sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Lolasta

Bodycount
-Igglpiggl puhuva pehmo (muoviset silmät päästä ja patterikotelo syöty)
-Ellimellin siirappikissa ( kulkunen kaulasta,nappisilmät ja täytteet ulos)
-Musta pieni kissa (nenä ja silmät,täytteet sisältä)
-Halimölli ( täytteet sisältä)
-Ramones siili (käsi irti ja täytteet sisältä)

Meidän ihastuttava koira rakastaa mimon pehmoleluja.
Liian rajusti meidän makuumme.
Jos lelussa on muoviosia rekku irrottaa ne ja kaivaa sitten koloista sisukset ulos.
Kun pääsemme kotiin on jäljellä enää hengetön kasa kangasta.
Yritän sulkea mimon oven ja kerätä kaikki pehmot pois.
Osasta en edes tiedä minne mimo on ne leikeissään jättänyt.
Lola kyllä tietää.
En voi komentaa kun en koskaan näe koiraa itse teossa.

Monta mimolle rakasta kaveria on jo roskitettu.
Neiti suhtautuu asiaan onneksi paremmin kuin minä.
-Äiti,lola on syönyt minun halimöllin.Minä vien sen roskiin.Halimölli parka.
Äitiä melkein itkettää.

Tänään Loppasuu oli löytänyt parvekkeelta mimon sinne unohtaman Lakun joka on mimon kaikista tärkein pehmo.
Onneksi lakussa ei ole yhtään muoviosaa ja suht kestävät saumat.
Laku oli kärsinyt vain hiukan kuolaa ja toisen silmän kohdalla melko huomaamatonta damagea.
Pesin kaverin ja se saa kuivua yön yli.



Laku on ostettu niinkin hankalasta paikasta kuin ikeasta ja luulen että joudun ostamaan toisen lakun varastoon ihan vaan jos vahinko sattuu.

Tunnen suunnatonta halua tehdä rakista rukkaset.

Hänen oma pehmopupunsa on täysin ehjä.

16 kommenttia:

  1. Kaapo on saanut kirpparilta ja kierrätyskeskuksesta pehmoja tuhottavakseen. Niissä "vanhoissa" on niin paljon mielenkiintoisemmat tuoksut kuin uusissa :)
    Vauvaportit on muuten hyviä koirankin kanssa. Vaikka muuten en siistä pidä, niin helpottaa huomattavsti elämää kun jonkun tilan voi sulkea koiralta pois eikä kuitenkaan tarvitse sulkea ovea.

    VastaaPoista
  2. Meillä myös on luovutettu loksulle vanhoja leluja mutta eipä neiti juuri niillä leiki.
    ikävissään vissiin imuttelee suut ja silmät nallukoilta kun ollaan ulkona. :S

    Koiraporttia vissiin sitten vaan harkintaan!

    Tai sitten alan postittaa tuota rekkua sinne teidän suuntaan. :D

    VastaaPoista
  3. Apua! Mullakin saattais tulla itku :)

    VastaaPoista
  4. Hih. Tiedän tunteen. Meille koira on tullut ennen lasta, joten pahin järsimiskausi oli ennen tytön syntymää, mutta kyllä harmitti ne lukemattomat nahkakengät ja valkoisella nahkasohvalla pureskellut kuulakärkikynät, niin ja se reikä siinä nahkasohvassa, joka edelleen koristaa sitä, puhumattakaan edellisen kämpän järsitystä lattiasta! Nykyään onneksi ei enää järsi, joskus saattaa joku uusi likan lelu joutua kohteeksi, kun lelu ei vielä haise tytölle.

    Edellinen koira puolestaan järsi juuri hajun takia, eli kun ikävä iski niin etsi kaikkea mikä eniten haisi meille ja järsi sitten niitä.

    Eniten meillä on auttanut tekemisen jättäminen. Meillä suositaan puruluita ja kumista kongia, johon piilotetaan milloin mitäkin herkkua.

    Tsemppiä ja pitkiä hermoja!

    VastaaPoista
  5. Voi apua! Mulle olis tullut itku! Mutta ihana tuo Mimon suhtautuminen asiaan. :) Hermoja sulle!

    VastaaPoista
  6. Huh, Mimo on reipas tyttö, meillä tulee hirveä kiljuminen jos kissa vain koskeekin Telman tavaroihin. Minä olisin ainakin tuossa siunatussa tilassa alkanut itkeä : (

    VastaaPoista
  7. Voi toista, tosi urhea pikkutyttö.
    Meidän pikkukolli on kans täystuho, on menny verhot ja matot ja lattiat ja vaikka mitä, 5 vuotta lasten rajut leikit kestäneet sohvatkin saaneet osansa, samoin meni sälekaihtimet ovesta. Siis kissa !! Muutaman kerran on haluttanut tehdä pörröstä kaulahuivi..

    VastaaPoista
  8. Voi ei! Minä jo ehdin ajatella että Mimo on alkanut leikkiä kirurgia!
    Hyvä että Mimo suhtautuu koiran tekosiin noin hienosti.

    VastaaPoista
  9. Näin ulkopuolisena naurattaa ihan kauheesti, anteeksi vaan!!!

    Nätit rukkaset saisit, Hän on aivan ihastuttava ulkoiselta olemukseltaan ;)

    Ja ilmeisen fiksu, kuka sitä oman pehmonsa tuhoaisi...

    VastaaPoista
  10. Voi ei!! Kylläpäs osaa Mimo todella suhtautua suopeasti ystävänsä tekosiin. Minäkin olisin varmaan pillahtanut itkuun lapsen puolesta, jos noin olisi käynyt. Niin ne vaan on rakkaita, unikaverit. :)
    Blogisssani on muuten sinulle jotain.. :)

    VastaaPoista
  11. Tuttua muutaman vuoden takaa :)
    -satu

    VastaaPoista
  12. Oisko tekemisen puutetta? Koiraporttia suosittelen myös minä :)

    Mimo on kyllä reipas, kun suhtautuu noin hyvin!

    VastaaPoista
  13. Hieno ja urhea tyttö kun noin hienosti ottaa koiran tekoset. Toivotaan että Laku tulee kuntoon :)

    Ja bongasinpas teidät lehdestäkin tuossa reissulukemisten lomassa :)

    VastaaPoista
  14. Ei varmaan kannata antaa ymmärtää että minkään pehmolelun ottaminen on sallittua, ts. luovuttaa niitä "vanhoja" koiran käyttöön... Sama koskee myös mm. KENKIÄ, kysy vaikka meidän mutsilta... :D Ei taida ymmärtää repsu uuden ja vanhan eroa. Hyvää purtavaa kaikki tyynni. :)

    Mutta tuo on kyllä sellasta että vilpertit koirat kaipaa kokoajan jotain aktiviteettia... Joku portti tosiaan varmaan toimis ettei pääse Mimun huoneeseen laisinkaan kun ette ole kotona.

    VastaaPoista
  15. Mä oisin alkanut itkeä! Tyttöjen rakkailta leluilta vetelee pieni Emma-koiramme silmät päästä. meillä on Lyytillä ja Emmalla yhteinen portti kiellettynä vanhempien siskojen huoneeseen, nyt se toimii VAIN tyttöjen leikkihuoneena, kuopuskin saa mennä sinne leikkimään omien lelujensa kanssa jotka ovat alahyllyllä, muuta Emmapa ei saa. Tyttö nukkuu meidän huoneessa siihen asti kunnes hänenkin sänky tungetaan "isompien tyttöjen" huoneeseen.

    VastaaPoista
  16. Voi Lola!!!!!!Minä kyllä itkisin jos meidän eddie söis mun leluja!(nojoo edi on rotweiler) 8( :(

    VastaaPoista