljattain löysin tämän ja kahlasin läpi.
    Mahtavia neuvoja tytölläsi ja hän vaikuttaa muutenkin ihanalta!
    Tsemppiä loppuodotukselle ja toivottavasti jaksat välillä päivitellä tännekin vauvan saavuttua.
    Kaikkea hyvää perheellesi!

    VastaaPoista