Lolasta

Bodycount
-Igglpiggl puhuva pehmo (muoviset silmät päästä ja patterikotelo syöty)
-Ellimellin siirappikissa ( kulkunen kaulasta,nappisilmät ja täytteet ulos)
-Musta pieni kissa (nenä ja silmät,täytteet sisältä)
-Halimölli ( täytteet sisältä)
-Ramones siili (käsi irti ja täytteet sisältä)

Meidän ihastuttava koira rakastaa mimon pehmoleluja.
Liian rajusti meidän makuumme.
Jos lelussa on muoviosia rekku irrottaa ne ja kaivaa sitten koloista sisukset ulos.
Kun pääsemme kotiin on jäljellä enää hengetön kasa kangasta.
Yritän sulkea mimon oven ja kerätä kaikki pehmot pois.
Osasta en edes tiedä minne mimo on ne leikeissään jättänyt.
Lola kyllä tietää.
En voi komentaa kun en koskaan näe koiraa itse teossa.

Monta mimolle rakasta kaveria on jo roskitettu.
Neiti suhtautuu asiaan onneksi paremmin kuin minä.
-Äiti,lola on syönyt minun halimöllin.Minä vien sen roskiin.Halimölli parka.
Äitiä melkein itkettää.

Tänään Loppasuu oli löytänyt parvekkeelta mimon sinne unohtaman Lakun joka on mimon kaikista tärkein pehmo.
Onneksi lakussa ei ole yhtään muoviosaa ja suht kestävät saumat.
Laku oli kärsinyt vain hiukan kuolaa ja toisen silmän kohdalla melko huomaamatonta damagea.
Pesin kaverin ja se saa kuivua yön yli.



Laku on ostettu niinkin hankalasta paikasta kuin ikeasta ja luulen että joudun ostamaan toisen lakun varastoon ihan vaan jos vahinko sattuu.

Tunnen suunnatonta halua tehdä rakista rukkaset.

Hänen oma pehmopupunsa on täysin ehjä.